Koiraeläimet
Supikoira

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Flickr/Dirk

SUPIKOIRA (Nyctereutes procyonoides)

Supikoira ei ulkonäöltään muistuta tyypillistä koiraeläintä, pikemminkin se lyhytjalkaisena ja pyöreämuotoisena tuo mieleen mäyrän.

Supikoiran ruumiilla on pituutta 55 - 80 cm, häntä on 15 - 26 cm ja painoa supikoiralla on 5 - 10 kg. Turkki on tuuhea ja talviturkissa peitinkarvoilla voi olla mittaa 12 cm.

Alkuperäinen levinneisyysalue käsittää suuren osan Itä-Aasiaa mukaan lukien Japanin. Sieltä Aasiasta lajia siirrettiin aikoinaan entisen Neuvostoliiton Euroopan puoleisiin osiin.

Vuosina 1929 - 1955 supikoiria istutettiin kaikkiaan 9100 yksilöä eri paikkoihin Neuvostoliitossa, mistä ne puolestaan ovat levinneet länteen.

Tulokaspeto supikoira - kuviteltu vai todellinen uhka?

Supikoira ei kuulu Suomen alkuperäiseen eläimistöön, kuten ei kuulu minkkikään. Kaukoidästä kotoisin oleva supikoira levisi Suomeen 1950-luvulta alkaen ja on nykyisin runsaimpia pienpetojamme. Vaikka uutta turkiseläintä aluksi tervehdittiin ilolla, asenteet muuttuivat pian, koska supikoiran epäiltiin hävittävän etenkin riistalintuja Varsinaisesti runsastua täällä meillä supikoira alkoi 1960-luvulla. Nykyisin sitä tavataan suurimmassa osassa maata napapiiriä myöten.

Supikoira on hyvin tehokas levittäytyjä, sillä se menestyy hyvin monenlaisissa elinympäristöissä - vaikkakin ilmasto rajoittaa sen levittäytymistä. Se on myös omnivori eli kaikkiruokainen laji, jolle kelpaa myös ihmisen tuottama ravinto. Sen lisääntyminen on myös suurten pentueiden vuoksi tehokasta.

Supikoira Nyctereutes procyonoides

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Tambako The Jaguar

Nahalla ei suurta taloudellista merkitystä

Luonnossa villinä elävän supikoiran nahalla ei ole enää sellaista rahallista merkitystä, kuten vuosikymmeniä sitten. Turkin karvoja käytetään perhojen sitomiseen. Turkistuottajat Oyj:n edustaja toteaa, että riistasupin nahka on aina jollain tavoin sekundaa. Sen hinta on korkeintaan 60 prosenttia tarhasupin hinnasta.

Supikoirat tautien levittäjinä

Supikoirat kantavat ja levittävät monia taudinaiheuttajia kuten rabiesvirusta (raivotauti) ja myyräekinokokkia eli Echinococcus multilocularis -heisimatoa, jotka molemmat voivat tarttua ihmisiinkin vaarallisin seurauksin. Supikoirilla on tavattu myös syyhyä, joka voi tarttua esimerkiksi metsästyskoiriin ja muihin lemmikkieläimiin. Tauteihin kuuluvat myös parvovirus, penikkatauti, trikiinit ja lukuisat muut loiset.

Supikoira EU:n torjuttavien vieraslajien luetteloon

Kesällä 2017 supikoira listattiin EU:n haitallisten vieraslajien joukkoon, mikä merkitsee sitä, että supikoira ei kohta enää ole metsästyslain tarkoittama riistaeläin, vaan rauhoittamaton eläin. Niinpä sitä saa tulevaisuudessa pyydystää ilman metsästäjätutkintoa ja riistanhoitomaksua.

Supikoirasta tulee vapaata riistaa kuitenkin vasta siirtymäajan jälkeen. EU:n asetus tulee voimaan vuoden 2019 alussa. Maa- ja metsätalousministerin mukaan supikoirasta laaditaan hallintasuunnitelma vuoteen 2019 mennessä. Tällöin yritetään määrittää ne luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät lintuvedet, kosteikot ja muut alueet, joilla supikoiraa erityisesti pitää vähentää. (Aamulehti 15.7.2017: Kesämökkiläinenkin voi pian tappaa supikoiran - supikoira listattiin haitalliseksi vieraslajiksi)

Tiesitkö tämän?

