Tunturisuden sivut

Nutria (Myocastor coypus) - (Molina, 1782)

Nisäkäsnimistötoimikunta nimesi rämemajavan nutriaksi, jolla nimellä se myös on jo aiemminkin tunnettu. Jyrsijöiden lahkossa rämemajavien heimoon kuuluvalla nutrialla on pituutta 45 - 60 cm, lisänä häntä 25 - 42 cm. Eli kuonon kärjestä hännänpäähän pituutta voi olla metri.

Alunalkaen Etelä-Amerikassa eläneet, jättirottaa, piisamia taikka majavaa olemukseltaan muistuttavat nutriat ovat levittäytyneet vieraslajeina lähes koko maailmaan, myös Eurooppaan. Niitä on istutettukin moniin maihin hyvin onnistuneesti. Turkistarhoihin siirretyt eläimet ovat karkailleet tarhoilta ja muodostaneet omia luonnonvaraisia kantojaan. Paikoin nutrioista on tullut tämän myötä haittaa ja harmia paikalliselle luonnolle ja lajistolle ja nutria kuuluu maailman sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon.

Suomessakin nutrioita on tarhaoloissa. Suomen luonnon talvesta eteläamerikkalaisiin oloihin tottunut nutria ei selviä, joten se ei voine villiintyä maassamme pysyväksi vieraslajiksi, vaikka joku joskus luontoon karkaisikin. Suomen Metsästäjäliitto kertoo, että riistaeläinten luetteloon rämemajava on lisätty meilläkin, ennakoiden mahdollisuutta, että tämä tuhoja aiheuttava vieraslaji pääsisi Suomen luontoon. Metsästäjäliiton mukaan nutriaa ei ole tavattu koskaan Suomen luonnosta.

Rämemajava

Nutria on vesieläin. Sillä on räpyläjalat ja pehmeästä alusvillasta sekä pitkistä, pehmeistä peitinkarvoista koostuva, melko tummanruskea turkki. Juuri tuskiskaupassa lajin turkki on opittu tuntemaan nimellä nutria. Nutrian häntä on suomujen ja karvojen peittämä.

Nutriat elävät jokien ja järvien rannoilla, soillakin, yksikseen tiheän aluskasvillisuuden seassa. Sinne ne rakentavat käytäviään ja pesäonkaloitaan sekä vesikasveista pesiä ja kelluvia lauttoja. Nutriat ovat aktiivisia illalla ja yöllä, mutta kylminä aikoina myös päivällä. Nutria käyttää ravinnokseen erilaisia vesikasveja, sarojen, kaislojen ja osmankäämien juuria, verson tyvisolukoita, nilviäisiä, simpukoita ja kotiloita ja selkärangattomia. Taitavana sukeltajana se saattaa pysytellä veden alla jopa viisi minuuttia.

Kantoaika 100 - 130 päivää. Naaras saa tavallisesti kaksi tai kolme poikuetta vuodessa ja kerrallaan se voi synnyttää noin 7 - 9 poikasta, Etelä-Amerikassa jopa 11. Poikaset ovat syntyessään hyvin kehittyneitä ja niillä on silmätkin auki. Emolla nisät ovat kyljissä, joten se voi imettää poikasia, maaten itse mahallaan. Muutaman tunnin kuluttua syntymästään poikaset jo liikkuvat itsenäisesti ja alkavat syödä kiinteää ravintoa muutaman päivän ikäisinä. Poikaset vierotetaan kahden kuukauden ikäisinä ja ne itse alkavat lisääntyä kolmen kuukauden ikäisinä.

Euroopanmajava

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva euroopanmajava Copyright © Aivar Ruukel

Euroopanmajava (Castor fiber) - (Linnaeus, 1758)

Majavien heimossa on yksi ainoa suku Castor ja siinä koko maailmassa elää kaksi majavaa, euroopanmajava ja amerikanmajava. Molemmat elävät Suomessa. Euroopanmajava oli Suomesta jo sukupuutossa, mutta sittemmin vuosina 1935-1936 maahamme istutettiin Norjasta yhteensä 19 euroopanmajavaa. Nykyisin niitä on maassamme noin 1 000, erityisesti Satakunnassa ja ja siellä Noormarkussa, joka nykyisin kuuluu Poriin.

Majavat ovat Euroopan suurimpia jyrsijöitä. Niiden ruumiinrakenne on sopeutunut monin tavoin vesielämään.

