Koiraeläimet
Susisivut

HARJASUSI (Chrysocyon brachyurus)

Harjasusi on Etelä-Amerikan kookkain koiraeläin. Se näyttää hieman kuin pitkäjalkaiselta ketulta, ja sen paikallinen nimi onkin aguará guazú - iso kettu.

Harjasusi on helppo tunnistaa ulkomuodostaan - punaruskeasta turkistaan, suurista korvistaan, pitkästä kuonostaan ja tavattoman pitkistä, mustista jaloistaan. Pitkät jalat auttavat sitä liikkumaan korkeassa ruohikossa ja tähystelemään yli korkean ruohikon.

Harjasusi

Tähystelyä ja tarkkojen havaintojen tekoa edesauttavat tarkka näkö, erinomainen hajuaisti ja ylisuurten, 18 cm pitkien korvien myötä yliherkkä kuuloaisti.

Harjasusi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Tambako The Jaguar


Harjasusi saa nimensä niskansa pitkästä, tummasta karvoituksesta, joka muistuttaa harjaa eli harjasta. Harjansa karvat se uhkailutilanteessa pörhistää vieläkin pystymmiksi. Hännänpää, kurkku ja korvien sisustat ovat muuten punaruskeassa värityksessä valkoiset.

Harjasusi ei kuulu Canis-sukuun ja se liikkuukin toisin, kuin sudet; kaukaa sen liikkuva hahmo muistuttaa enemmän antilooppia kuin sutta.

Mittoja

Uroksen ja naaraan koossa ei ole merkittäviä eroja.

Hartiakorkeus 75 - 90 cm.
Ruumiin pituus mukaan lukien pää 100 - 125 cm.
Hännän pituus 30 - 45 cm.
Paino 20 - 23 kg. Tarhoissa keskimääräinen paino 30 kg.

Lisääntyminen

Harjasusi on yksiavioinen, eikä muilla susilla ole asiaa pariskunnan elinpiirille. Elinpiirin luonnollisina rajoina ovat usein tiet, vuorten harjanteet tai joet. Toisin kuin monet muut koiraeläimet, harjasudet eivät kaiva pesäluolaa, vaan pesä voi olla tiuhassa heinikossa tai kallionhalkeamassa.

Kantoaika on suunnilleen saman mittainen, kuin muillakin koiraeläimillä, noin 65 vuorokautta. Pentuja syntyy 1 - 5, enimmillään jopa 7. Yleensä pentuja syntyy vain 2 - 3, pentuekoko on pienempi kuin muilla koiraeläimillä. Pentujen syntymäpaino on 340 - 430 grammaa ja niiden silmät avautuvat 9 päivän iässä.

Vanhemmat vahtivat jälkikasvuaan vuorotellen, eikä pentuja jätetä juuri koskaan yksin. Myös uros osallistuu pentujen hoitoon ja oksentaa niille ruokaa. Harjasusiuros vie myös pesällä olevalle naaraalle ruokaa.

Harjasusi

Vuoden iässä harjasusi on saavuttanut aikuisen harjasuden mitat. Villeinä luonnossa eläviä harjasusia nähdään hyvin harvoin pentuineen, sillä pentujensa kanssa ne viettävät piilottelevaa elämää.

Harjasusiuros ja -narttu muodostavat kyllä parin, mutta elelevät tietyllä alueella erillään ja yksikseen ja ovat toistensa kanssa tekemisissä lähinnä vain paritteluaikana. Harjasudet eivät muodosta susien, savannikoirien taikka viidakkosusien tapaan laumaa. Elinikä luonnossa noin 10 vuotta, vankeudessa 15.

Harjasusi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Tambako The Jaguar

Ravinto

Harjasusi on kaikkiruokainen, ravinnon koostumus riippuu pitkälti siitä, mitä luonto sille tarjoaa eli mitkä ovat ravinnon saantimahdollisuudet. Se syö pieniä nisäkkäitä, jyrsijöitä, marsuja ja vyötiäisiä - sekä matelijoita, niveljalkaisia ja kalaa. Joskus, varsin harvoin harjasuden saaliiksi voi päätyä pampahirvikin (Ozotoceros bezoarticus). Ravintoon kuuluu myös lintuja ja niiden munia - lintulajeina ovat tinamit, sirkut ja monet muut.

