Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Terry Feuerborn

Dingo (Canis dingo)

Dingo on aiemmin tieteellisessä luokittelussa luettu suden alalajiksi (Canis lupus dingo) siksi, että sen on katsottu polveutuneen sudesta. Sitä on pidetty myös koiran alalajina (Canis familiaris dingo). Nyt dingo luokitellaan omaksi lajikseen, (Canis dingo).



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright julie burgher

Dingo on vuodesta 2014 alkaen eläinlaji - ei enää alalaji

Dingo ei ole enää alalaji, vaan sillä on lajistatus - se on koiraläimiin kuuluva laji, ihan kuten vaikkapa susi tai kettukin. Näin päätti, huolellisten tutkimustensa jälkeen, kansainvälinen tutkijaryhmä vuonna 2014. Tuon vuoden maaliskuussa tutkijat antoivat tarkan selvityksen ja kuvauksen siitä, millainen eläin dingo on.

Journal of Zoology'ssa julkaistu tutkimus perustui Australian oikeuslääketieteen laitoksen hallussa oleviin, säilöttyihin 69:n dingon näytteisiin. Nämä 69 dingoa ovat eläneet ennen 1900-lukua, jolloin ne eivät ole olleet tekemisissä kesykoirien kanssa. Näin voitiin ensimmäistä kertaa historiassa määrittää geneettisesti puhtaan dingon ominaisuudet ja tässä yhteydessä kävi ilmi, että monet aiemmat käsitykset dingoista ovat olleet virheellisiä.

Yleinen uskomus on ollut, että puhtaat dingot olisivat väriltään vain keltaisia, mutta tämä uskomus on osoittautunut vääräksi. Dingot voivat olla keltaisia, ruskeita, mustia, mustia ja ruskeita, valkoisia ja niillä voi olla myös soopelityyppinen väritys, jollainen on saksanpaimenkoiralla.

Dingoille tällä uudella ja oikealla värimäärittelyllä on suuri merkitys, sillä tähän saakka on katsottu, että vain keltaiset ovat puhtaita dingoja ja kaikki muut eivät, eikä niitä siksi ole tarvinnut suojella. 250 vuotta on kiistelty siitä, että mikä dingo oikein on, ja tieteelliset nimet Canis lupus dingo ja Canis familiaris dingo ovat ilmentäneet ja ylläpitäneet tuota sekaannusta. Nyt, kun dingo on Canis dingo, on ensimmäistä kertaa mahdollista, että se saa lajina osakseen sen kohtelun ja suojelun, joka sille kuuluu.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivun yläreunassa Copyright Geoff Whalan
*Kuva yllä Copyright Alexandre Roux

Ominaisuuksia

Dingo on kooltaan paimenkoiran kokoinen ja sen säkäkorkeus on 50 cm. Sillä on pystyt korvat, keskipitkä ja tuuhea häntä ja hännänpäässä voi olla usein valkoinen täplä.

Dingon väri vaihtelee vaaleankeltaisesta punertavaan ja ruskean eri sävyihin, jotkut yksilöt voivat olla tumman ruskeita, mustia tai jopa mustaviiruisiakin. Albiinoitakin esiintyy jonkin verran, kuten eläinten keskuudessa yleensäkin. Kaakkois-Australiasta tunnetaan valkoinen dingo.

Kolmiomainen naama, teräväkärkiset, kallon puoliväliin kiinnittyneet korvat ja litteät kulmakaaret ovat dingon tyypillisiä ominaisuuksia. Dingoilla ei ole kannuksia takakäpälissä, ja toisin kuin ei-alkukantaisilla roduilla, dingolla on vahva täydellinen hampaisto. Sen hampaat ovat hieman erillään toisistaan kuin sudella. Dingoilla on vahvat purulihakset ja leveä, syvä rinta.

Dingon nimen alkuperä - Nimi "dingo" tulee aboriginaalien Eora-kieliryhmän heimolta, kaakkoisesta Australiasta.

Dingo on poikkeus Australian eläimistössä

Australian omaperäisessä eläimistössä dingo on ihan oma lukunsa. Australian eläimistö säilyi omaperäisenä siksi, että Australia erosi yhteisestä mannerlaatasta, ennen kuin istukalliset nisäkkäät olivat kehittyneet. Yhteiseen mannerlaattaan kuuluivat aikoinaan Australian lisäksi Eurooppa, Aasia ja Afrikka. Pussieläimet kykenivät hallitsemaan koko Australiaa, kun "tehokkaammat" nisäkkäät puuttuivat.

Ennen eurooppalaisten tuloa 1700-luvulle saakka, maanosan ainoat istukalliset nisäkkäät ihmisen lisäksi olivat lepakot ja rotat, joiden uskotaan ajelehtineen sinne ajopuiden mukana - sekä dingokoira.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Glen Fergus

Dingo ja alkuperäiset eläimet

Dingo on menestynyt Australiassa liiankin hyvin. Useat pussieläimet ovat mahdollisesti aikain myötä kuolleet sukupuuttoon dingon vuoksi.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright Geoff Whalan

Eurooppakin kuulee dingosta

Kapteeni William Dampier oli ensimmäinen eurooppalainen, joka virallisemmin noteerasi dingon olemassa olon, kirjoittaessaan siitä vuonna 1699. Dingot menestyivät noihin aikoihin Australiassa erityisen hyvin, kun eurooppalaiset toivat lampaansa ja kaninsa mantereelle, dingojen helposti saalistettaviksi.

Elintavat ja lisääntyminen

Dingot elävät yksin tai pienissä perheryhmissä ja vaeltelevat säännöllisesti tiettyjä reittejään pitkin. Susien tapaan dingotkin elävät usein laumana. Laumassa on johtajapari, joka lisääntyy - ihan kuten susillakin. Dingolaumalla on reviiri, jolla kokoa noin 25 neliökilometriä.



Myös lisääntymiskäyttäytymisessään dingo muistuttaa sutta. Narttu tulee kiimaan vain kerran vuodessa, kantoaika on 61 - 69 vrk. Pentueita syntyy siten vuodessa yksi. Dingot parittelevat kevättalvella ja touko-heinäkuussa syntyy suojaisassa pesäluolassa enimmillään jopa 8 pentua - mutta keskimäärin 5.

Narttupentuja syntyy yleensä enemmän kuin urospentuja. Vanhempiensa seurassa pennut pysyttäytyvät noin vuoden, vaikka niistä tulee jo varsin itsellisesti toimeen tulevia 3 - 6 kuukauden ikäisinä. Muut lauman jäsenet osallistuvat pentujen hoivaamiseen.

Saalistus

Pienet pussieläimet ja jyrsijät, kuten myös kanitkin, kuuluvat dingon saalistamiin eläimiin. Ne saalistavat suuriakin eläimiä, kuten kenguruita, nautoja tai lampaita.

Kaikkiaan yli 170 eri eläinlajia on laskettu kuuluvaksi dingon saalislistalle. Dingot voivat syödä myös riisiä pelloilta ja hedelmiäkin sieltä, mistä niitä löytävät.

Karjankasvattajat näkevät dingon pahana vihollisena. Lampaiden ympärille on rakennettu tuhansia kilometrejä aitoja ja laajamittaisia tuhoiskuja dingoja vastaan on tehty. Mutta kaikista toimista huolimatta dingot ovat yhä yleisiä jopa tiheään asutuilla seuduillakin.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva tummasta dingosta yllä - Copyright Leo

Dingo ja susi

Suden kanssa dingolla on paljon yhteisiä ominaisuuksia. Dingon hampaat - etenkin kulma- ja raateluhampaat - ovat selvästi suuremmat kuin kesykoiralla ja muistuttavat hyvin paljon suden hampaistoa. Dingon kuono ja kallo ovat myös pitkät - sen dolikokefaalinen kallo muistuttaa enemmän suden, kuin koiran kalloa.

