Levinneisyys
Simpansseja tavataan Länsi- ja Keski-Afrikasta -
Norsunluurannikolta lännessä aina Tansaniaan asti idässä. Ne elävät
siellä erilaisissa maisematyypeissä, savanneilta
trooppisiin metsiin ja aina korkeiden vuorten alarinteille asti.
Eniten simpansseja elää Gabonissa,
Kongon demokraattisessa tasavallassa, Kamerunissa ja Norsunluurannikolla.
Pieniä hajanaisia häviämisvaarassa olevia populaatioita on Senegalissa, Malissa, Angolan
Cabindassa, Päiväntasaajan Guineassa ja Sudanissa. Kannat ovat pienentyneet rajusti Ghanassa,
Guinea-Bissaussa, Nigeriassa, Burundissa ja Ruandassa.
Simpanssit ovat jo hävinneet kokonaan Gambiasta, Burkina Fasosta, Beninistä ja mahdollisesti
myös Togosta.
Simpanssin kasvot, tunteet ja eleet
Simpanssin kasvoissa ja koko olemuksessa voisi sanoa olevan
ihmismäisen inhimillisyyden ohessa tiettyä tahatonta koomisuutta, mikä on suuresti lisännyt sen suosiota
ja ikäänkuin positiivista imagoa. Toisaalta simpanssin kasvoja ja koko olemusta
leimaa tietynlainen vakavamielisyys, joka antaa tälle eläimelle arvokkuutta
ja viisauden leimaa - ainakin silloin, kun simpanssi on rauhallinen.
Suuttunut ja suoranaisen raivokohtauksen saanut simpanssi näyttää
avoimine kitoineen ja suurine hampaineen pelottavalta - ja se voikin olla hyvin vaarallinen,
sillä sen ruumiista suuri osa on lihasmassaa. Simpanssien tunne-elämästä kertoo myös se,
että ne voivat masentua vakavasti.
Tiedetään simpanssin poikasen jääneen
suremaan kuolleen emonsa viereen - ja kuihtuneen syömättömänä itsekin pois,
vaikka olisikin ikänsä puolesta kyennyt jo hankkimaan ruokansa.
Elintavat
Simpanssit ovat hyvin sosiaalisia eläimiä ja ne elävät yhteisöissä, joissa on tavallisimmin 20 - 150 jäsentä.
Silti ne liikuskelevat enimmän aikaa pienempinä ryhminä, etenkin,
kun isommat yhteisöt aika-ajoin eri syistä hajoavat pienemmiksi.
Näissä simpanssiyhteisöissä on monimutkaiset, sisäiset rakenteet
ja tarkka hierarkia. Urokset ovat melkeinpä aina paremmassa asemassa,
kuin lauman naaraat.
Laumoissa yksilöt yrittävät saada parempaa asemaa, liittoutumalla
muiden kanssa ja ikäänkuin politikoimalla.
Johtajana laumassa toimii uros, useampien muiden urosten tukemana.
Usein nämä urokset voivat olla veljeksiä. Lauman johtajaksi pääseminen
edellyttää simpanssilta suuria sosiaalisia taitoja - ja se on useinkin
vuosien kärsivällisen ja systemaattisen odotuksen ja toiminnan tulosta.
Reviiri
Simpanssit hallitsevat omia
alueitaan ja partioivat oman reviirinsä reuna-alueilla säännöllisesti.
Jos vieraita simpansseja tavataan näillä raja-alueilla, ne voidaan
tappaa - naaraat myös. Tämä perustuu ravintovarojen ikuiseen niukkuuteen,
jolloinka näiden rajallisten ravintoresurssien käyttöön ei voida antaa mahdollisuutta
muille, kuin oman lauman jäsenille. Näitä rajoilla tapahtuvia yhteenottoja
on kuvattu osuvasti rajasodiksi. Niissä on primitiivisinä nähtävissä
samoja piirteitä, kuin ihmisillä omien maidensa rajoilla käymissä sodissa.
Simpanssit käyttäytyvät toisinaan muutenkin myös aggressiivisesti. Urosten tiedetään tappaneen sekä poikasia että toisia uroksia.
Oleilupaikkoina ovat puut ja maa - molemmissa ollaan suunnilleen puolet ajasta.