Ruumiin pituus 70 - 100 cm.
Kaula ja jalat lyhyet.
Turkki on kauttaaltaan ruskea, euroopanmajavalla hieman harmaanruskehtava, kanadanmajavalla tummanruskea. Hännän pituus 30 - 40 cm.
Paino 10 - 20 kg - suurin Suomessa punnittu 34 kg.
Häntä on litteä, kärkiosastaan karvaton ja suomupeitteinen. Uintiaan majavat eivät ohjaile hännällään. Sitä ne käyttävät apunaan pesiään ja patojaan rakentaessaan ja tiivistäessään. Takajaloissa räpylät, jotka nopeuttavat uintia.
Sierain- ja korva-aukot sulkeutuvat eläimen sukeltaessa.
Ulkokorvat miltei kokonaan turkin suojassa.
Lajin erityinen tuntomerkki ovat suuret, talttamaiset etuhampaat, joita etupuolelta peittää kellanpunainen kiille.
Silmiä peittää kalvo, joka mahdollistaa uimisen silmät auki näkökentän sumentumatta. Veden alla majava etenee parhaimmillaan pari metriä sekunnissa.
Elinikä 10 - 20, jopa 30 vuotta.

Amerikanmajava (Castor canadensis) - (Kuhl, 1820)

Amerikanmajava, jonka aiempi nimi oli kanadanmajava, on euroopanmajavaa suurempi. Amerikanmajava tuotiin Suomeen aikanaan vahingossa. Kun maan oma majavakanta oli sukupuutossa, haettiin majavia tänne sekä Norjasta että Yhdysvalloista. Tuolloin ei tiedetty, että kyseessä on kaksi eri lajia.

Nykyään Suomen majavakanta koostuu enimmäkseen amerikanmajavista, sillä ne lisääntyvät huomattavasti euroopanmajavaa tehokkaammin. Kanadanmajavia on Suomessa 12 000 - 15 000.

Amerikanmajavia Isojärven kansallispuistossa - Kuhmoisissa

Majavat liikkuvat ilta- ja yöaikaan. Majava on arka eläin, mutta kansallispuiston kanta on tottunut kulkijoihin. Hiljaisella odotuksella eläimen rakennuspuuhia, ruuanhakumatkoja tai painiotteluita pääsee näkemään. Majava on rauhallinen ja väistää ihmistä, mutta äärimmilleen ärsytettynä ja ahdistettuna sekin puolustaa pesäänsä ja poikasiaan.

Majavan jyrsimä puu

Majavan ominaisuuksia

Majavat elävät yhdyskunnissa. Yhdyskunta voi muodostua kahdesta tai useasta tuhannesta majavasta. Majava viihtyy hitaasti virtaavissa vesistöissä, johon se voi padota veden ja rakentaa pesänsä. Pesä on suuri ja se rakennetaan puunrungoista, oksista ja mudasta. Pesässä on 1-3 huonetta; ruokailutila, olotila ja makuuhuone. Patoamisella majava pyrkii nostamaan veden pintaa pitääkseen pesänsä sisäänkäynnin suojassa ja päästäkseen käsiksi uusiin ravintokohteisiin.

Majavan kuulo- ja hajuaisti ovat erittäin hyvin kehittyneet, näköaisti on heikompi. Uidessaan, vaaran uhatessa, majava antaa varoitusmerkin, läimäyttämällä hännällään lujasti veden pintaan. Tarvittaessa se voi pysytellä liikkumattomana veden alla 15 minuuttia. Se ei pysty varastoimaan lihaksiinsa typpeä eikä happea, mutta sen verenkierto veden alla muuttuu niin, että sydämen lyöntitiheys hidastuu ja lihakset toimivat anaerobisesti eli ilman happea.

Majava voi jyrsiä veden allakin erityisen ihopoimun ansiosta, joka sulkee suun etuhampaiden takaa.

Turkin pohjavilla on hyvin tiheää ja pitkät peitinkarvat ovat litteäkärkisiä. Päällyskarvan alle jää täten ilmakerros. Turkkiaan majava sukii levittämällä siihen peräaukon molemmin puolin sijaitsevien hajurauhasten eritettä, mikä osaltaan lisää turkin suojaavaa vaikutusta.

Ravinto

Euroopanmajava syö kasviravintoa ja tutkimuksissa on ruokalistalta löydetty noin 300 kasvilajia. Kesällä pääruokana ovat sekä maalta että vedestä etsityt ruohot.

Kauempana kuivalla maalla majavat käyttävät silloin tällöin ravinnokseen maitohorsmaa, sananjalkaa ja mustikanvarpuja. Lampien pohjamudasta ne tonkivat esille lumpeen ja ulpukan paksuja juuria.

Vesikasveja on ravintona muinakin vuodenaikoina, mutta syksyn lähetessä pensaat ja puut käyvät yhä tärkeämmiksi.

Ravintopuulajeja on useita - haapa, paju, koivu, pihlaja ja jopa havupuut.

Puunkaataja, metsänhoitaja ja padonrakentaja

Majava jyrsii usein puista ravinnokseen kuoren tai riipii lehdet ja oksat, mutta kaataa joskus koko puunkin. Noin 25 cm:n paksuisen puun kaataminen vie yhdeltä majavalta nelisen tuntia. Puun runko käytetään rakennusaineksena, mutta oksat kootaan ravintovarastoksi talven varalle pesäkeon lähelle veteen. Tuona aikana majava syö erityisessä ruokakammiossa juuri veden pinnan yläpuolella keossaan.