1. Supikoira on ainoa koiraeläin, joka ei hauku.

2. Supikoira on hyvin vastustuskykyinen kapille.

3. Supikoira saattaa talvehtia samassa pesässä mäyrän kanssa.

4. Supikoira voi uhattuna teeskennellä kuollutta.

5. Supikoiraturkista saatetaan myydä tekoturkiksena.
Supikoira

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - ja alla vasemmalla Copyright © Michelle Bender

Elinympäristö ja ravinto

Supikoira suosii erityisesti kosteita lehti- ja sekametsiä, joissa on rehevä aluskasvillisuus. Vesistöjen läheisyydessä se viihtyy etsien ruokaa rannoilta ja rantavesistä. Tällöin se syö myös sammakoita ja kaloja.

Muutoin kaikkiruokaisen supikoiran pääravintona ovat pikkujyrsijät - lisäksi myös hyönteiset ja kasvisruoka. Supikoira on kömpelö keräilijä ja syö sitä, mitä löytää ja saa kiinni. Synteesi sen ravinnosta (84 aineistoa eri puolilta levinneisyysaluetta) osoitti sen luultuakin kaikkiruokaisemmaksi. Pikkunisäkkäät muodostavat pääosan supikoiran ravinnosta monilla alueilla, mutta se käyttää paljon myös kasviravintoa kaikkialla, missä sitä on tutkittu. Lintuja, matelijoita, sammakoita, raatoja ja selkärangattomia esiintyy ravinnossa vaihtelevasti alueen ja vuodenajan mukaan.

Yleisesti ottaen riistalintuja on ravinnossa vain vähän. Petopoistokokeetkaan eivät anna vakuuttavaa näyttöä supikoiran haitallisuudesta linnustolle, joten sen vahingollisuutta tässä suhteessa on liioiteltu.

Marjasato on supikoiralle tärkeä, sillä etenkin mustikoilla ja puolukoilla se lihottaa itseään ennen talviunta. Talviaikoina haaskat ja jätteet muodostavat tärkeän ravintolähteen silloin, kun supikoira ei ole vetäytynyt talvilevolle. (Kaarina Kauhala: Tulokaspeto supikoira - kuviteltu vai todellinen uhka? - huhtikuu 2011 Suomen nisäkästieteen päivät)

Talviunilla

Supikoira on lyhytjalkainen, joten paksujen luminietosten aikana sen liikkuminen ja ravinnon etsiminen on vaikeaa. Siksi se on sopeutunut nukkumaan talvisin. Supikoira on koiraeläimistä ainoa, joka nukkuu talviunta. Levinneisyysalueensa pohjoisosissa supikoira nukkuu talviunta ketun- tai mäyränluolassa tai itse kaivamassaan luolassa. Talviuni on lyhyt ja kevyttä, ei edes varsinainen horros. Tosin joskus talviunikin voi olla aika sikeää.

Sikeimmän unen aikana supikoiran ruumiinlämpö laskee muutaman asteen ja aineenvaihdunta hidastuu 25 prosenttia. Mäyrään verrattuna supikoiran talviuni on sekä syksyllä että keväällä pari viikkoa lyhempi. Talviunille supikoira asettuu marras-joulukuussa talven tulon mukaan. Ensin talviunille käyvät vanhemmat eläimet ja viimeiseksi nuoret.

Joskus mäyrä ja supikoira saattavat uinailla samassa talvipesässä. Leutoina talvina supikoira on liikkeellä koko talven.

Supikoira Nyctereutes procyonoides

Yön etsijä

Supikoira liikkuu yleensä öiseen aikaan, se on "yön etsijä". Sen tieteellisessä nimessä Nyctereutes alkuosa tulee kreikan sanasta "nuktos", joka on yö-sanan genetiivi ja loppuosan "ereuna" on etsivä.

Sekä elävä supikoira - että supikoiran raato tiellä on riski autoilijalle

Supikoirat liikkuvat paljon maanteillä ja liikenteen seassa niitä jää autojen alle. Supikoiran raato tiellä voi aiheuttaa liikenneturvallisuusriskin, ja siksi raadot on ensitilassa toimitettava pois tieltä.

Kun näkee ajoradalla jonkin (erityisesti elävän, mutta myös kuolleen) eläimen, on osattava toimia nopeassa tilanteessa oikein. Jos autoilija näkee tiellä supikoiran, jäniksen, hirven tai muun eläimen ja yrittää väistää sitä - ja ajautuu tällöin vastaantulijoiden kaistalle ja törmää vastaantulijaan, on hän syyllinen. Samoin, autoilija on silloinkin syyllinen, kun hän eläimen tiellä nähdessään tekee äkkijarrutuksen ja hänen takanaan tuleva auto törmää perään.

Mikäli autoilija törmää eläimeen, hänen on varmistettava, ettei eläin jää kitumaan.