Liikkuminen tapahtuu tyypillisimmillään nelinraajoin, mutta
lyhyitä kävelyjä simpanssit tekevät kaksinkin jaloin.
Lisääntyminen
Simpanssit ovat, toisin kuin muut ihmisapinat,
promiskuiteettisia - niillä on valikoimattomia
sukupuolisuhteita eri partnereiden kanssa. Ihmisten tapaan niillä ei ole
tiiviitä perheitä parisuhteineen, mutta eivät ne myöskään parittele holtittomasti
kiima-aikojen ulkopuolella.
Simpanssien kantoaika on kahdeksan kuukautta.
Naaras saavuttaa sukukypsyyden 13 - 14-vuotiaana. Se synnyttää poikasia yleensä 5 - 6 vuoden
välein. Yksi naaras synnyttää elinaikanaan tavallisesti 4 - 5 poikasta. Niistä usein vain
kolme selviää aikuisiksi. Poikasia hoidetaan noin nelivuotiaiksi, mutta ne voivat olla emostaan riippuvaisia jopa 10-vuotiaiksi asti.
Simpanssit voivat vankeudessa saavuttaa 50 vuoden iän. Luonnossa ne saavuttavat
40 vuoden iän.
Simpanssilapsen ensi vuodet
Simpanssinpoikanen kasvaa ja kehittyy varsin hitaasti. Kolmannelle ikävuodelle
asti se saa olla emonsa rinnoilla, sitten se opetetaan kävelemään.
Kävely tapahtuu tietysti simpanssien tapaan nelinryömin, käsien rystysillä
maasta tukea ottaen.
Osan opeistaan simpanssinkin poikanen voi
saada omilla kokeiluillaan, yrityksen ja erehdyksen ja onnistumisen kautta.
Suurin osa opeista tulee vanhemmilta - tärkeimmät ja vaikeimmat opit kaikki.
Niinpä esimerkiksi työkalujen käytön se oppii, seuraamalla tarkoin
vanhempiensa työkalujen käyttöä - alkaen sitten itse harjoitella samaa taitoa.
Tutkimuksissakin on todettu, että simpanssit kykenevät siirtämään
kulttuuriaan hyvin tarkasti ja tietoisesti - ne ovat hyviä opettajia
ja hyviä oppilaita. Simpansseissa erityisesti hvyin nuoret omaavat
vilkasta ja nopeaa älyä ja kykyä uuden oppimiseen. Vaikuttaisi siltä,
että vanhemmiten simpanssit ikäänkuin taantuvat - tai jolleivat taannu, niin ne vaikuttavat ainakin
yhä tylsemmiltä ja välinpitämättömämmiltä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Tambako the Jaguar
Ravinto
Simpanssit ovat sekaravinnon käyttäjiä, joten ravintoon kuuluu mitä erilaisimpia
kasviksia ja pieniä eläimiäkin. Hedelmät, kasvien lehdet, erilaiset mukulat ja pähkinät, hunaja -
kuten myös hyönteiset ja pienet nisäkkäät kuuluvat ravintolistalle.
Nisäkkäisiin kuuluvat antiloopit, joita saalistetaan laumana - sekä
toiset kädelliset.
Pienemmistä apinoista erityisesti gueretsat ovat
simpanssien saalistamia eläimiä. Pikkuapinoita voidaan lähteä saalistamaan
suunnitelmallisesti, hyvällä strategialla ja taktiikalla - eli ei vain silloin,
kun pikkuapina sattuu ilmestymään näkösälle. Simpanssit voivat käyttää
gueretsoja metsästäessään saartorenkaita - joissa osa simpansseista kiertää
gueretsojen taakse, muiden ajaessa gueretsat sitten tällaiseen saartoansaan.
Tällainen yhteismetsästys vaatii siihen osallistuvilta simpansseilta
varsin kehittynyttä, yhteistä, suunnitelmallista toimintaa. Miten simpanssit metsästävät,
vaihtelee alueittain eri simpanssikulttuureissa.
Osan saaliistaan simpanssit jakavat - muille uroksille siksi,
että näistä saataisiin luottoystäviä ja naaraille siksi, että näiltä
voitaisiin saada etuuksia. Tällaista saaliin jakamista
pidetään yhtenä inhimillisen kulttuurin syntyyn johtavana toimena.
