|
METSÄPEURA (Rangifer tarandus fennicus) - eli suomenpeura eli petra.
Metsäpeura näyttää ensinäkemältä tavalliselta porolta, joka se ei ole, vaan on kyse eräästä Suomen luonnon harvinaisuudesta. 1600-luvulla metsäpeuraa tavattiin vielä koko Suomesta. K.R. Melanderin mukaan sitä voitiin nähdä silloin Hämeessäkin, jossa se tunnettiin muun muassa silloisessa Sääksmäen kihlakunnassa. 1800-luvun lopulle tultaessa metsäpeura liiallisen metsästämisen ja mahdollisen peuraruton vuoksi oli kadonnut maastamme - viimeiset yksilöt ammuttiin vuosisadan lopulla Kittilässä. Uhanalainen metsäpeura rauhoitettiin vuonna 1913. Sen jälkeen kanta vahvistuikin sotavuosiin asti, jolloin se holtittoman pyynnin vuoksi jälleen taantui. Kuhmon metsäpeurakanta vahvistui uudelleen 1950-luvun alussa, jolloin rajantakaisesta Karjalasta tuli runsaasti eläimiä Kuhmon erämaihin. Kuhmon Elimyssalo Eteläinen ja pohjoinen metsäluonto vaihettuvat Kuhmossa. Mahtavan itäisen havumetsävyöhykkeen, taigan, vaikutus on suurin. 1950-luvulla ensimmäiset metsäpeurat palasivat Venäjän puolelta maahamme, Kuhmoon ja siellä Elimyssaloon. Elimyssalo on osa suomalais-venäläistä Ystävyyden puistoa - sen laajat suot, naavaiset korpikuusikot ja ikipetäjiä kasvavat kankaat, rehevät puronvarret, järvet ja lammet ovat Ystävyyden puiston keskeinen osa. Suomen puolen Ystävyyden puistoon kuuluvat Elimyssalon, Iso-Palosen ja Maariansärkkien sekä Lentuan luonnonsuojelualueet, Ulvinsalon luonnonpuisto sekä Juortanonsalon ja Lapinsuon soidensuojelualue. Elimyssalo - pinta-alaltaan noin 5 400 hehtaaria - sijaitsee lähes rajanpinnassa, noin puolensataa kilometriä Kuhmon keskustasta. Venäjä on niin lähellä, että huonossa kelissä sinne voisi eksyä rajamerkinnöistä huolimatta. Elimyssalon suojelualue on ollut hyvin tärkeä suomalaisen metsäpeurakannan vahvistumisen kannalta. Sen salaisissa sopukoissa arka metsäpeura sai rauhassa vasoa ja käyskennellä lähes äänettömästi, ikihonkain hiljaisessa huminassa - ja näin kanta pääsi vahvistumaan. Salon soilla kulkeekin ristiin rastiin peuralaumojen polkuja. Jatkossa myös Pohjois-Karjalaan on saapunut joitakin metsäpeuroja rajan takaa. Vuonna 1967 alkoi Kuhmon Lentuan alueelle ilmestyä Venäjän puolelta metsäpeuralaumoja. 
Karibuja eläinmuseon dioraamassa. Dioraama on osittain kolmiulotteinen maisemamalli tai asetelma, joka esittää esimerkiksi historiallista tapahtumaa tai tilannetta luonnossa. Tässä dioraamassa, Saskatchewanissa Kanadassa, esitetään karibujen vuosittaista vaellusta. |
Poroja. Levinneisyys - elää enää käytännössä vain Suomessa Metsäpeura on elänyt vain Venäjän Karjalassa ja Suomessa. Suomessa metsäpeuroja on kolmella erillisellä alueella, Kainuussa, Suomenselällä ja Lieksan suunnalla. Kainuussa elää pääpopulaatio. Suomenselkä Suomenselän kanta syntyi siirroksina Kuhmosta. Salamajärven kansallispuistoon siirrettiin 10 metsäpeuraa vuosina 1979-1980 erillisen kannan synnyttämiseksi siltä varalta, että Kuhmossa metsäpeurakantaa kohtaisi odottamaton tuho. Suurin osa Suomenselän metsäpeuroista talvehtii Pohjanmaan puolella mm. Perhossa, Alajärvellä, Vimpelissä, Halsulla, Lestijärvellä ja Sievissä. Vasomisaikaan ja kesälaitumella on Keski-Suomen puolella arviolta noin 500 metsäpeuraa Pihtiputaan, Kinnulan, Kivijärven, Kyyjärven, Karstulan, Pylkönmäen, Multian ja Saarijärven alueella, talvella taas lähinnä vain Kyyjärvellä. 