HEVOSEN PALUU AMERIKKAAN - INTIAANIT JA HEVOSET KOHTAAVAT

Hevosen pitkässä ja monivaiheisessa kehityshistoriassa hevoset katosivat Amerikan mantereelta, ja palasivat aikoinaan takaisin conquistadorien mukana. Ensimmäiset hevoset saapuivat Amerikkaan Kolumbuksen toisella matkalla. Tällöin Kolumbuksella oli mukanaan 12 oria ja muutamia tammoja, jotka astelivat maihin Amerikassa St. Dominiqueen, Hispaniolan saarelle, joulukuussa vuonna 1493. Hispaniolan tunnemme nykyisin Kuubana. Seuraavina vuosikymmeninä hevonen aloitti Amerikan valloituksensa ja se tuotiin Panamaan 1514, Meksikoon 1519, Brasiliaan 1531, Peruun 1532, Argentiinaan 1535 ja Floridaan 1538.

Panaman kautta mantereelle

Panama Keski-Amerikassa, joka kuuluu Pohjois-Amerikkaan, oli siten ensimmäinen paikka, jossa hevoset tulivat Amerikassa mantereen puolelle. Hernán Cortés oli se tutkimusmatkailija, jonka mukana ihan ensimmäiset hevoset, joita oli 16 - tulivat Keski-Amerikan pohjoispuoliselle Pohjois-Amerikan mantereelle, Meksikoon. Vaikkakin on mahdollista, että niitä oli mahdollisesti Amerikan mantereellekin tullut jo varhemmin Hispaniolan ja Karibian muiden saarten suunnalta, pienemmillä aluksilla.

Hevoset ja intiaanit kohtaavat

Tuhansia vuosia oli kulunut siitä, kun hevoset olivat Amerikasta kadonneet ja ennen kuin intiaanit ja hevoset löysivät toisensa ja liittyivät yhteen - mutta molemmat olivat kuin luotuja toisilleen. Sen 400 - 500 vuoden aikana, jolloin intiaanit ovat omistaneet hevosia, useat eurooppalaiset kansat ovat liikkuneet hevosineen heidän maillaan.

Espanjalaiset, ranskalaiset ja englantilaiset taistelivat vallasta mailla, jotka ikiajat olivat kuuluneet intiaaneille. Heidän mukanaan tulivat hevoset, joista intiaanitkin saivat yhä pitävämmän otteen.

Ensimmäisinä intiaaneista hevosia haltuunsa saivat he, jotka 1500-luvulla olivat kanssakäymisissä espanjalaisten valloittajien kanssa. Ajankohta ei ole vuoden tarkkuudella tiedossa, eikä myöskään se, että miten ensimmäisiä hevosia intiaaneille siirtyi. On mahdollista, että espanjalaiset niitä joitakin antoivatkin, palkkiona niistä palveluksista, joita he intiaaneilta saivat.

Intiaanit oppivat myös varsin varhain ostamaan hevosia ja antoivat vaihtokaupassa niistä mitä erilaisimpia, tulijoiden himoitsemia tarpeita. Myöhemmin intiaaniheimot kuljettivat hevosia toisille, hevosettomille heimoille ja kävivät kauppaa hevosillaan muiden heimojen kanssa.

Hevosia siirtyi intiaaneille myös niin, että he suoraan varastivat niitä. Oli intiaaniheimoja, kuten apassit, jotka myöhemmin erikoistuivat ryöstämään kokonaisia hevoslaumoja, ne ensiksi villiinnyttäen ja pois omistajiltaan ajaen. Hevosia myös karkaili maahan muuttajilta ja villiintyi. Näistä villihevoslaumoista osansa kiinni ottivat myös intiaanit.

Alkuvaikeuksia

Kun espanjalaiset siirtolaiset alkoivat vaeltaa Meksikosta pohjoiseen ja nykyiseen Texasiin, alueilla elävät intiaaniheimot joutuivat ensimmäisen kerran kosketuksiin hevosten kanssa. Aluksi intiaanit eivät suinkaan siitä vain hypähtäneet ratsastamaan, vaan he ilmeisesti käyttivät hevosia kuljettamaan kuormiaan - tätä kuormajuhdan tehtävää heillä olivat aiemmin hoitaneet koirat.

Myöskin intiaanit yksinkertaisesti saattoivat tappaa saamansa hevosen ja syödä sen suihinsa. Alkuaikoina he eivät tajunneet niitä mahdollisuuksia, joita sisältyi hevoseen ja sen käyttämiseen ratsuna.

All rights reserved
*Kuva - Pretty Boy Floyd the appaloosa during the Parade of Breeds - Copyright © Flickr/Caitlin Worth
Photo used with permission.

