Ravinto
Ravintona ovat siemenet ja muu kasviravinto. Talvella ovat talvehtivat hyönteiset tärkeää ruokaa.
Vaivaishiiri käyttää siten sekä kasvi- että eläinravintoa. Varsinkin kesällä ruokalistalla ovat
monet pikkuhyönteiset, kuten kärpäset, perhoset ja heinäsirkat sekä toukkineen että kuorineen.
Keväällä maistuvat erityisesti kasvien kukinnot ja silmut, kesällä ravintoon tulevat mukaan
siemenet. Vaivaishiireltä eivät ruokailussa hyvät vuodenajat lopu, sillä syksyisin se hakeutuu
viljapeltojen äärille herkuttelemaan jyvillä.
Elonkorjuun aikoina maiseman vaihtoa
Elonkorjuun aikoina vaivaishiiret muuttavat lähemmäksi ihmistä, heinä- ja pehkulatoihin,
jos sellaisia vielä jostakin löytyy. Toiset vaivaishiiret muuttavat samoihin aikoihin
ihan eri suuntiin, eli alkukotialueilleen heinäpensastoihin, ojanvarsille ja luonnonniityille.
Mentäessä syksystä kohti talvea, vaivaishiirille ja monille muillekin lajeille, kuten metsäkauriille,
koittavat todellisen ravintorunsauden ajat, jos viljankorjuut ovat epäonnistuneet ja pelloille
on jäänyt viljankorsia jyvineen. Juuri näinhän kävi esimerkiksi syksyllä 2017.
All rights reserved
*Kuvat Copyright
© asbimages.co.uk
Photos used with permission.
Vaivaishiiren uhat
Vaivaishiiri nukkuu silloin tällöin muutaman tunnin, mutta on muuten
aktiivinen kaiken aikaa ympäri vuorokauden. Siksi se silloin, kun kanta on runsas,
tarjoaa herkullisen makupalakohteen useille pedoille, kuten kärpille, lumikoille,
tuulihaukoille - ja lapinharakoille. Joskus myös etelämmäksi asettunut hiiripöllö
saattaa erikoistua vaivaishiirten syöntiin.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright
© Charlie Marshall
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Levinneisyyskartta, Copyright
© Carlosblh
Levinneisyys ja elintavat
Tavataan suuresta osasta Eurooppaa - idässä halki Aasian aina Japaniin saakka.
Vaivaishiiri suosii tiheäkasvuisia heinikoita ja ruohikoita. Tavataan huippuvuosina
myös metsissä ja tulee myös viljelyksille.
Runsaan vaivaishiirikannan aikaan jotkut yksilöt tunkeutuvat myös ihmisasumuksiin.
Suomessa vaivaishiiri elää melko yleisenä, yhtenäisesti etelästä Kainuuseen ja Pohjanlahden
perukoille asti. Joskus vaivaishiiret vilistelevät jopa Rovaniemenkin korkeudella asti.
Hyvinkin etäisiin paikkoihin vaivaishiiri voi päästä kyytiläisenä heinä- ja olkakuormien mukana.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright
© Charlie Marshall
Lisääntyminen - pallokoti korren latvassa, oksan hangassa tai mättäällä
Vaivaishiiri tekee heinistä pallomaisen pesän korsien varaan puolisen metrin korkeudelle maasta.
Pesä on muodoltaan soikea tai pyöreä, ja sen läpimitta on n. 10 cm. Useimmiten tämä ruohoista nivottu
asumus riippuu oksanhangassa tuuheassa pensaassa tai tukevassa korsistossa. Niityillä ja ojanpenkereillä
pesä voi sijaita heinämättäänkin päälllä.
Muidenkin pikkujyrsijöiden lailla, vaivaishiiren perheen muodostavat naaras eli emo ja jälkeläiset.
Huoletonta elämää viettävät herra vaivaishiiret viipyilevät naaraan seurassa vain sen aikaa,
että jälkeläiset saadaan alulle, ja jatkavat sitten pöheiköissä kulkien omia polkujaan - ehkä seuraavan
naaraan luo.
Emon tiineysaika on 21 päivää.
Pesueita voi olla jopa puolenkymmentä vuodessa, niissä on yleensä 2 - 6, mutta jopa 7 poikasta.
Poikaset syntyvät sokeina ja karvattomina, eivätkä paina grammaakaan ja ovat kuitenkin omin avuin toimeen
tulevia ja valmiita itsenäiseen vaivaishiirielämään
jo vajaan kuukauden ikäisinä.
Keväällä ja alkukesällä syntyvät yksilöt saattavat lisääntyä jo ensimmäisenä elinvuonnaan.
Sen sijaan syyspoikaset kehittyvät sukukypsiksi vasta seuraavana keväänä.
Lähteet
*Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
*Kodin suuri eläinkirja, Weilin+Göös
*ADW Animal Diversity Web
*IUCN
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
© Helen Haden