1980- ja 90-lukujen ajan Suomenselän metsäpeurakannan vuosittainen kasvu oli noin 20 prosentin luokkaa, mutta viimeisten viiden vuoden aikana kanta on kasvanut vain muutamalla prosentilla vuodessa. Alueen riistanhoitopiirit ovat reagoineet kannan kasvun hidastumiseen. Pohjanmaalla pyyntilupamäärä on pudotettu vuonna 2009 35 kappaleeseen, kun vuonna 2006 niitä myönnettiin vielä 117, ja suurisarvisten hirvaiden kaatamista on rajoitettu rajusti. Keski-Suomen ja Oulun riistanhoitopiirit eivät myöntäneet vuonna 2009 pyyntilupia lainkaan. Ähtäri ja Ruunaa Pieniä osakantoja on ollut Etelä-Pohjanmaalla, Ähtärissä ja Pohjois-Karjalassa, Lieksan Ruunaalla. Suomenselän osakannan tuntumaan, Ähtäriin metsäpeurat on istutettu eläinpuiston toimesta 1990-luvun alkupuolella. Ähtärin metsäpeuramäärän on arvioitu suurimmillaan olleen 30 - 40 yksilöä. Nykyisin Ähtärissä lienee 10 - 15 metsäpeuraa. Kanta ei ole lähtenyt kasvuun, vaan taantunut. Ruunaalla tavattiin 1970-luvulla enimmillään 170 metsäpeuraa - myöhemmin vain noin 20 - 30. Vuoden 2005 jälkeen Ruunaalla ei ole tavattu ainuttakaan metsäpeuraa. Metsäpeuroja vuonna 2011 noin 2000 Helikopterilla suoritetussa lentolaskennassa löydettiin Kainuussa 802 ja Suomenselällä 1076 metsäpeuraa. Kannan koko on pysynyt molemmissa populaatioissa vakaana verrattuna edellisiin laskentoihin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos laski Suomenselän ja Kainuun metsäpeurat yhdessä Suomen riistakeskuksen Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimistojen kanssa. Kainuussa metsäpeurojen päälaidunalueet sijaitsivat Ristijärvellä Hiisijärvellä, Kuhmossa Vuosangan ampuma-alueella ja Sotkamossa Huhtikankaan alueella. Edellisessä laskennassa vuonna 2010 kannan koko oli 811 yksilöä. Suomenselällä metsäpeurat olivat keskittyneet yhdelle talvilaidunalueelle Alajärven Iiruunjärven tuntumaan. Pieniä laumoja löytyi lisäksi Soinin ja Vimpelin alueilta. Suomenselän kanta laskettiin edellisen kerran vuonna 2008, jolloin kannan koko oli 1006 yksilöä. Laskennat tehtiin Suomenselällä 22.2.–3.3. ja Kainuussa 7.3.–13.3. 2011. (RKTL 16.3.2011) |
|
|
Metsäpeuran ominaisuuksia
Harjaantuneella katseella eroja poroon löytyy useitakin, mutta maallikolle tunnistaminen ei ole helppoa. Metsäpeura eroaa kesystä porosta siten, että se on korkeajalkaisempi. Sillä on yleensä tummempi ja tasaisempi väritys ja se on hoikempi. Sen sarvet ovat pystymmät, kapeammat ja tummemmat - vaikkakin rykimä- eli kiima-aikaan valtahirvaan sarvet voivat olla hyvinkin mahtavat. Kiimatokassa isoilla sarvilla lunastetaan tilaa ja kunnioitusta. Tiheän puuston joukossakin liikkuvalla metsäpeuralla kapeat sarvet ovat käytännöllisemmät. Metsäpeuralla on leveämpi kuono sekä suuremmat sierainten hajuonkalot, kuin porolla. Se on myöskin käytökseltään erilainen. Tarhaoloissakaan se ei koskaan tule yhtä kesyksi kuin poro - sillä on villieläimen luonne. Metsäpeuran ja poron hyvin samanlaiset, puolikuun muotoiset, jäljet erottaa askelvälistä: pitempijalkaisella peuralla askelväli on luonnollisesti pitempi. Maastossa koon ja pituuserojen vertailu ei ole helppoa, vertailukohdetta kun ei yleensä ole näköpiirissä. Tosin talvitokkiin eksyy silloin tällöin poroja ja syksyisin porojen kiimatokkiin peurahirvaita. Metsäpeurojen talvitokasta poro erottuu noin 15 senttiä