Naisten luonnollinen ja säädyllinen tapa ratsastaa

Nez perceiden hevosten kauniit varusteet ja naisten tapa ratsastaa saivat presbyteerilähetyssaarnaaja Henry H. Spaldingin mielenkiinnon heräämään ja hän totesikin seuraavasti:

"...heidän satulansa merkitsevät parannusta meikäläisten satuloihin verrattuna, jos pidämme mittapuuna naisen mukavuutta. Naiset käyttävät aina ratsastaessaan huopaa taikka viittaa, joka heitetään alaruumiin verhoksi. Mielestäni tällainen ratsastustapa on sitä luonnollisempi ja mukavampi, mitä säädyllisempi se samalla on".

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Calgary Stampede, Alberta, Kanada, Copyright Steve James

Mustangien voittokulkua

Aloittaessaan todella voittokulkunsa intiaanien pariin ja oman Amerikan valloituksensa, hevonen mullisti monin tavoin intiaanien kulttuurin ja loi aivan uuden elämänmuodon. Espanjalaisten Meksikoon tuoma hevonen levisi preerialle etelästä ja lounaasta 1600-luvun jälkipuolella. Ratkaiseva tapahtuma oli New Mexikon pueblointiaanien kapina vuonna 1680, jonka aikana laumoittain karkotettujen espanjalaisten hevosia rynnisti vapauteen. Näistä ajoista alkaen eteläisten arojen intiaaneilla oli paljon hevosia.

Kalliovuorten itäistä rinnemaata pitkin villihevonen eli mustangi levittäytyi tuota pikaa Wyomingiin asti. Sittemmin hevonen levisi luontaisesti sekä kaupan ja ryöstöjen vaikutuksesta yhä nopeammin yli preerioiden. Niinpä 1700-luvun keskivaiheilla miltei kaikilla alueen intiaanikansoilla oli käytössään jo ainakin jonkin verran ratsuja. He hankkivat niitä jatkuvasti myös kesyttämällä mustangeja.

On kuitenkin syytä huomioida, että laajan Pohjois-Amerikan kaikille alkuperäisille kansoille hevosen saaminen kesti alusta, 1500-luvulta, yli 200 vuotta. 1750-luvulle tultaessa hevosia oli jo Suurten tasankojen pohjoisimmissa osissakin. Vuonna 1754 Anthony Hendry, joka oli Hudson's Bay Companyn asiamies, kohtasi Saskatchewanissa ratsastavia intiaaneja, jotka olivat erikoistuneet biisoninmetsästykseen. Eteläiset heimot, kuten kiowat, komanssit (engl. Comanches), arapahot ja cheyennet saivat hevosia huomattavasti varhemmin, kuin pohjoiset, joille he sitten kuljettivat hevosia yli tasankojen. Mustajalat (engl. Blackfoot), lattapäät, (engl. Flathead) ja nez percet saivat ensimmäiset hevosensa shoshoneilta.

Myöhemmin näillä heimoilla, jotka tuolloin elivät Kalliovuorten länsipuolella, oli hallussaan paljon hevosia, joita he puolestaan kuljettivat yli vuorten tasangoille. Nämä hevoset olivat osaltaan muodostamassa tasankojen kasvavaa hevoskantaa. Varikset (engl. Crows) muistetaan siitä, että heillä oli paljon hevosia, joita heiltä kaupankäynnin yhteydessä saivat useat muut heimot. Hevoset toivat intiaaneille mahdollisuuksia uuteen, rikkaampaan ja helpompaan elämään. Hevosten kanssa suurtenkin leirikuormien siirtely tasangoilla muutettaessa helpottui oleellisesti ja matka joutui nopeasti. Biisoneiden metsästyksessä hevonen oli korvaamaton.

Hevosten kauppareittejä ja muistitietoa

Saatuaan omat hevoslaumansa kyllin suuriksi, ryöstellenkin, kuten tekivät monien joukossa komanssit, jotka jo vuonna 1705 hanakasti ryöstelivät Uuden Meksikon paljon hevosia omistavia, espanjalaisia siirtokuntia - aloittivat intiaanit kaupanteon hevosillaan.

Hevoskauppaa käytiin alkuaikoina koukeroista reittiä pitkin, joka sai alkunsa Santa fen kaltaisista paikoista, jatkui mantereen vedenjakajan länsipuolitse Snake-joelle ja shoshoni Rendezvoushun ja sieltä edelleen nez perceiden, lattapäiden, pend d'oreillesien, kootenaiden ja kalispelien maahan. Viimeksi mainitun heimon muistitieto - tyypillinen monelle heimolle - tallentaa hevosen ensimmäisen ilmaantumisen näin:

"Jotkut ihmiset näkivät hevosen jäljet paikassa, missä se oli kulkenut hietikon yli. He kutsuivat paikalle muita ihmisiä, ja keskustelivat siitä, mikä eläin oli jättänyt jälkeensä heille kaikille oudot jäljet. Jotkut arvelivat, että se oli saattanut olla hevonen, koska olivat kuulleet niistä. Toiset ihmiset alempana joen töyräällä näkivät miehen lähestyvän laukkaavalla hevosella. He havaitsivat, että mies tupakoi ja näytti olevan täysin kotonaan. He seurasivat, kuinka hän ratsasti virtaan ja ui sen yli. He kokoontuivat hänen ympärilleen ja tutkivat eläintä suurella uteliaisuudella".