Autoilijan on ehdottomasti mentävä katsomaan, onko eläin vielä hengissä. Eläimen heitteillejättö on rikos, toteaa ylikomisario Jari Strengell Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta. - Jos eläin on vielä hengissä ja kituu, se on lopetettava. Kuollut eläin on myös siirrettävä tieltä, ettei siitä ole vaaraa muille liikenteessä kulkijoille.

Jos näkee tien lähellä tai tiellä hirven, on siitä varoitettava muuta liikennettä esimerkiksi valoja väläyttelemällä. Viranomaiseen on otettava yhteys, mikäli hirviä liikkuu hirviaidan tien puolella. (Yle Uutiset 16.10.2015: Supikoiran raato tiellä on riski autoilijalle - Yle Uutiset 30.9.2015: Ajoitko supikoiran tai jäniksen päälle? Saatoit tehdä rikoksen).

Valkoinen supikoira

Valkoinen supikoira sinisilmin. Ainakin eläintarhoissa elää ihan valkoisiakin supikoiria.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Tambako The Jaguar

Lisääntyminen

Kiima-aika on helmi-maaliskuussa, narttu kantaa noin 60 vrk ja pentueen koko on Suomessa 6 - 12. Kannan harventuessa poikasmäärä voi kohota ja olla liki 20 poikasta yhdessä poikueessa. Monilla koiraeläimillä on varsin suuret pentueet. Supikoira ja sen pohjoinen serkku naali ovat koiraeläintenkin joukossa suurperheellisiä: niillä on noin kaksi kertaa niin suuret pentueet kuin esimerkiksi ketulla. Suomessa ketulle syntyy keskimäärin 5 pentua.

Supikoira on yksiavioinen ja uros osallistuu pentujen hoitoon. Supikoira synnyttää yleensä luolaan, missä on kylmä lämpimänäkin kesäpäivänä, joten urosta tarvitaan pentuja lämmittämään. Koska naaras joutuu olemaan pesältä poissa yhtäjaksoisesti monta tuntia saadakseen riittävästi ravintoa suuren pentueen imettämiseksi, pennut eivät selviäisi ilman urosta.

Useimmat koiraeläinurokset osallistuvat pentujen hoitoon, mutta supikoiralla työnjako uroksen ja naaraan välillä on poikkeuksellinen. Supikoirien radioseurannassa on voitu todeta, että supikoirauros viettää aikaansa pesällä pentujen kanssa jopa enemmän kuin naaras. Suurimman osan päivästä uros on lapsenvahtina, kun taas naaras kulkee ravinnonhaussa. Naaras käy välillä imettämässä pentuja mutta lähtee taas pian etsimään lisää suuhunpantavaa. Yöllä vanhemmat vuorottelevat, kun toinen on poissa, toinen on pesällä. Ensimmäisen kuukauden aikana pentuja ei jätetä juuri koskaan yksin.

Nuorten supikoirien kuolleisuus on suuri: poikasista arviolta vain joka kymmenes jää henkiin. Niitä uhkaavat monet saalistajat sekä liikenne.

Turkistarhaus - Animalia vaatii tarhauksen lopettamista

Supikoiria kasvatetaan myös turkistarhoissa turkisteollisuuden tarpeisiin. Turkisala on alkanut kutsumaan suomessa tarhattavaa supikoiraa nimellä suomensupi ja englanniksi nimellä Finnraccoon. Tämä johtuu siitä, että turkisala pelkää ihmisten yhdistävän supikoiran lajinimenä lemmikkikoiriin, joiden sukulainen se on.

Turkistarhaus on lainsäädännöllä lopetettu jo muun muassa Iso-Britanniassa, Sveitsissä, Bulgariassa ja Itävallassa. Animalia on kampanjoinut jo vuosien ajan, jotta supikoirien tarhaus maassamme saataisiin loppumaan välittömästi.

Lähteet
Tiesitkö tämän? - Animalia
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja
Animalia: Supikoiratarhaus
Metsä vastaa: Supikoira
Nurmijärven uutiset: Supikoira on kotoisin Itä-Aasiasta
Luonnossa.net: Supikoiran metsästys
Finnish Large Carnivore Research Project: Supikoira
IUCN
Animal Diversity Web: Nyctereutes procyonoides
Kaleva 6.12.2010: Supikoira on paha tautien levittäjä


Supikoira Nyctereutes procyonoides

All Rights Reserved
*Kuva Copyright © Flickr/Ellen van Yperen (Truus & Zoo)
Used with permission.
Pesukarhu

Supi eli pesukarhu - supikoiran Amerikan "serkku"

Kuvassa yllä pesukarhu, jonka lajinimi suomeksi on nykyisin supi. Puolikarhuihin lukeutuva pesukarhu on supikoiran "serkku" vain samantyylisen olemuksen, ja etenkin "rosvonaamarin" puolesta.