Koiraeläimet
Susisivut

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright Alexei Znamensky

PAMPAKETTU (Pseudalopex gymnocercus)

Pampaketulla on ollut Suomessa, taikka muualla maailmassa käytössä useita nimiä, se on ollut myös Azaran zorro tai kettu, pampan harmaakettu ja Paraguayn kettu. Nimiviidakko meillä on taakse jäänyttä aikaa, sillä nisäkkäiden nimiuudistuksen jälkeen tälläkin lajilla on yksi nimi, se on pampakettu.

Zorroksi sitä toki voi myös aina kutsua, sillä kaikki Etelä-Amerikan ketut ovat zorroja.

Ominaisuuksia

Painoa on 4 - 6,5 kg, joten pampakettu ei ole ihan pikkuruinen Etelä-Amerikan pienten kettujen joukossa.

Ruumiilla on pituutta 65 cm - säkäkorkeutta on 40 cm.

Alalajeja 5

Lycalopex gymnocercus gymnocercus
Lycalopex gymnocercus antiquus
Lycalopex gymnocercus domeykoanus
Lycalopex gymnocercus gracilis
Lycalopex gymnocercus maullinicus

Ravinto

Ruokavaliossa pampaketulla ovat erikoislajikkeena rusakot, joita on istutettu Etelä-Amerikkaan. Useimpien muiden kettujen tavoin pampaketulle maistuvat myös erilaiset pikkunisäkkäät, jänikset ja linnut - jälkiruoaksi on hyvä napostella ja pistellä poskeen hedelmiä.

Pampakettu on erityisen perso makealle, joten myös sokeriruoko on sen ahnaasti tavoittelema välipala. Myös kanavarkaisiin se voi joskus hämärän turvin sortua.

Pampakettu (Pseudalopex gymnocercus)

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, pampakettu (Pseudalopex gymnocercus) Copyright Ronai Rocha

Paikoilleen jämähtäminen

Pampakettu voi joskus käyttäytyä kaukaisen sukulaisensa supikoiran tavoin. Ihmisen nähdessään se voi jähmettyä paikoilleen sen sijaan, että pinkaisisi pakoon.

Pampakettu

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat, pampakettu (Pseudalopex gymnocercus) Copyright Cláudio Timm

Ei uhanalainen

Pampakettuja on määrällisesti niin paljon, että laji ei ole uhanalainen. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan pampaketun tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.

Pampaketun levinneisyys

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Pampaketun levinneisyyskartta Copyright Udo Schröter

Elinympäristö ja levinneisyys

Pampakettu elää Etelä-Amerikan ruohoaroilla eli pampalla, mutta sen voi kohdata myös autiomaassa tai aukkoisissa metsissä. Tiheitä metsiä se karttaa. Myös vuorilla se on yleinen aina kilometrin korkeuteen asti ja sen väitetään joskus kavunneen aina 4000 metrin korkeudelle asti.

Pampakettu on yleinen etenkin Argentiinassa, jossa sitä tavataan Andien itärinteiltä aina Atlantin rannikolle asti. Myös Paraguay, Uruguay, Bolivia ja Brasilia ovat niiden viiden Etelä-Amerikan maan joukossa, joissa elää pampakettu.

Lisääntyminen

Lisääntymisaikana naaras piilottelee kantavana ollessaan pensaiden taikka puiden juurakoiden suojiin kaivetussa pesäluolakolossa. Tämä luolan tapainen on yleensä jonkin muun lajin jäljiltä valmiiksi jäänyt.

Kantoaika on 55-60 vuorokautta ja pentuja syntyy 3-5. Uros tuo emolle ruokaa pesälle, tämän hoivatessa pentujaan.

Lähteet
Azara's zorro (Pseudalopex gymnocercus)
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
ADW Animal Diversity Web
IUCN


Koiraeläimet

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, pampakettu (Pseudalopex gymnocercus) Copyright Ronai Rocha


Koiraeläimet

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, pampakettu (Pseudalopex gymnocercus) Copyright Cláudio Timm