Mittoja
Uroksen ja naaraan koossa ei ole merkittäviä eroja.
Hartiakorkeus 75 - 90 cm.
Ruumiin pituus mukaan lukien pää 100 - 125 cm.
Hännän pituus 30 - 45 cm.
Paino 20 - 23 kg. Tarhoissa keskimääräinen paino 30 kg.
Lisääntyminen
Harjasusi on yksiavioinen, eikä muilla susilla ole asiaa pariskunnan elinpiirille.
Elinpiirin luonnollisina rajoina ovat usein tiet, vuorten harjanteet tai joet.
Toisin kuin monet muut koiraeläimet, harjasudet eivät kaiva pesäluolaa, vaan pesä
voi olla tiuhassa heinikossa tai kallionhalkeamassa.
Kantoaika on suunnilleen saman mittainen, kuin muillakin koiraeläimillä, noin
65 vuorokautta. Pentuja syntyy 1 - 5, enimmillään jopa 7. Yleensä pentuja syntyy vain 2 - 3,
pentuekoko on pienempi kuin muilla koiraeläimillä.
Pentujen syntymäpaino
on 340 - 430 grammaa ja niiden silmät avautuvat 9 päivän iässä.
Vanhemmat vahtivat
jälkikasvuaan vuorotellen, eikä pentuja jätetä juuri koskaan yksin. Myös uros
osallistuu pentujen hoitoon ja oksentaa niille ruokaa.
Harjasusiuros vie myös pesällä olevalle naaraalle ruokaa.
Vuoden iässä
harjasusi on saavuttanut aikuisen harjasuden mitat. Villeinä luonnossa
eläviä harjasusia nähdään hyvin harvoin pentuineen, sillä pentujensa kanssa
ne viettävät piilottelevaa elämää.
Harjasusiuros ja -narttu
muodostavat kyllä parin, mutta elelevät tietyllä alueella erillään ja yksikseen
ja ovat toistensa kanssa tekemisissä lähinnä vain paritteluaikana. Harjasudet
eivät muodosta susien, savannikoirien taikka viidakkosusien tapaan laumaa.
Elinikä luonnossa noin 10 vuotta, vankeudessa 15.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Tambako The Jaguar
Ravinto
Harjasusi on kaikkiruokainen, ravinnon koostumus riippuu pitkälti siitä,
mitä luonto sille tarjoaa eli mitkä ovat ravinnon saantimahdollisuudet.
Se syö pieniä nisäkkäitä, jyrsijöitä, marsuja
ja vyötiäisiä - sekä matelijoita, niveljalkaisia ja kalaa.
Joskus, varsin harvoin harjasuden saaliiksi voi päätyä pampahirvikin
(Ozotoceros bezoarticus).
Ravintoon kuuluu myös lintuja ja niiden
munia - lintulajeina
ovat tinamit, sirkut ja monet muut.
Ravinnosta noin puolet voi olla peräisin kasvikunnasta - puolet eläinkunnasta.
Tavallisimmin silti hieman suurempi osa, kuin puolet ravinnosta on peräisin eläinkunnasta.
Päivän valoisat ajat harjasusi lepäilee jossakin tiheän puuston ja pensaston suojissa
ja liikkuu ja saalistaa enimmäkseen öiseen aikaan.
Levinneisyys
Etelä-Amerikan keski- ja itäosat ovat harjasuden asuinaluetta. Lajin
elinmaina ovat Argentiina, Brasilia,
Bolivia, Paraguay ja Peru.
Yllä lobeiran eli sudenomenan tähden muotoinen, sinipunavioletti kukinto.
Harjasusi syö myös hedelmiä kuten banaaneja ja tomaatinkaltaisia hedelmiä, joita tuottaa koisokasvi
nimeltään lobeira
(Solanum lycocarpum). Lobeira on harjasuden koko levinneisyysasteella kaikista sen
syömistä kasvikunnan lajeista tärkein. Lobeiran nimi englanniksi
on
Wolf Apple - sudenomena. Lobeira on tomaatin sukulainen ja sen hedelmät
muistuttavatkin jättiläistomaatteja.
Ravintoon kuuluu myös muita vihanneksia ja niiden juuria, annonakasveja, hedelmäananaksia sekä
mustakoisoja.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Tambako The Jaguar
Viestintä
Harjasudet viestivät
toisilleen haukkumalla kuin koirat ja jättämällä hajumerkkejä elinpiirilleen.
Kehityshistoriaa
Harjasuden kehitys koiraeläimissä omaksi linjakseen on alkanut jo miljoonia vuosia sitten,
pleistoseenikaudella, Brasilian ylänköseuduilla.
Se elää nykyisin vain Etelä-Amerikassa, mutta eli plioseenikaudella
myös Pohjois-Amerikassa, pohjoisessa Meksikossa ja Arizonassa.
Harjasusi on outo kummajainen koiraeläinten heimossa. Vaikka sen olemuksessa
on ketunkin piirteitä, ei se ole erityisen läheisesti juuri ketuille sukua.
Sen läheisin sukulainen on yksi Etelä-Amerikan
koiraeläimistä, suokoira
(Speothos venaticus).
Pleistoseeniajan suurista koiraeläimistä
harjasusi on Etelä-Amerikassa ainut laji, joka selvisi
hengissä kyseisen kauden loppupuolella tapahtuneista massa-sukupuutoista
nykypäivään.
Harjasuden sukulaisuussuhteet muihin Etelä-Amerikan koiraeläimiin
ja sen sijoittaminen koiraeläinten sukupuuhun ei ole ollut
helppo tehtävä, toteaa tutkija
James Dietz.
Harjasusi on yksinäinen ja omanlaisensa laji koiraeläinten joukossa,
sukunsa ainut edustaja.
Vuonna 2009 julkistettiin tutkimus, jonka mukaan
sukupuuttoon kuolleen falklandinkoiran
(Dusicyon australis) läheisin sukulainen on harjasusi.
Falklandinkoiralla ja harjasudella on ollut yhteinen esi-isä
6 mvs.
Eläintarhat
Harjasusia on aika runsaasti eläintarhoissa.
Viimeisimmät, käytettävät tiedot kertovat kokonaismääräksi näissä tarhoissa
yli 400.
Alalajit
Alalajeja ei harjasudella ole.
Kansanlääkinnän perinteitä - ulosteteellä yskälle lähtö
Harjasuteen liittyy Brasiliassa erilaisia uskomuksia ja sen erilaisia
ruumiinosia käytetään yhä edelleen kansanlääkinnässä.
Kroonisen yskän voi
yrittää parantaa juomalla harjasuden kuivatuista ulosteista valmistettua
teetä. Pala harjasuden nahkaa satulassa parantaa munuaisvaivat.
Harjasuden silmillä on Brasiliassa tavoiteltu henkilökohtaista lumovoimaa.
Harjasuden käyttö kansanlääketieteessä on paikallista, eikä
sitä esiinny kansainvälisessä mitassa. Tällainen "lääkinnällinen",
uskomuksiin perustuva käyttö edellyttää usein
harjasusien salakaatamista, jota yritetään kitkeä pois.
Lähteet
Husbandry Manual for The maned Wolf
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
ADW:
Chrysocyon brachyurus
Maned Wolf
Louise Emmons: The Secret Wolf