Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivun yläreunassa - Copyright © Flickr/Cloudtail the Snow Leopard

SUOKOIRA (Speothos venaticus)

Suokoira on ulkonäkönsä puolesta hyvin epätyypillinen näätää tai saukkoa muistuttava koiraeläin, aikamoinen kummajainen. Se on melko pieni, tanakka ja pönäkkä, leveänaamainen, pienikorvainen ja lyhytjalkainen - ja jaloissa on vieläpä jonkinlaiset räpylät.

Suokoiran turkki on myös veteen sopeutunut, kaksinkertainen. Ruumiin pyöreä muoto kertoo myös sen, että ihon alla on paksuhko rasvakerros, mikä on ominaista kaikille paljon aikaansa vedessä kuluttaville nisäkkäille.

Säkäkorkeus on 30 cm, koko pituus 60 - 75 cm ja paino 5 - 7 kg. Suokoira on tummanruskea ja sen maha on selkää tummempi - yleensähän nisäkkäillä maha on selkää vaaleampi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva- Copyright © Flickr/Cloudtail the Snow Leopard

Päivät kukutaan yöt nukutaan

Suokoira on päiväeläin ja nukuskelee yöt jossakin luolassa tai muussa suojaisassa paikassa.

Ravinto

Ravintoon kuuluu isoja jyrsijöitä kuten pakoja, kabybaroja sekä yhdeksänvöisiä vyötiäisiä ja pieniä kauriita ja muita pienempiä nisäkkäitä.

Pienestä koostaan huolimatta suokoira on petomaisimpia kaikista koiraeläimistä ja se saalistaa itseään suurempia lajeja.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva- Copyright © Flickr/Cloudtail the Snow Leopard

Lyhytjalkainen laumassa lyllertäjä

Sademetsien suokoira on kömpelönnäköinen lyllertäjä, joka puskee tiensä halki aluskasvillisuuden Amatzonasin viidakoissa. Lyhyistä jaloista on sille etua, sillä eläin kykenee kulkemaan useimpien pensaiden alitse tiheässä kasvillisuudessa.

Sosiaalisuudessa suokoira on tyypillinen koiraeläin, sillä se viihtyy laumassa, jossa voi olla kymmenkunta muuta lajikumppania.

Ääntely

Öisin kantautuva suokoiran ääntely muistuttaa myskisorsan tai marsun vihellystä. Ääntelyn avulla koirat pitävät yhteyttä toisiinsa. Vihellys ei kanna kovin kauas, joten sen tarkoituksena on ennen muuta lauman pitäminen koossa.

Se on lauman sisäistä viestintää toisin kuin useilla muilla koiraeläimillä, joiden ulvonnat ja haukut on tarkoitettu myös ulkopuolisille ja muille laumoille. Suokoirakin osaa haukkua.

Vaarantunut laji

Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan suokoiran tilan vaarantuneeksi (VU, Vulnerable). Vaarantuneeseen lajiin kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta. Esiintymisalueellaan suokoira on kauttaaltaan lukumääräisesti varsin harvinainen ja katoaa koko ajan sieltä, missä sademetsät kaadetaan pois ja tuhotaan.

Suokoirien todellista lukumäärää ei tiedetä, sillä eläin viettää piilottelevaa elämää ja tulee nähdyksi hyvin harvoin.

Levinneisyys

Suokoiran asuinalueita ovat Etelä-Amerikan pohjoisosat. Metsät ja kosteat ruohoalueet ovat suokoiralle viihtyisintä maastotyyppiä. Suokoira on viidakon sukeltava koira ja elää vesistöjen äärellä. Tavataan näistä maista: Bolivia, Brasilia, Kolumbia, Ranskan Guyana, Guyana, Panama, Paraguay, Peru, Surinam ja Venezuela.

Lähteet
ADW Animal Diversity Web: Speothos venaticu
IUCN
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset