|
NENÄAPINA (Nasalis larvatus) - (Wurmb, 1787)
Nenäapina elää Borneon saarella Indonesiassa ja se on erittäin uhanalainen laji. Jäljellä on enää noin 1000 yksilöä. Alkuasukkaiden "valkoiseksi mieheksi" kutsuman nenäapinan kuvaa katsoessa katse väkisinkin tarkentuu sen nenään. Nuorilla nenäapinoilla nenä on pieni, pysty ja terhakka - mutta vanhoilla uroksilla nenä roikkuu jopa 15 cm pituisena, kuin jokin vetelä säkki, ohi suun aina alaleukaan saakka. Varsin omituisen näköinen nenäapina on tavallisimmin käytökseltään kuin vanhempi herrasmies, miellyttävä ja rauhallinen. Nenästään apina tunnetaan Vanha eläinkirja kuvailee nenäapinan nenää näin. "Katsojan huomio kiinnittyy heti sen komeaan nenään. Tämä ulkonee pitkänä, kurkkuhedelmän näköisenä, veltosti alaspäin riippuvana pötkynä ja kuuluu oikein vanhoilla koirailla olevan niin pitkä, että se on tiellä, kun apina panee ruokaa suuhunsa. Tällöin sen täytyykin toisella kädellään työntää nenä sivulle, ja toisella kädellä tai jalalla työntää samalla lehtiä suuhun. Sitä paitsi nenä voi venyä ja lyhetä sekä muuttaa muullakin tavoin muotoaan aina omistajansa mielentilan mukaan. Ollenkaan ei nenäapinan leveä leukaparta ja kanelinruskea naama vähennä sitä ihmetystä, minkä valtaan joutuu, kun sitä katselee. Koko apinan kasvoissa ja ilmeessä on olevinaan kuin jotakin ihmismäistä. Hetken jo luulee katselevansa jotakin kaukaista serkkuaan, jollei naapurin Paavoa, mutta sitten hätkähtää, eikä tiedä että pitäisikö nauraa vaiko vain hiljaa ihmetellä". Nenän tarkoitus Nenäapinoilla, samoin kuin merinorsuilla ja kuplahylkeilläkin, uroksen kuonosta on kehittynyt huomiota herättävä sukupuolisignaali. Sillä on siten merkityksensä, kun uros liehittelee naarasta. Mitä ilmeisimmin naarasnenäapina pitää urosta nenineen hyvin komeana ja puoleensa vetävänä. Naaraillakin nenä on iso, verrattuna muihin apinoihin, mutta ei likikään yhtä iso kuin uroksilla. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla Copyright Indraneel Biswas |
|
|
TÖYHTÖTAMARIINI (Saguinus oedipus) - (Linnaeus, 1758)
Töyhtötamariini on Kolumbian sademetsissä elävä, äärimmäisen uhanalainen kädellinen. Kannan suuruus on 6 000 - siitä aikuisia yksilöitä on 2 000. Töyhtötamariini on oravan kokoinen - aikuisen koko ruumiin pituus on 17 cm ja paino keskimäärin 432 grammaa. Jos on aikuinen töyhtötamariini pieni, niin vielä pienempi on sen poikanen - kuvassa vasemmalla. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright Tambako the Jaguar Lähteet ADW Animal Diversity Web IUCN www.korkeasaari.fi WWF Suomi |
|
|
SUMATRANORANKI (Pongo abelii)
Orankilajeja on kaksi, borneonoranki, joka elää Borneon sademetsissä - ja Indonesiaan kuuluvalla Sumatran saarella elävä sumatranoranki. |
"Epämiellyttävän" samannäköinen kuin ihminen
Pienenä oranki näyttää ihan melkein kuin ihmiseltä. Aikuisilla orangeilla kasvot muuttuvat suuresti toisenlaisiksi siksi, että naamaan kummallekin puolelle kasvavat mustansiniset, kolmiomaiset rasvapoimut - jotka nuorilta yksilöiltä puuttuvat. On vielä lisättävä, että nuorista orangeista todetaan, että ne "näyttävät epämiellyttävän samanlaisilta, kuin me ihmiset". Näin lienee toteaa ihminen, joka ei haluaisi olla liian läheinen sukulainen juuri orangin kanssa. |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Mikaku |
|
Oranki on puissa elävä
Oranki on maailman suurin puussa elävä kädellinen. Orankien levinneisyysalue kattoi aikoinaan lähes koko Kaakkois-Aasian. Nyt niitä on jäljellä vain Borneossa ja Sumatran luoteisosassa. Borneonoranki on kahdesta orankilajista vähän vähemmän uhanalainen: sumatranorankeja arvioidaan olevan enää 7500, borneonorankeja noin 55 000. Mittoja Orangit ovat hitaita lisääntymään ja synnyttävät korkeintaan viiden vuoden välein. Tämän vuoksi populaatiot toipuvat hitaasti ja laji on erityisen herkkä ylimääräiselle kuolleisuudelle. Orankien keskimääräinen elinikä on 40 vuotta. Oranki viettää aikaansa puissa - maahan se laskeutuu vain harvoin. Joka yöksi orangit rakentavat uuden pesän. Orankien liikkuminen puissa on oma lukunsa, se ei todellakaan ole mitään marakattimaisen kepeää ja nopeaa. Oranki etenee puissa omalaatuisin, hitain ja harkituin liikkein, ikään kuin kaiken aikaa peläten putoavansa. Se tarrautuu lujasti kiinni puiden runkoihin ja syleilee niitä molemmin käsin. Varovaisesti se siirtyy oksalta toiselle luonteenomaisessa, puolipystyssä asennossa eikä koskaan vahingossakaan erehdy hyppyyn. Päästäkseen puusta toiseen se aina etsii kohdan, jossa molempien puiden oksat ovat osittain kietoutuneet toisiinsa. Heti edellisen perään on kuitenkin lisättävä, että voi olla näköharhaa maasta käsin se, että oranki liikkuisi puissa niin hitaasti. Väitetään nimittäin myös niin, että maassa ihmisen täytyy juosta, pysyäkseen puissa etenevän orangin vauhdissa. Oranki on yksikseen elelijä muulloin, paitsi paritteluaikana. Naaraat saavuttavat sukukypsyyden 7 - 10 vuoden ikäisinä ja synnyttävät kerrallaan yleensä vain yhden poikasen, joskus poikkeuksellisesti kaksoset. Keskimääräinen elinikä orangeilla on 40 vuotta. Ravinnon muodostavat hedelmät, kasvit ja hyönteiset. Orangit ovat laiskoja veljiämme ja sisariamme Orang merkitsee malaijin kielessä ihmistä ja utan metsää. Näin lajin nimi viittaa kaunopuheisesti siihen yhtäläisyyteen, mikä vallitsee tämän "suuren metsienmiehen" ja ihmisen välillä. Alkuasukkaat uskovatkin, että orangit ovat alun perin ihmisiä, jotka ovat pelkkää laiskuuttaan muuttaneet metsään, missä niiden ei tarvitse tehdä työtä! Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla Copyright Tambako the Jaguar |
|
|
KULTATAMARIINI (Leontopithecus rosalia) - (Linnaeus, 1766)
Brasilian rannikkoseutujen sademetsissä elävä kultatamariini on kynsiapinoiden heimoon kuuluva uhanalainen laji. Luonnossa sitä elää runsas 1 000 ja vankeudessa noin 500. Kullankellanpunaa Kultatamariinin pitkä, silkkinen turkki hehkuu kellanpunaista ja kultaa. Laji on pikkuruinen: painoa on puolisen kiloa ja ruumiin pituus 20 - 36,6 cm. Häntä on suunnilleen samanmittainen - 30 - 35 cm. Pientä päätä koristaa joka puolella leiskuvan värinen harja, kasvot ovat hyvin karvattomat eli paljaat. Mielenkiintoinen piirre on se, että kynnet ovat terävät, eivät litistyneet. Sademetsien suojelun suurlähettiläät Korkeasaaressa Sademetsien suojelun suurlähettiläs kultatamariini viihtyy hyvin lemmikkinä ja eläintarhoissa. Korkeasaaressakin on kultatamariineja ja ne lisääntyivät siellä ensimmäistä kertaa kesällä 2010. Kultaleijonatamariinin kahta kallisarvoista poikasta hoidetaan koko tamariiniperheen voimin, kuten sademetsien pikkuapinoilla on tapana. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright su neko |
|
GORILLA (Gorilla gorilla) - (Savage and Wyman, 1847)
Gorilla kuuluu ihmisapinoihin ja on orankien ja simpanssien ohella yksi geneettisesti ihmistä lähimpänä olevista eläinlajeista. Afrikassa, päiväntasaajan lähellä elävä gorilla on suurin kädellinen. Urosten keskipituus pystyasennossa on noin 170 cm, toisinaan pituutta voi olla yli 180 cm. Naaras on suunnilleen 30 cm lyhyempi. Täysikasvuinen uros voi painaa 180 - 200 kg. Eläintarhassa se lihoo helposti ja tulee 50 kg painavammaksi. Urosgorillan pään muoto on kypärämäinen. Sen päälaella on korkea harjanne, johon leukalihakset kiinnittyvät. Sieraimet ovat leveät ja korvat pienet. Rinta on leveä, harteilla on leveyttä noin metri, niska on lyhyt ja lihaksikas. Kädet ja jalat ovat leveät ja vahvat, eikä isovarvas ole niin erossa muista varpaista, kuin toisilla apinoilla. Koko gorillan massiivinen olemus ilmentää raakaa voimaa. Uhanalaisuus Gorilla on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Luokittelun mukaan lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri uhka hävitä lähitulevaisuudessa luonnosta. Gorillalla on kaksi alalajia. Niistä toista, läntistä tasankogorillaa on jäljellä koko Afrikassa ehkä jopa 94 000 - toista alalajia vain muutama sata. Rauhallinen jätti Gorilla ei ole laisinkaan sellainen villi ja kesytön hirviö kuin yleisesti otaksutaan. Tavallisesti se on hyvinkin rauhaa rakastava eläin. Häirittynä kaikki suunnilleen vuotta vanhemmat gorillat, sekä naaraat, että urokset, rummuttavat rintaansa. Ihmisen kimppuun gorilla kuitenkin hyökkää varsin harvoin. Gorilla on ainakin yhtä älykäs, kuin simpanssi. Luonteeltaan se ei ole yhtä ailahtelevainen, vaan se on kärsivällisempi ja johdonmukaisempi. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla Copyright Thomas Lieser |
|
| TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |
| *** www.tunturisusi.com *** |