Ravinnosta noin puolet voi olla peräisin kasvikunnasta - puolet eläinkunnasta. Tavallisimmin silti hieman suurempi osa, kuin puolet ravinnosta on peräisin eläinkunnasta. Päivän valoisat ajat harjasusi lepäilee jossakin tiheän puuston ja pensaston suojissa ja liikkuu ja saalistaa enimmäkseen öiseen aikaan.

Levinneisyys

Levinneisyys

Etelä-Amerikan keski- ja itäosat ovat harjasuden asuinaluetta. Lajin elinmaina ovat Argentiina, Brasilia, Bolivia, Paraguay ja Peru.

Lobeira

Yllä lobeiran eli sudenomenan tähden muotoinen, sinipunavioletti kukinto.

Harjasusi syö myös hedelmiä kuten banaaneja ja tomaatinkaltaisia hedelmiä, joita tuottaa koisokasvi nimeltään lobeira (Solanum lycocarpum). Lobeira on harjasuden koko levinneisyysasteella kaikista sen syömistä kasvikunnan lajeista tärkein. Lobeiran nimi englanniksi on Wolf Apple - sudenomena. Lobeira on tomaatin sukulainen ja sen hedelmät muistuttavatkin jättiläistomaatteja.

Ravintoon kuuluu myös muita vihanneksia ja niiden juuria, annonakasveja, hedelmäananaksia sekä mustakoisoja.

Harjasusi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Tambako The Jaguar

Viestintä

Harjasudet viestivät toisilleen haukkumalla kuin koirat ja jättämällä hajumerkkejä elinpiirilleen.

Kehityshistoriaa

Harjasuden kehitys koiraeläimissä omaksi linjakseen on alkanut jo miljoonia vuosia sitten, pleistoseenikaudella, Brasilian ylänköseuduilla. Se elää nykyisin vain Etelä-Amerikassa, mutta eli plioseenikaudella myös Pohjois-Amerikassa, pohjoisessa Meksikossa ja Arizonassa.

Harjasusi on outo kummajainen koiraeläinten heimossa. Vaikka sen olemuksessa on ketunkin piirteitä, ei se ole erityisen läheisesti juuri ketuille sukua. Sen läheisin sukulainen on yksi Etelä-Amerikan koiraeläimistä, suokoira (Speothos venaticus). Pleistoseeniajan suurista koiraeläimistä harjasusi on Etelä-Amerikassa ainut laji, joka selvisi hengissä kyseisen kauden loppupuolella tapahtuneista massa-sukupuutoista nykypäivään.

Harjasuden sukulaisuussuhteet muihin Etelä-Amerikan koiraeläimiin ja sen sijoittaminen koiraeläinten sukupuuhun ei ole ollut helppo tehtävä, toteaa tutkija James Dietz. Harjasusi on yksinäinen ja omanlaisensa laji koiraeläinten joukossa, sukunsa ainut edustaja.

Vuonna 2009 julkistettiin tutkimus, jonka mukaan sukupuuttoon kuolleen falklandinkoiran (Dusicyon australis) läheisin sukulainen on harjasusi. Falklandinkoiralla ja harjasudella on ollut yhteinen esi-isä 6 mvs.

Eläintarhat

Harjasusia on aika runsaasti eläintarhoissa. Viimeisimmät, käytettävät tiedot kertovat kokonaismääräksi näissä tarhoissa yli 400.

Alalajit

Alalajeja ei harjasudella ole.

Kansanlääkinnän perinteitä - ulosteteellä yskälle lähtö

Harjasuteen liittyy Brasiliassa erilaisia uskomuksia ja sen erilaisia ruumiinosia käytetään yhä edelleen kansanlääkinnässä.

Kroonisen yskän voi yrittää parantaa juomalla harjasuden kuivatuista ulosteista valmistettua teetä. Pala harjasuden nahkaa satulassa parantaa munuaisvaivat. Harjasuden silmillä on Brasiliassa tavoiteltu henkilökohtaista lumovoimaa.

Harjasuden käyttö kansanlääketieteessä on paikallista, eikä sitä esiinny kansainvälisessä mitassa. Tällainen "lääkinnällinen", uskomuksiin perustuva käyttö edellyttää usein harjasusien salakaatamista, jota yritetään kitkeä pois.

Lähteet
Husbandry Manual for The maned Wolf
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
ADW: Chrysocyon brachyurus Maned Wolf
Louise Emmons: The Secret Wolf