Nutria (Myocastor coypus) - (Molina, 1782)
Nisäkäsnimistötoimikunta nimesi rämemajavan nutriaksi, jolla nimellä se myös on jo aiemminkin tunnettu.
Jyrsijöiden lahkossa rämemajavien heimoon kuuluvalla
nutrialla on pituutta 45 - 60 cm, lisänä häntä 25 - 42 cm. Eli kuonon kärjestä hännänpäähän
pituutta voi olla metri.
Alunalkaen Etelä-Amerikassa eläneet, jättirottaa, piisamia taikka majavaa olemukseltaan muistuttavat nutriat
ovat levittäytyneet vieraslajeina lähes koko maailmaan, myös Eurooppaan.
Niitä on istutettukin moniin maihin hyvin onnistuneesti.
Turkistarhoihin siirretyt eläimet ovat karkailleet tarhoilta ja muodostaneet omia luonnonvaraisia kantojaan.
Paikoin nutrioista on tullut tämän myötä
haittaa ja harmia paikalliselle luonnolle ja lajistolle ja nutria kuuluu maailman sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon.
Suomessakin nutrioita on tarhaoloissa. Suomen luonnon talvesta eteläamerikkalaisiin oloihin tottunut
nutria ei selviä, joten se ei voine villiintyä maassamme pysyväksi vieraslajiksi, vaikka joku joskus luontoon karkaisikin.
Suomen Metsästäjäliitto kertoo, että riistaeläinten luetteloon rämemajava on lisätty meilläkin, ennakoiden mahdollisuutta,
että tämä tuhoja aiheuttava vieraslaji pääsisi Suomen luontoon. Metsästäjäliiton mukaan nutriaa ei ole tavattu koskaan
Suomen luonnosta.
Nutria on vesieläin. Sillä on räpyläjalat ja pehmeästä alusvillasta sekä pitkistä, pehmeistä peitinkarvoista
koostuva, melko tummanruskea turkki. Juuri tuskiskaupassa lajin turkki on opittu tuntemaan nimellä nutria.
Nutrian häntä on suomujen ja karvojen peittämä.
Nutriat elävät jokien ja järvien rannoilla, soillakin, yksikseen tiheän aluskasvillisuuden seassa.
Sinne ne rakentavat käytäviään ja pesäonkaloitaan sekä vesikasveista pesiä ja kelluvia lauttoja. Nutriat ovat aktiivisia illalla ja yöllä, mutta
kylminä aikoina myös päivällä.
Nutria käyttää ravinnokseen erilaisia vesikasveja, sarojen, kaislojen ja osmankäämien
juuria, verson tyvisolukoita, nilviäisiä, simpukoita ja kotiloita ja selkärangattomia. Taitavana sukeltajana se saattaa pysytellä veden alla jopa viisi minuuttia.
Kantoaika 100 - 130 päivää.
Naaras saa tavallisesti kaksi tai kolme poikuetta vuodessa ja kerrallaan se voi synnyttää noin 7 - 9 poikasta, Etelä-Amerikassa jopa 11.
Poikaset ovat syntyessään hyvin kehittyneitä ja niillä on silmätkin auki. Emolla nisät ovat kyljissä,
joten se voi imettää poikasia, maaten itse mahallaan. Muutaman tunnin kuluttua syntymästään poikaset jo liikkuvat
itsenäisesti ja alkavat syödä kiinteää ravintoa muutaman päivän ikäisinä. Poikaset vierotetaan kahden kuukauden ikäisinä
ja ne itse alkavat lisääntyä kolmen kuukauden ikäisinä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva euroopanmajava Copyright
© Aivar Ruukel
Euroopanmajava (Castor fiber) - (Linnaeus, 1758)
Majavien heimossa on yksi ainoa suku
Castor ja siinä koko
maailmassa elää kaksi majavaa, euroopanmajava ja amerikanmajava.
Molemmat elävät Suomessa.
Euroopanmajava oli Suomesta jo sukupuutossa, mutta sittemmin
vuosina 1935-1936 maahamme istutettiin Norjasta yhteensä 19
euroopanmajavaa. Nykyisin niitä on maassamme noin 1 000, erityisesti
Satakunnassa ja ja siellä Noormarkussa, joka nykyisin kuuluu Poriin.
