Tunturisuden sivut

MURMELIT (Marmota)

Murmelit on suku, joka kuuluu lahkoon jyrsijät, Rodentia - ja siinä lahkossa oravien heimoon Sciuridae. Ne kuuluvat siten samaan heimoon, kuin meidän oravamme (Sciurus vulgaris), mutta tässä heimossa eri sukuun, murmelit (Marmota).

Murmeleiden ja oravien välillä on sellainen ero, että murmelit liikkuvat maassa, kun taas oravien suvussa liikutaan enimmäkseen puissa. Murmeleiden suvussa (Marmota) on 14 murmelilajia.

Murmelilajit

  • Altainmurmeli (Marmota baibacina)
  • Aromurmeli (Marmota bobak)
  • Alaskanmurmeli (Marmota broweri)
  • Harmaamurmeli (Marmota caligata)
  • Kamtsatkanmurmeli (Marmota camtschatica)
  • Pitkähäntämurmeli (Marmota caudata)
  • Keltavatsamurmeli (Marmota flaviventris)
  • Alppimurmeli (Marmota marmota)
  • Tiensaninmurmeli (Marmota menzbieri)
  • Metsämurmeli (Marmota monax)
  • Olympianiemenmurmeli (Marmota olympus)
  • Siperianmurmeli (Marmota sibirica)
  • Vancouverinmurmeli (Marmota vancouverensi)
  • Himalajanmurmeli (Marmota himalayana)

  • Murmeli

    Elinympäristöt ja -tavat

    Murmelit elävät usein vuoriseuduilla. Niitä on Alpeilla, Tatralla, Kalliovuorilla, Kaskadeilla ja monilla muilla vuoriseuduilla. Niitä on myös tasangoilla ja metsissä. Yleisimmin murmelit elävät kaivamissaan käytäväverkostoissa yhteisönä, sillä ne ovat sosiaalisia eläimiä. Murmelit ovat kasvissyöjiä, pääravintona ovat ruohot, heinät ja juuret.

    Talvihorros

    Talvisin murmelit vaipuvat horrokseen. Kokonainen murmeliperheryhmä, jopa 15 yksilöä horrostaa talven samassa kolossa. Eläimet uinuvat yhteenpainautuneina - viimeiseksi vetäytyy talvilevolle jokin aikuinen koiras, joka sulkee pesäaukon suuaukon tunkemalla siihen sisäpuolelta heiniä, maata ja kiviä.

    Murmelit horrostavat noin kuusi kuukautta ja tänä aikana niiden aineenvaihdunta ja sydämenlyönnit hidastuvat, hengitystiheys pienenee ja ruumiin lämpötila laskee. Kun ulkoilman lämpötila laskee nollan alapuolelle, on murmelien ruumiinlämpö 4,5 - 7,5° C.

    Murmelit heräävät 3 - 4 viikon välein virtsaamaan ja ulostamaan. Alkaessaan keväällä pontevasti siivota pesäänsä ne ovat huomattavasti laihempia kuin syksyllä.

    Yhteiseloa

    Murmelit ovat sosiaalisia ja elävät yhteisönä. Alppimurmeliyhteisössä voi olla 2 - 50 yksilöä, ja suurella yhteisöllä pesäverkosto voi olla valtava. Murmeliryhmän jäsenet merkitsevät reviirinsä poskirauhasillaan, ja vieraat tunkeilijat ajetaan pois uhkailevalla hampaiden naksuttelulla ja vihaisella ääntelyllä.

    Alppimurmeli

    Murmelien pesäonkalot voivat olla useiden metrien syvyydessä maan alla. Sen jälkeen, kun murmelit ovat saaneet käytäväverkostonsa valmiiksi, ne eivät enää poistu kauas sen luota: vuoristossa elävä murmeliryhmä toimii 0,25 hehtaarin alueella. Yksittäiset lähisukuiset yhdyskunnat voivat lyöttäytyä yhteen ja hallita jopa 100 hehtaarin alaa.

    Lisääntyminen

    Murmelit parittelevat huhti-toukokuussa, jolloin ne ovat vielä talvipesissään. Murmeliperheeseen kuuluu useita koiraita ja naaraita, eivätkä koiraat osoita vihamielisyyttä toisiaan kohtaan edes paritteluaikana.

    Kantoaika on murmeleilla noin viisi viikkoa, ja naaras sulkee asumuksensa sisääntulon heinällä muutamaa päivää ennen synnytystä. Muiden oravien tapaan murmelinpoikasetkin syntyvät karvattomina, hampaattomina ja silmät kiinni. Jo kuusiviikkoisina ne ovat niin kehittyneitä, että voivat lähteä pesästä tutkimusretkille. Poikasten leikkiessä pitävät muut perheryhmän jäsenet vahtia.

    Nuoret murmelit viettävät ensimmäisen talvensa vanhempiensa pesässä. Murmeliyhteisö on oravien keskuudessa poikkeuksellinen, sillä useimmilla muilla lajeilla naaras hoitaa poikaset yksin.