Ensimmäinen ratsastus sauvoilla kävelykeppityyliin!

Okanagien kertoma huvittava tarina kuvailee heimon miesten ensimmäisiä, arkoja ratsastusyrityksiä tällä oudolla ja isolla luontokappaleella. Eniten pelättiin hevosen selästä tipahtamista. "Ensimmäinen hevonen, jonka saimme, oli hyvin lempeä. Ensimmäisenä hevosen selkään uskaltautunut mies ratsasti tukien itseään kahdella kepillä, yksi kummassakin kädessään. Toinen mies oli vielä taluttamassa hevosta hitaasti ja ratsastaja siirteli keppejään, aivan kuin kävelykeppejä, heidän edetessään kaikkeen varautuneena".

Hopit

Hopit olivat niiden ensimmäisten intiaanien joukossa, jotka joutuivat kosketuksiin hevosten kanssa. Näin kävi ainakin jo vuonna 1541, jolloin Francisco Vazquez de Coronado ensimmäisenä espanjalaisena kohtasi nämä intiaanit. Espanjalaisilta hopit saivat aikanaan hevosten ohessa myös lampaita, nautaeläimiä, heille entuudestaan tuntemattomia vihanneksia - ja isorokon. Ennen espanjalaisten tuloa hopit olivat kuulleet kauhistavia huhuja oudoista ja hurjista miehistä, jotka ratsastivat isoilla eläimillä, jotka söivät ihmisiä. Alun vihamileisyyden jälkeen hopit nopeasti pelästyneinä muuttivatkin suhtautumistaan, ja lepyttelivät ratsuin saapuvia espanjalaisia runsain lahjuksin.

All Rights Reserved
*Kuva Copyright © Valerie Anne kelly
Art used with permission.

Hevoset varakkuuden mittana

Hevosten lukumäärä heimoilla oli myös selkeä merkki niiden varallisuudesta. Appaloosan kasvattajat nez percet olivat näin tarkastellen varakkaimpien joukossa. Lewis ja Clark kohtasivat tutkimusmatkallaan vuonna 1805 nez percet ja kertoivat, että 50 - 100 hevosta henkeä kohden oli heimon keskuudessa melko tavallista. 40 vuotta myöhemmin tilanne oli vielä huomattavasti toinen, sillä silloin yksi ainut perhekunta cayusain ja nez perceiden keskuudessa saattoi omistaa 1 500 hevosta. Luoteisista tasankoheimoista variksia pidettiin varakkaimpina, heillä kuitenkin vuonna 1805 hevosia yhtä telttaa kohden oli vain 7 ja vuonna 1830 edelleenkin vain 15.

Varusteet

Intiaanit tarvitsivat hevostensa kera myös varusteita, kuorma- ja ratsastussatuloita, suitsia, satulavöitä, piiskoja ja lassoja. Usein intiaanit tekivät näitä varusteita itse ja niinpä varusteisiin tuli erityispiirteitä. Ylätsangoilla miesten satulat, samanlaiset kuin tasankojen intiaanien käyttämät, olivat yleensä pehmustettua tyyppiä - mallia, jonka neljä kulmaa oli somistettu piikkisianpiikki- ja helmikoristein.

Naisten satuloissa oli korkea satulannuppi ja satulankaari, jonka etupuolella yleensä oli koukku, josta riippui kolmionmuotoisia koristeliuskoja. Liuskat oli kauniisti koristeltu kaupan kankaalla ja helmillä. Jalustimet tehtiin raakavuodasta ja niistä lattapää-, pend d'oreilles- ja nez perce-naisten käyttämät olivat erityisen kauniita alimpaan osaansa kiinnitettyjen helmiriipusten ansiosta. Käytettiin myös leveitä häntävöitä ja hevosen kaulavitjoja. Jälkimmäisissä kiinnittävät huomiota jälleen runsaasti koristellut liuskat, samanlaiset kuin jalustimissa käytetyt. Näitä viehättäviä hevosen varusteita käyttivät myös varikset.

Amerikan alkuperäiset asukkaat intiaanit

Amerikan alkuperäiset asukkaat intiaanit

Downtown East, Calgary, Kanada. First Nations ratsuineen esittäytyvät - kuva yllä. Calgaryssa vietettävä 10-päiväinen Calgary Stampede mainostaa itseään maailman suurimmaksi ulkoilmashowksi - The Greatest Outdoor Show on Earth.

All rights reserved
*Kuva - Copyright © thivierr
Photo used with permission.

Appaloosat

The Tillamook County June Dairy Parade and Festival - Tillamookissa juhlitaan paraatissa seudun kunniakkaita perinteitä, mukana tietysti myös intiaanit - paraati on kolmanneksi suurin koko Oregonissa - Tillamook, Oregon, USA - 26.6.2010.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright Chriss Haight Pagani

Intiaanien mailla