Tutkimus
Simpansseja, niiden elämää ja käyttäytymistä on tutkittu runsaasti. Simpansseista
tiedetään siten varsin paljon. Tutkimusten mukaan simpanssit pystyvät oppimaan parista sadasta
viittomasta koostuvan viittomakielen, muodostamaan uusia lauseita ja opettamaan viittomakieltä
jälkeläisilleen.
Nämä tutkimustulokset ovat herättäneet kiistoja, eivätkä kaikki ole pitäneet
simpanssien viittomakieltä ihmisten kielen kaltaisena. Simpanssien kielentutkimuksen tärkeä
pioneerihenkilö on ollut esimerkiksi Washoe-nimisen simpanssin parissa työskennellyt
Roger Fouts.
Älykkyys
Älykkyys voi olla vaikeasti määriteltävä käsite, etenkin eläimillä, mutta joka tapauksessa
simpansseja on totuttu pitämään älykkäinä eläiminä. Ja mitä enemmän niitä
on tutkittu, sitä älykkäämmiksi ne on havaittu.
Juuri tämä simpanssien
ihmismäisyys ja älykkyys on se seikka, joka on pitänyt yllä ihmisen herpaantumatonta mielenkiintoa
erityisesti simpanssia kohtaan.
Työkalujen käyttö
Älykkyydestä kertoo se, että simpanssit osaavat käyttää
apuvälineitä mm. ruoanhankkimiseen, itsensä ja toistensa hoitamiseen sekä viestimiseen.
Työkaluja simpansseilta on tavattu eri alueilla yhteensä noin 20.
Erilaisiin työkaluihin kuuluvat oksat ja kivet. Niillä onnistuu
hyvin vaikkapa pähkinän kuoren murskaaminen. Simpanssit etsivät
tarvitsemiaan kiviä - ja kuljettavat niitä sitten sinne, missä kulloinkin
tarvitsevat. Näin työkaluna käyttämäänsä kiveä eivät simpanssit suinkaan siitä
sitten viskaa vitikkoon - vaan ne asettavat sen huolekkaasti sijoilleen ikäänkuin
työkaluvarastoon, ja muistavat sen paikan myöhemminkin.
Termiittejä simpanssit kaivelevat niiden koloista esille tikuilla.
Tähän ei suinkaan sovi tikku kuin tikku - vaan tikun on oltava juuri sopivan
pituinen ja paksuinen. Tällaisen tikun simpanssit löytävät - ja vieläpä
tikun sitten karsivatkin, jos siinä on haarautuvia oksia.
Ne osaavat myös käyttää suuria oksia ja keppejä aseinaan ja puolustautumiseen.
Tyttösimpanssit kehittyvät poikia varhemmin työkalujen käyttöön.
Tässä näillä sukupuolilla eroa on parisen vuotta. Pojilla aikaa kuluu
tässä nuoruuden vaiheessa enemmän puissa rimpuiluun - mikä taas valmentaa
niitä tuleviin metsästysretkiin.
Vanhimmat löydetyt todisteet simpanssien käyttämistä kivityökaluista ajoittuvat 4 300 vuoden päähän.
Simpanssien on todettu osaavan käyttää eräitä kasveja lääkinnälliseen
tarpeeseen.
Ugandalaiset simpanssit pistelevät usein poskeensa
Trichilia rubescens -kasvin lehtiä ja niiden kyytipoikana multaa.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että lehtien ja mullan yhdistelmä torjuu malarialoista.
Apinat siis lääkitsevät itseään. Kokeet paljastivat, että lääkekasvi ei tehoa ilman
mullasta saatuja lisäaineita.
Simpanssitutkija Brehm on todennut kauan aikaa sitten:
"Olen vuosikausien aikana saanut olla simpanssien seurassa ja tarkkailla niitä.
Sellaista apinaa ei voi käsitellä kuin eläintä, sen kanssa on seurusteltava
ihan samoin, kuin ihmisen kanssa. Kaikista sen omituisuuksista huolimatta
sen olemuksessa ja käyttäytymisessä on niin paljon inhimillistä, että
melkein unohtaa sen olevan eläimen".