    Alppimurmeli
    Murmeli

    Perinteinen murmelin päivä

    Yhdysvalloissa ja Kanadassa vietetään murmelinpäivää helmikuun 2. päivänä. Päivän nimenä on Groundhog Day. Uskomuksen mukaan juuri tuona päivänä murmelit kömpivät talviuniltaan, ja jos ne näkevät varjonsa, luvassa on vielä kuusi viikkoa talvea. Jos metsämurmeleita ei näy juuri tuona päivänä, niin joku niistä ajetaan ulos pesästään - taikka käytetään kesyä murmelia.

    Karhujahdissa

    Alppimurmeleita metsästetään sekä Sveitsissä että Itävallassa, ja metsästäjät kutsuvat urosalppimurmelia karhuksi. Koska alppimurmeli kestää niin hyvin kylmää, niin kansan keskuudessa on päätelty, että sen pitää johtua alppimurmelin rasvakerroksesta. Niinpä mummut ja papat ovat Alpeilla jo sukupolvien ajan hieroneet itseensä murmelirasvaa, ehkäistäkseen reumatismia ja keuhkosairauksia.

    Mongoliassa aromurmeleita pyydetään sekä lihan että nahan vuoksi. Jossakin muualla jonkin muun syyn vuoksi. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa metsästetään runsaasti metsämurmeleita, minkä kerrotaan siellä ehkäisevän kannan kasvamista liian suureksi. Keltavatsamurmeleita metsästetään huvikseen, ruuaksi ja turkeiksi.

    Metsämurmeli

    Metsämurmeli.

    Metsämurmeli (Marmota monax) - (Linnaeus, 1758)

    Metsämurmeli elää Pohjois-Amerikassa, sekä USA:ssa että Kanadassa. Sen pituus on 40 - 68 cm, hännän pituus 15 cm - painoa on 3 - 5 kg. Metsämurmeli ei kaipaa elinympäristökseen vuoristoa, vaan se viihtyy metsissä ja niiden lomiin jäävillä aukeammillakin mailla. Vaaran uhatessa se osaa paeta myös kiipeämällä puuhun, vaikkakin pakenee mieluiten aina maan alle. Metsämurmeli on myös taitava uimari. - Kanta on vakaa ja runsas.

    Kaikkien murmeleiden tapaan metsämurmelikin on taitava kaivaja. Lyhyine, lihaksikkaine raajoineen, ja terävine, käyrine kynsineen se on kuin luotu kaivamaan maata.

    Kaikista murmelilajeista metsämurmeli eniten viihtyy yksinkin, mutta silti useat yksilöt voivat asuttaa samaa tunnelistoa. Tyypillistä on, että kun koko joukko on ulkosalla, niin muiden ruokaillessa yksi seisoo pystyssä takajaloillaan pitämässä vahtia uhkaavien vaarojen varalta. Metsämurmeleita jahtaavat metsästäjien, eli ihmisten lisäksi sudet, puumat, punailvekset ja kojootit. Metsämurmelin varoitusvihellys on voimakas, ja metsämurmelia kuten muitakin murmeleita Amerikassa kutsutaan nimellä "whistle-pig."

    Harmaamurmeli

    Harmaamurmeli.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva yllä Copyright Travis S. / Travis

    Harmaamurmeli (Marmota caligata) - (Eschscholtz, 1829)

    Harmaamurmeli on yksi Pohjois-Amerikan laajimmalle levinneistä nisäkkäistä. Sen levinneisyysalue ulottuu Alaskasta ja kaakkoisesta Kanadasta Washingtoniin, Idahoon ja Montanaan Yhdysvalloissa. Eniten harmaamurmeleita on Alaskassa.

    Harmaamurmeli on suurin Pohjois-Amerikan murmeleista, painaen 8 - 10 kg. Harmaamurmelin turkki on harteilta ja selän puolelta hopeanharmaa - muualta punaruskean harmaa ja alapuolelta vaalea. Muista murmeleista poiketen, harmaamurmelin raajat, eli käpälät ovat mustat. Kanta on vakaa ja runsas.

    Alppimurmeli

    Alppimurmeli.

    Alppimurmeli (Marmota marmota) - (Linnaeus, 1758)

    Tieteellinen nimi Marmota juontuu latinan sanoista muris ja montis, jotka ovat hiiri- ja vuorisanojen genetiivimuotoja, siis "vuorenhiiri".

    Alppimurmeli on majavan ja piikkisian jälkeen Euroopan suurin jyrsijä. Se näyttääkin hieman majavalta, taikka jättikokoiselta marsulta. Se elää 800 - 3200 m:n korkeudessa Alpeilla, Karpaateilla ja Tatra-vuoristossa, 400 - 500 m puurajan yläpuolella alppiniityillä. Sitä tavataan myös jyrkillä kalliorinteillä, joilla kasvillisuus on niukahkoa. Ruumiin pituus tällä harmahtavalla, joskus ruskehtavalla lajilla on 42 - 54 cm, hännän pituus on 13 - 16 cm. Keskimääräinen paino ennen talvihorrosta noin 4,5 kg, sen jälkeen noin 3 kg.