matalampana. Ravinto Metsäpeuran ravinto koostuu erilaisista ruohokasveista, heinistä, puiden lehdistä ja jäkälästä, jota se kuopii talvella porojen lailla lumen alta. Kesällä mieluisia ovat suokasvit kuten raate. Myös lehtipuiden lehdet kelpaavat, suurinta herkkua ovat pajut. Syksyllä kasvillisuuden lakastuessa ne etsiytyvät jäkäläkankaille, mutta käyttävät myös esim. varpuja ravinnokseen. Lisääntyminen Metsäpeura on hidas lisääntymään, sillä vaadin synnyttää vain yhden vasan vuodessa. Metsäpeuran vasat syntyvät touko-kesäkuussa ja vasa on syntyessään kauniin punaruskea. Kesän aikana väri vaihtuu vähitellen aikuisen harmaaksi. Elinikä metsäpeuralla on 15 - 20 vuotta. Mitat ja sarvien pudotus Ruumiin pituus 180 - 242 cm, häntä 10 - 15 cm. Naaraan eli vaatimen paino 60 - 100 kg, uroksen eli hirvaan 150 - 250 kg. Urokset pudottavat sarvet kiima- eli rykimäajan jälkeen marraskuussa, naaraat vasta vasonnan jälkeen touko-kesäkuun vaihteessa. Kannan koko Metsäpeurakannan kokoon vaikuttavat monet asiat. Kainuussa metsäpeurakanta alkoi pienentyä samanaikaisesti susikannan suurenemisen kanssa. Talvella 2009-2010 Kainuussa eli 30 - 40 sutta, kun susia kolme vuotta aiemmin oli ollut 60. Samalla, kun susien määrä oli pudonnut - osoitti metsäpeurakanta Kainuussa vuonna 2009 pieniä kasvun merkkejä. Laskuun kanta kuitenkin kääntyi taas vuonna 2010. Pelkästään susien määrä ei ole suorassa suhteessa siihen, minkä verran sudet saalistavat metsäpeuroja. Myös metsämaiseman tyyppi vaikuttaa siihen, miten sudet saalistavat. Metsien ikärakenteen nuorentuminen - eli vanhojen metsien hakkuu - on synnyttänyt uusia laitumia suden tärkeimmälle saaliseläimelle hirvelle. Metsien pirstoutuessa syntyneessä palapelimäisessä mosaiikissa peurat ja hirvet elävät suurelta osin samoilla alueilla, mikä voi aiheuttaa sen, että peuroja päätyy suden saaliiksi enemmän kuin luonnonmukaisessa metsämaisemassa. Syyt peurakannan taantumiseen Peurakantojen taantumaan on vaikea löytää yksiselitteistä syytä. Vasakuolleisuuden kasvu Kainuussa osuu ajallisesti yksiin susikannan runsastumisen kanssa. Tällä hetkellä näyttää aika selvältä, että suden paluu oli yksi syy peuran ahdinkoon. Muutaman viime vuoden aikana susien vaikutus on kuitenkin vähentynyt, sillä peura-alueen susikanta ei enää ole ollut niin tiheä kuin aiemmin. Voi olla, että runsastuneilla ilves- ja karhukannoilla on nyt vastaavasti suurempi merkitys, sillä kesäinen vasakato on edelleen hälyttävän suurta. Eri petoeläinlajien merkitystä on toistaiseksi mahdoton yksilöidä. Sudetkin ovat saalistustottumuksissaan yksilöllisiä. Kesäiset GPS -susien tehoseurannat ovat paljastaneet, että peurojen vasonta-alueilla yksi lauma saattaa kahden kesäkuukauden aikana tappaa parikymmentä peuranvasaa siinä, missä naapurilauma saa saaliikseen vain yhden ja keskittyy hirvenpyyntiin. Todennäköiset syyt vaihtelevat alueelta toiselle. Esimerkiksi Venäjän Karjalassa susi ei ole syynä peurakannan taantumiseen, sillä hukkien määrä etenkin peuran esiintymisalueella tasavallan pohjoisosissa on viime vuosikymmeninä voimakkaasti vähentynyt. Karjalan riistantutkijat pitävätkin tärkeimpänä syynä hallitsemattomaksi ryöstäytynyttä salametsästystä Petojen suurelta näyttävä rooli Kainuussa saattaa juontua metsämaiseman muuttumisesta metsäpeuralle epäedulliseksi. Susi ja peura ovat elelleet suomenniemen