Dingon kuulo muistuttaa myös suden kuuloa, se on hyvin tarkka - tarkempi kuin koiralla. Häntäkin dingolla on kuin sudella: lyhyt, tuuhea ja suorana riippuva. Samoin sillä on korvatkin kuin sudella, suuret ja pystyt.



All rights reserved
*Kuva yllä dingo - Copyright © Alan Carmichael
Photo used with permission.

Joissakin pienemmissä yksityiskohdissaan, kuten turkkinsa ja häntänsä värityksissä, dingo eroaakin sudesta. - Tähänkin on lisättävä uudiskorjauksena se, että kyllähän dingo todellakin eroaakin sudesta, koska se on määritelty vuodesta 2014 alkaen omaksi, itsenäiseksi lajikseen, ei suden alalajiksi, jollaisena sitä pidettiin aiemmin virheellisesti.

Toki suunnilleen samankokoisilla koiraeläimillä on monenlaista yhteistäkin. Dingo kuuluu lajina samaan Canis -sukuun suden kanssa, joten ne ovat edelleenkin varsin läheisiä sukulaisia.

Laiha dingo saalistaa ja toivottavasti myös onnistuu löytämään syötävää. Innamincka, South Australia, Australia, 20.10.2013.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright David Cook



Tumma dingo kansallispuistossa Australiassa. Dingot voivat olla kuvan mukaisesti väritykseltään myös tummia. Dingon turkin väri liittyy läheisesti siihen, missä dingo elää. Aavikoilla dingot ovat vaaleita, kullankeltaisia, mutta metsäseuduilla väri voi olla tummanruskea tai jopa musta. Gudgenby Valley, Namadgi National Park, Australia 2.11.2013.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Leo



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Paul Balfe

Levinneisyys

Dingo elää Australiassa, erityisesti sen pohjoisosissa. Dingoja on Australian lisäksi myös Kaakkois-Aasiassa, siellä Burmassa, Etelä-Kiinassa, Laosissa, Malesiassa ja Thaimaassa.

Dingot lemmikkinä

Australiasta dingoja ei saa kuljettaa muualle maailmaan, mutta siellä niitä voi ostaa myös itselleen koiran tapaan lemmikiksi. Hintaa pennulla on 500 - 1000 Australian dollaria. Aboriginaalitkin ovat jossakin määrin pitäneet dingoja hallussaan. Etenkin dingourokset pyrkivät pakosalle kiima-ajan koittaessa. Aboriginaaleilla on ollut tähän varsin suoraviivainen estokeino - he ovat murtaneet dingon etujalat niin, että se ei ole kyennyt juoksemaan.

Dingon pahin uhka on lisääntyminen koiran kanssa

Krokotiilit ja käärmeet ovat ihmisen ohella dingon uhkia. Myös maailman suurimmaksi kotkalajiksi sanottu kiilapyrstökotka saattaa siepata dingon saaliikseen. Dingo voi lisääntyä koiran kanssa. Tämä muodostaa suuren uhan puhtaan dingokannan säilymiselle, sillä dingon ja koiran hybridit jälkeläiset ovat sekarotuisia koiria, mutta eivät enää dingoja.

Dingot eivät hauku

Dingot eivät juurikaan selkeästi hauku, kuten eivät muutkaan aasialaiset villikoirat, vaan ne ulvovat, kuin sudet ja ja vinkuvat. Ulvontoja on erilaisia, niissä on kolme päätyyppiä - ja variaatioita niistä ainakin yli kymmenen. Myös joukolla ulvotaan.

Lähteet
*Australian Geographic 15.4.2014: Dingo declared a separate species
* Xiaoming Wang, Richard H. Tedford: Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History
*The Animal Diversity Web: Canis lupus dingo
*BBC: Science & Nature: Wildfacts - Canis lupus familiaris dingo
*BBC News: Dingo's origins tracked by DNA
*International Union for Conservation of Nature and Natural Resources IUCN
*Bruce Fogle: Suuri koirarotukirja - WSOY
*Bo Bengtson, Ivan Swedrup: Maailman koirat - WSOY
*David Taylor: Koirien maailma - WSOY