Tunturisuden sivut
Vapitit Wyomingissa

Lue Wyomingin vapiteista sivun alareunasta.
Vapitit Katso ylin kuva kokonaisena. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Credit: USFWS / Tony Hough, National Elk Refuge volunteer - Copyright © Flickr/USFWS Mountain-Prairie
Vapitit
Vapiti Kalliovuorilla Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/DaveTBear
VAPITI eli KANADANHIRVI (Cervus canadensis)

Vapitit eli kanadanhirvet ovat saksanhirven lähisukuisia Amerikan hirviä. Niitä kutsuttiinkin aiemmin saksanhirvien amerikkalaisiksi serkuiksi. Niitä tosin elää myös Aasiassa, ja sukulaisuussuhteissakin on todettu viime aikoina niiden lähimpien sukulaisten olevankin japaninhirvet.

Vapitinimen hirvelle antoivat intiaanit 1600-luvulla. Vapiti on saksanhirveä suurempi. Sen pään ja ruumiin pituus voi olla 270 cm, hartiakorkeus 150 cm ja paino 450 kg.

Vapiteissa on erilaisia muotoja asuinseutujensa mukaisesti. Tyynenmeren rannikolla tavattava vapiti, jonka Theodore Roosevelt teki tunnetuksi, on suurin. Pienin, kääpiö- eli tulenvapiti elää Etelä-Kalifornian kuumilla ja kuivilla tasangoilla.

Vapiti

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/Hans


Lisääntyminen

Lisääntymisprosessi, urosten kiimahuutoineen, on samankaltainen, kuin saksanhirvellä. Äänimaailma on kuitenkin erilainen. Kun saksanhirviuros mylvii, niin vapitiuros aloittaa matalalta aaltoilevan toitotuksen, joka lopulta kohoaa ihmiskorvin kuultuna, varsin epämiellyttävästi falsettiin ja suorastaan kiljumiseksi.

Urokset pitävät syys-lokakuussa haaremia, eli niillä on useampia naaraita. Jos joku muu uros yrittää pukille, puolustaa uros ärhäkästi haaremiaan ja ajaa sarvillaan pukittelijan matkoihinsa.

Naaraat erkanevat touko-kesäkuussa laumasta, tiheikköihin piiloon synnyttämään. Tavallisimmin vasikoita syntyy kerrallaan yksi, joskus kaksi ja hyvin harvoin jopa kolme. Täplikäs, vastasyntynyt vasa painaa 14 kg ja seisoo jo haapuroivasti muutaman minuutin kuluttua syntymisestään. Vain muutaman tunnin kuluttua se jo juoksee, ehkä ei vielä ihan kirmaamalla, mutta kuitenkin juoksee emonsa perässä. Kolmen viikon kuluttua se alkaa napostella suihinsa vihreitä lehtiä ja ruohoa. Syys-lokakuussa tapahtuu vieroitus ja samaan aikaan katoavat karvapeitteen täplät.

Vapiti saavuttaa tarhaoloissa 20 vuoden iän - villinä 10 - 13 vuotta.
Ravinto

Vapitit ovat märehtijöitä, ja ne syövät kaikenlaista viherkasvillisuutta, kuten lehtiä ja ruohoa. Ravinnon lähteet vaihtelevat hieman vuodenaikojen myötä. Erityisesti puunkuoret ovat yksi osa ravintoa talvisin, heinät kesällä. Kiloiksi muutettuna yksi vapiti popsii tällaista vihermassaa sisäänsä 9,1 kg päivässä.

Vapiteja yritetään suurin määrin asutella erilaisissa luonnonsuojelupuistoissa ja suojelualueilla. Yhtenä syynä tähän on se, että vapitit voivat tuottaa melkomoisia vahinkoja, syödessään viljasatoja ja puunkuoria. Suuri vapitilauma tekee alueistaan selvää jälkeä hyvinkin nopeasti.

Vapiti Vapiti

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Flickr/Mike Chellini



Vapitit kulttuurissa ja taloudessa

Vapitit ovat olleet vuosituhansien ajan tärkeä osa intiaanien kulttuuria. Vanhimmat kuvalliset merkinnät hirvistä löytyvät Amerikassakin kalliopiirroksista ja -maalauksista. Monet intiaaniheimot ovat valmistaneet vaatteitaan, tiipiitään, jalkineitaan ja peitteitään vapitinnahoista. Erityisen suuri, spirituaalinen merkitys vapiteilla on ollut Lakota-kansan parissa. Jo syntymänsä jälkeen Lakota-pojat saivat lahjakseen vapitin hampaita, koska niiden uskottiin tuovan mukanaan pitkää ikää - koska vapitin hampaat ovat ne osa vapitia, jotka kuolleestakin eläimestä viimeisenä tuhoutuvat.

Kalliovuorten vapiti on Utahin osavaltion virallinen eläin. Michiganin vaakunan molemmin puolin ovat vapiti ja hirvi.

Vapitit ovat edelleenkin tärkeitä riistaeläimiä. Niitä pidetään myös puoliksi taikka täysin tarhattuina metsästäjiä varten, sekä lihoiksi että sarvien tuotantoon. Luvan maksanut metsästäjä voi olla näillä alueilla varma saaliin saamisesta. Näillä mailla metsästäjälle itse asiassa taataan se, että hän saa ammutuksi vapitin.

Lähteinä
Bernard Stonehouse: Arktisia eläimiä - Kirjayhtymä
Kodin suuri eläinkirja - Weilin+Göös
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
Suomen luonto Nisäkkäät Eläimet - Weilin+Göös
Luonnossa Nisäkkäät - Weilin+Göös
Mauri Nieminen: Meni kuin mehtäpeura Suomenselällä
Vapiti
Vapiti Kanadassa Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Marie
Vapitit
Vapitit Wyomingissa

Wyomingissa, Yhdysvalloissa on vuonna 1912 perustettu vapitien suojelualue, National Elk Refuge. Alueen pinta-ala on yli 100 neliökilometriä. Laaksoon saapuu kaukaakin, ja laskeutuu ylemmiltä mailta jokaiseksi talveksi yksi maailman suurimmista vapitilaumoista, noin 7 500 vapitia. Kaukaisimmat tulijat tulevat Yellowstonen kansallispuistosta viettämään kuuden kuukauden ajanjakson tällä suojelualueella. Yellowstonen alueella vapiteja on 200 000. Vapiteja ruokitaan ankaran talven kuluessa ja kevään koittaessa ne palaavat taas kesämailleen, metsiin ja laaksoihin. Tarkoilla lupamenettelyillä vapiteja myös metsästetään talven kuluessa.
Vapitit pudottavat joka vuosi sarvensa talvehtimisalueensa laaksoon. Amerikan poikapartiolaisilla (Boy Scouts of America) on ollut jo vuodesta 1950 alkaen erityislupa kerätä kaikki nämä sarvet, jotka myydään huutokaupalla. Sarvia on myynnissä 4 500 - 5 000 kg. Saaduista rahoista 75 % palautetaan suojelualueen käyttöön, vapitien hyväksi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Credit: USFWS / Tony Hough, National Elk Refuge volunteer - Copyright © Flickr/USFWS Mountain-Prairie
*** tunturisusi.com linkit ***