havumetsissä 10 000 vuotta, mutta luonnonmukainen metsämaisema oli kovin toisenlainen kuin voimaperäisen metsätalouden muokkaama. Nykyisessä metsämosaiikissa peuran sekä susien ja karhujen pääsaaliin, hirven, suosimat elinympäristöt ovat limittäin pienialaisena mosaiikkina, minkä takia peurat kohtaavat saalistajia useammin kuin muutamia satoja vuosia sitten. Uhanalaisuus Uhanalaisluokituksessa metsäpeura on silmällä pidettävä (NT), ei varsinaisesti uhanalainen. Suomella on erityisasema metsäpeuran säilymisessä ja suojelussa, sillä lajia tavataan käytännössä nykyisin vain Suomesta. Venäjällä metsäpeuroja enimmilläänkin nykyisin on vain hyvin vähäinen määrä. |
Metsästys
Samaan aikaan, kun metsäpeuraa on suojeltu ja kantaa on yritetty kasvattaa, on sitä kaiken aikaa metsästetty. Niinpä pelkästään Suomenselällä on vuoteen 2009 saakka metsästetty satoja metsäpeuroja. Vuosina 1998-2007 ammuttiin Pohjanmaalla 541 metsäpeuraa, ja Keski-Suomessa 39. Esimerkiksi pyyntikaudella 2004-2005 myönnettiin Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa yhteensä 128 tappolupaa, seuraavana pyyntikautena 122 lupaa, ja kaudelle 2006-2007 138 tappolupaa. Luvista pääosa on käytetty. Vielä vuonna 2009 Pohjanmaalle myönnettiin kymmeniä tappolupia. Keski-Suomen puolella kaadettiin vielä vuonna 2008 metsäpeuroja 9 (haettiin 17 kaatolupaa). Vuonna 2009 ei Keski-Suomessa myönnetty metsäpeuran kaatolupia - vaikka niitä haettiin 36. Metsästys metsäpeuran hoitosuunnitelmassa Metsäpeurakannan metsästysverotuksen suunnitteluun ja käytännön metsästyksen toteuttamiseen liittyy runsaasti sellaisia metsäpeuran biologiaan liittyviä seikkoja, joiden vuoksi useat muilla hirvieläimillämme toteutetut menettelyt eivät ole sellaisenaan käyttökelpoisia. Tästä huolimatta niitäkin on toteutettava nykylainsäädännön asettamissa rajoissa. Varsinkin metsäpeuran alueellinen ja ajallinen laidunkierto eri metsästysoikeuden haltijoiden alueilla vaikeuttaa olennaisesti nykyisen metsästysajan ja pyyntilupakäytännön puitteissa samaan laumaan kohdistuvaa metsästystä. Toteutunut metsästysverotus Kainuu Kainuun osakannan taantumisen vuoksi metsäpeuraa ei ole metsästetty pyyntiluvin Kainuussa metsästysvuoden 2002–2003 jälkeen. Aiemmin metsästyssaaliin hirvasosuus on noudattanut Suomenselän tilannetta, sillä metsästysvuosien 1996–1997 ja 2002–2003 välisenä aikana toteutuneessa aikuiskantaan kohdistuneessa metsästyssaaliissa on ollut 70 % hirvaita. Tavoiteltava metsästysverotus Metsäpeuran metsästystä on pyritty toteuttamaan tähän mennessä siten, että kannan sukupuoli- ja ikärakenne säilyy mahdollisimman luonnonmukaisena. Tavoitellussa metsästysverotuksessa ei ole kuitenkaan pysytty, mistä on osoituksena saaliin korkea hirvasosuus. Osaltaan tämä on johtunut siitä, että pyyntilupiin ei ole liitetty riittävästi tarkempia määräyksiä kaadettavien yksilöiden ominaisuuksista. Toisin sanoen pyyntilupapäätösten mukana annetut suositukset eivät ole olleet tarpeeksi vaikuttavia pyyntiluvan saajien tekemiin päätöksiin metsästyksen kohdentamisessa. Toisaalta luonnonmukaisen kannanrakenteen tavoittelu ei ole välttämättä ainoa verotusmalli. Metsästysverotusta voidaan suunnitella myös siten, että tavoitteena onkin maksimoida troféita, lihaa tai metsästysmahdollisuuksia taikka että metsästyksellä pyritäänkin minimoimaan metsäpeurojen aiheuttamia