    Murmeli

    Alppimurmeli.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva - Copyright © Erik Schepers

    Elintavat - ravinto - lisääntyminen - äänet

    Alppimurmeli on sopeutunut kylmään ilmastoon ja tulee toimeen seudulla, jolla kasvillisuutta on vähän. Se asustaa yhdyskuntina laajassa käytäväverkostossa. Alppimurmeli on hyvin valpas eläin, joka epäluuloiseksi tultuaan tähyilee pystyssä takajalkojensa varassa seisten ympäristöään, samalla nuuhkien.

    Pääravintona ovat alppiniittyjen ruohot ja heinät.

    Pariutuminen tapahtuu talviunen päätyttyä huhti-toukokuussa. Naaras tulee sukukypsäksi vasta 2 - 3 vuoden iässä ja synnyttää 2 - 6 poikasen poikueen kerran vuodessa. Kantoaika 33 - 34 vrk.

    Vaaran uhatessa lajitovereita varoitetaan kimeällä vihellyksellä, jolloin kaikki nopeasti sukeltavat maanalaisiin koloihinsa. Myös muissa yhteyksissä eläimet pitävät yhteyttä lukuisin piipittävin tai viheltävin äänin.

    Siperianmurmeli

    Siperianmurmeli.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright Stéphane Magnenat

    Siperianmurmeli (Marmota sibirica) - (Radde, 1862)

    Siperianmurmeli on Aasian murmelilaji - sen kotimaat ovat Kiina, Mongolia ja Venäjä. Laji oli joskus yleinen, mutta metsästys on romahduttanut sen kannan ja tuhonnut 1990-luvulle tultaessa siitä 70 %.

    Täysin valvomattoman metsästyksen suuruusluokasta kertoo se, että yhtenä vuotena laittomia kaatoja on ollut 2,5 miljoonaa. Vuosina 1906 - 1994 yksin Mongolia tuotti yli 100 miljoonaa murmelinnahkaa. Vielä vuonna 2004 kauppaan ilmestyi yli 100 000 laittomasti kaadetun siperianmurmelin nahkaa, eikä ole olemassa mitään merkkejä siitä, että laiton pyynti olisi vähentynyt. Ainut sitä vähentävä seikka on, että siperianmurmelit vähenevät ja monin paikoin katoavat.

    Siperianmurmelin pituus on 50 - 60 cm. Se on painava murmelilaji, painaen tavallisimmin 6 - 8 kg, suurimman painon ollessa 9,8 kg. Siperianmurmelit elävät autiomailla, puoliaavikoilla, vuorilla ja laaksoissa.

    Keltavatsamurmeli

    Keltavatsamurmeli.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright Marshal Hedin

    Keltavatsamurmeli (Marmota flaviventris) - (Audubon and Bachman, 1841)

    Keltavatsamurmelin kotimaata on Pohjois-Amerikka, siellä läntinen USA ja kaakkoinen Kanada - mukaan lukien Kalliovuoret ja Sierra Nevadan. Viihtyisintä elinympäristöä lajille tarjoavat vuoriniityt, kalliokot ja avoimet metsänreunat tavallisimmin yli 2 000 metrin korkeudessa. Kalliovuorilta niitä tapaa vielä 4 100 metrinkin korkeudelta.

    Painoa keltavatsamurmelilla on 2 - 5 kg, urokset ovat murmeleiden tapaan hieman naaraita painavampia ja isompia. Koko pituus on 47 - 70 cm. Värityksessä erityistä on keltainen ja punakeltainen, jota on kaulan molemmin puolin ja rinnassa, sekä valkoinen alue silmien välissä.

    Keltavatsamurmeli

    Keltavatsamurmeli.

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva keltavatsamurmelista Copyright Nick Varvel

    Maan syvyyksissä

    Keltavatsamurmeli pyrkii kaivamaan tunnelistonsa suuaukot kalliokon suojiin. Talvihorrospesä voi sijaita maan alla jopa 7 metrin syvyydessä tunnelistossa, jolla voi olla pituutta jopa 70 m.

    Sulttaani haaremeineen

    Keltavatsamurmeleilla perheyhteisön perusyksikkö on yksi koiras, jolla on seuranaan 2 - 4 naarasta. Tällaisia pikkuhaaremeita voi olla yhdessä koloniassa eli yhteisössä lukuisia.

    Kanta on vakaa

    Kanta on vakaa ja runsas, vaikkakin eräin paikoin, kuten Etelä-Dakotassa, Black Hills-vuorilla, uhattu. Alalajeja tunnetaan 11.

    Metsämurmeli

    Metsämurmeli (Marmota monax).

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright Ben N. Patterson


    Lähteet
    Maailman eläimet - Nisäkkäät 2 - Tammi
    IUCN
    ADW Animal Diversity Web
    Uusi Suomi: Amerikkalaisten erikoinen ennustaja: murmeli
    Erityistietoa
    Esihistoriaa
    Eläimiä aakkosittain
    Näätäeläimet
    Koiraeläimet
    Kissaeläimet
    Afrikan eläimiä
    Oravat
    Linnut
    Ihmisen seurassa
    Rotuesittelyt
    Ihminen