Majavat ovat Euroopan suurimpia jyrsijöitä. Niiden ruumiinrakenne on sopeutunut monin tavoin
vesielämään.
Ruumiin pituus 70 - 100 cm.
Kaula ja jalat lyhyet.
Turkki on kauttaaltaan ruskea, euroopanmajavalla hieman harmaanruskehtava, kanadanmajavalla tummanruskea.
Hännän pituus 30 - 40 cm.
Paino 10 - 20 kg - suurin Suomessa punnittu 34 kg.
Häntä on litteä, kärkiosastaan karvaton ja suomupeitteinen.
Uintiaan majavat eivät ohjaile hännällään. Sitä ne käyttävät apunaan pesiään ja patojaan rakentaessaan ja tiivistäessään.
Takajaloissa räpylät, jotka nopeuttavat uintia.
Sierain- ja korva-aukot sulkeutuvat eläimen sukeltaessa.
Ulkokorvat miltei kokonaan turkin suojassa.
Lajin erityinen tuntomerkki ovat suuret, talttamaiset etuhampaat,
joita etupuolelta peittää kellanpunainen kiille.
Silmiä peittää kalvo, joka mahdollistaa uimisen silmät auki
näkökentän sumentumatta. Veden alla majava etenee parhaimmillaan pari metriä sekunnissa.
Elinikä 10 - 20, jopa 30 vuotta.
Amerikanmajava (Castor canadensis) - (Kuhl, 1820)
Amerikanmajava, jonka aiempi nimi oli kanadanmajava, on euroopanmajavaa suurempi.
Amerikanmajava tuotiin Suomeen aikanaan vahingossa. Kun maan oma majavakanta oli
sukupuutossa, haettiin majavia tänne sekä Norjasta että Yhdysvalloista. Tuolloin
ei tiedetty, että kyseessä on kaksi eri lajia.
Nykyään Suomen majavakanta koostuu enimmäkseen amerikanmajavista, sillä ne lisääntyvät
huomattavasti euroopanmajavaa tehokkaammin.
Kanadanmajavia on Suomessa 12 000 - 15 000.
Amerikanmajavia Isojärven kansallispuistossa - Kuhmoisissa
Majavat liikkuvat ilta- ja yöaikaan. Majava on arka eläin, mutta kansallispuiston kanta on tottunut kulkijoihin.
Hiljaisella odotuksella eläimen rakennuspuuhia, ruuanhakumatkoja tai painiotteluita pääsee näkemään.
Majava on rauhallinen ja väistää ihmistä, mutta äärimmilleen ärsytettynä ja ahdistettuna sekin puolustaa pesäänsä ja poikasiaan.
Majavan ominaisuuksia
Majavat elävät yhdyskunnissa. Yhdyskunta voi muodostua kahdesta tai useasta tuhannesta majavasta.
Majava viihtyy hitaasti virtaavissa vesistöissä, johon se voi padota veden ja rakentaa pesänsä.
Pesä on suuri ja se rakennetaan puunrungoista, oksista ja mudasta. Pesässä on 1-3 huonetta;
ruokailutila, olotila ja makuuhuone. Patoamisella majava pyrkii nostamaan veden pintaa pitääkseen
pesänsä sisäänkäynnin suojassa ja päästäkseen käsiksi uusiin ravintokohteisiin.
Majavan kuulo- ja hajuaisti ovat erittäin hyvin kehittyneet, näköaisti on heikompi.
Uidessaan, vaaran uhatessa, majava antaa varoitusmerkin, läimäyttämällä hännällään lujasti veden
pintaan. Tarvittaessa se voi pysytellä liikkumattomana veden alla 15 minuuttia.
Se ei pysty varastoimaan lihaksiinsa typpeä eikä happea, mutta sen verenkierto
veden alla muuttuu niin, että sydämen lyöntitiheys hidastuu ja lihakset toimivat
anaerobisesti eli ilman happea.
Majava voi jyrsiä veden allakin erityisen ihopoimun ansiosta, joka sulkee
suun etuhampaiden takaa.
Turkin pohjavilla on hyvin tiheää ja pitkät peitinkarvat ovat litteäkärkisiä.
Päällyskarvan alle jää täten ilmakerros. Turkkiaan majava sukii levittämällä siihen
peräaukon molemmin puolin sijaitsevien hajurauhasten eritettä, mikä osaltaan lisää turkin suojaavaa vaikutusta.