vahinkoja. Lisäksi voidaan tavoitella näiden erilaisia kombinaatioita. Näistä jokainen tavoite edellyttää omaa verotusmalliaan. Myös alueelliset erityispiirteet tuovat suunnitteluun lisämuuttujia. Metsästyksen kohdistamisessa on otettava huomioon metsäpeurakannan nykyinen sukupuoli- ja ikärakenne, josta varsinkin Kainuun osalta on suhteellisen tarkkaa ja pitemmältä ajalta olevaa seurantatietoa. Jos tavoitteeksi asetetaan kannan luonnonmukaisen rakenteen säilyttäminen, on metsästystä kohdistettava oikeassa suhteessa lauman vasoihin, hirvaisiin ja vaatimiin. Saatujen kokemusten perusteella on arvioitavissa, että metsäpeuran metsästyksen toteuttamisessa tarvitaan tarkempia pyyntilupaan liitettäviä pyyntiluvan saajaa sitovia ehtoja, jotta kaadot eivät kohdistuisi liian suurella osuudella hirvaisiin ja varsinkaan ns. valtahirvaisiin. Myös ns. valtavaatimien säästäminen voi olla perusteltua. Näiltä osin nykyinen metsästysasetus antaa mahdollisuuden asettaa pyydettävien yksilöiden ikää ja sukupuolta koskevia määräyksiä. Toisin sanoen riistanhoitopiirien tulee asettaa pyyntilupapäätöksiin määräykset siitä, kuinka monta aikuista hirvasta, aikuista vaadinta taikka vasaa voidaan kaataa. Kaadettaville aikuisille yksilöille voitaneen asettaa myös nuoria taikka parhaassa lisääntymisiässä olevia vaatimuksia (vrt. Norjan tunturipeuran metsästysrajoitukset). Pyyntilupiin asetettavat rajoitukset edellyttävät käytännön metsästystilanteessa metsästäjältä valikoivuutta ja etenkin sarvien ja yksilön ruumiinkoon perusteella tapahtuvaa yksilöiden tarkastelua. Vasoissa kaatojen satunnaisuus ohjaa ajan myötä saaliin sukupuolisuhteet vastaamaan uros/naaras -syntyvyyssuhdetta. Suomenselän ja Kainuun osakantojen erilainen kannankehitys vaikeuttaa yksityiskohtaisten koko Suomen metsäpeurakantaa koskevien metsästysverotusmallien laatimista. Tällä hetkellä ei ole myöskään käytettävissä riittäviä tutkimustietoja yksityiskohtaisten verotusmallien laadintaan. Esimerkiksi eri suurpetolajien aiheuttamasta kuolleisuudesta ei ole vielä kattavia tutkimustuloksia. Tätä ei kuitenkaan saa pitää esteenä, vaan metsästysverotuksen tavoitteelliseen suunnitteluun ja sen kehittämiseen on panostettava aikaisempaa enemmän. Suomen lajit Kahden lajin tieteellisessä nimessä esiintyy Suomi. Euroopassa tavattava harakan alalaji on Pica pica fennorum. Suomenpeura on toinen tyypillisesti Suomesta tavattava laji, joka on saanut kunnian tulla nimetyksi suomalaisittain Rangifer tarandus fennicus. Kinnulan nimikkolaji Metsäpeura on Kinnulan nimikkoeläin. Kinnula sijaitsee pohjoisessa Keski-Suomessa ns. Suomenselän vedenjakaja-alueella. Sitä ei suotta sanota Keski-Suomen Lapiksi. Kalaisat vedet, riistarikkaat erämaat ja marjaisat metsät takaavat kävijälle muistorikkaat retket puhtaassa luonnossa - ja mahdollisuuden nähdä metsäpeurankin. Lähteinä Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi Suomen luonto Nisäkkäät Eläimet - Weilin+Göös Luonnossa Nisäkkäät - Weilin+Göös Suomen metsäpeurakannan hoitosuunnitelma Suomen Luonnonsuojeluliitto: Metsäpeura uhanalaistuu? RKTL 22.11.2009: Suomenselän metsäpeurakannan kasvun hidastuminen kuriin laajalla yhteistyöllä HS 19.12.2009: Susikato elvyttää Kainuun peurakantaa HS 7.4.2010: Metsäpeurojen määrä vähentynyt RKTL: Kainuun metsäpeurakanta 2010 Sarvi uutislehti
|
|
| *** www.tunturisusi.com *** |