Majavan erikoislaatuiset ominaisuudet vaikuttavat hyvin näkyvästi sen asuttamaan maisemaan. Hyvinkin laajat mittasuhteet saavuttava puunkaato kohdistuu lähinnä tiettyihin puulajeihin, joten metsäluonto muuttuu majavavesien läheisyydessä.

Majavaperhe voi talven mittaan kaataa ainakin 300 puuta, joiden vahvuus rinnankorkeudelta on vähintään 4 cm. Majavien rakentamat padot säätelevät veden juoksutusta, esimerkiksi kevättulvia, muovaavat elinympäristöjä vesilinnuille ja kahlaajille, suosivat muiden nisäkkäiden, esimerkiksi hirvien käyttämiä vesikasveja, mutta estävät taas toisten lajien kasvun.

Kuivina kesinä useat lajit käyttävät majavan patoaltaita juomapaikkoina. Majavapadon salpaama vesi voi kuitenkin myös aiheuttaa vahinkoa ympäristölle, ennen muuta metsille, joskus myös viljelyksille ja teille.

Suurin Suomessa tavattu majavan kaatama puu oli läpimitaltaan 72 senttimetrinen haapa.

Majava on muokannut maailmanhistoriaa

Majavaa on sanottu Pohjois-Amerikan tärkeimmäksi eläimeksi hevosen ja biisonin ohella, sillä se on ollut mantereen tärkein turkiseläin kautta aikain. Majavalla on ollut valtava vaikutus ihmisen tutkimusmatkoihin, historiaan ja talouteen. Samalla, kun majavaa metsästettiin, siirtyi valkoisten asutus perässä yhä uusille seuduille.

Tutustu tarkemmin majavanmetsästyksen historiaan: Turkismetsästys Amerikassa.

Majava muinoin Suomessa

Majava on yksi alkuperäisempiä nisäkkäitämme. Pohjanmaalaisesta suosta löydettyjen majavankaatamien puiden perusteella on pystytty selvittämään, että kaadot tapahtuivat ennen jääkautta eli yli 10 000 vuotta sitten. Myöhemmin majava oli hirvieläinten ja hylkeiden ohella kivikaudella eläneiden metsästäjien tärkeimpiä saaliseläimiä.

Majavaturkikset olivat kestäviä ja arvokkaita, hajurauhasten eritteen eli hausteen uskottiin sisältävän mystisiä parannusaineita ja lihaa syötiin.

Lisääntyminen

Majavapari pysyy yhdessä vuodesta toiseen. Pariutuminen tapahtuu helmikuussa ja poikaset syntyvät kesäkuun alussa erityisessä poikaspesässä, joko keossa tai onkalossa. Poikueessa on yleensä 1 - 4 poikasta. Edellisvuoden poikaset jäävät edelleen pesään, mutta kaksivuotiaat poikaset joutuvat lähtemään ja etsiytymään tästä lähtien omille reviireilleen.

Nuoret majavat eivät pyri asettumaan lähelle vanhempiensa reviirejä, vaan vaeltavat kauaskin ennenkuin löytävät oman elinalueen ja lisääntymiskumppanin. Yksittäisten majavien tiedetään vaeltaneen jopa satoja kilometrejä synnyinseuduiltaan.

Kanadanmajavan patorakennelmaa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva majavan pesä, Copyright Peter Baer

Kekopesä

Majavien asuinpaikaksi kelpaavat monenlaiset vesistöt: lammet, purot, joet ja järvet. Tärkeintä on ravinnon helppo saatavuus ja pesäpaikan rauhallisuus. Pesäkeko rakennetaan niin, että sen suuaukko on veden pinnan alapuolella. Silloin saalistajien on vaikeaa päästä pesään. Varovaisina eläiminä pidettyjen majavien rakennustyöt keskittyvät hämärän aikaan, ja vain päivän majavat viettävät yleensä piilossa pesässään.

Syystalvella majavat lisäävät pesänsä yläosaan mutaa, joka jäätyy pakkasella. Kova aines suojaa pesää nälkäisiltä pedoilta. Pesän suojassa elää majavaperhe, naaras ja uros, niiden kesällä syntyneet jälkeläiset ja edellisen vuoden poikaset.

Talvisin majavat yleensä liikkuvat vain vähän. Pääasiassa ne nukkuvat ja ruokailevat pesän suojissa. Pesä voidaan rakentaa veteen, mutta myös rantatörmään.
Majava

Majavalammella

Majavalammen kauneutta Amerikassa.

Lähteet
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi 1985.
IUCN
ADW Animal Diversity Web
Suomen Metsästäjäliitto
Luonnossa - nisäkkäät - Weilin&Göös
YLE - Vikkelät tassut
Luontoon.fi
Majavan jyrsimä puu
Majavan jyrsimä puu
Majavan jyrsimä puu

Majavien jyrsimiä puita.

Majavalampi
Majavalampi
Majavalampi

Kauniita majavalampia Amerikassa.