Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Indrik myneur
All rights reserved
*Kuva yllä, etiopiansusi Canis simensis - Copyright - All rights reserved:
© Nicola Destefano
- Used with permission.
Saalistus
Toisin kuin isoserkkunsa susi
(Canis lupus) etiopiansusi on liikkeellä valoisaan aikaan.
Etiopiansudet elävät laumassa, mutta saalistavat yksin ja eroavat täten saalistustavoiltaankin
susista. Joskus ne silti saalistavat myös pareina - ja isompia saaliseläimiä
hyvin harvoin jopa pieninä laumoina.
Yksin saalistaminen on luonnollista, sillä saaliseläimet ovat pieniä - joukkovoimaa
ei isoimmankaan jättiläisjuurirotan kaatamiseen tarvita, vaikka se melkoinen
mörssäri onkin - kuten on laita susilla hirven kanssa.
Suuri osa etiopiansusien valveillaoloajasta kuluu päiväaikaan liikkuvien pikkujyrsijöiden
pyydystämiseen.
Rottajahtia!
Jyrsijät, joista useat endeemisiä lajeja etiopiansuden tapaan, viihtyvät korkeilla seuduilla ja
mahdollistavat sen, että myös etiopiansusi menestyy vuorilla.
Paikalliset myyrät ja rotat muodostavat 95 prosenttia sen ravinnosta. Syötävää riittää,
sillä jyrsijöitä on lajin elinalueella jopa 5 000 kiloa neliökilometriä kohden.
Eri alueilla etiopiansudet hyödyntävät ravinnokseen
eri rottalajeja niiden esiintymisen mukaan. Pienin poikkeuksin rotat ovat aina päivisin liikkuvia, päivälajeja
- ja niissä joko juurirottia
Rhizonyinae taikka rottia
Murinae.
Puolet ajasta kuluu saalistukseen
Etiopiansusien on todettu käyttävän
pesäpaikan ulkopuolella ajastaan 43 % saalistukseen. Ne kuljeskelevat laajasti
joko kävellen taikka jolkotellen pitkin reviiriään, etsiessään jyrsijöitä näiden majapaikoilta.
Saalistustekniikoita on erilaisia.
Juurirottia etiopiansudet lähestyvät hiipien ja pyrkivät yllättämään ne väijyksistä.
Tällöin ne
seisoskelevat hiljaa aloillaan juurirottien onkaloiden
lähettyvillä ja pyörittelevät tarkkoina päätään, yrittäessään saada kuulo- taikka näköhavaintoa
näiden jyrsijöiden liikkeistä. Havainnon saadessaan ne ponnahtavat kaarihypyillä kettujen tapaan siitä
paikasta näiden pahaa aavistamattomien saaliseläintensä kimppuun.
Piiloileva väijyntä voi olla lyhytkestoinen, mutta joskus tarpeen vaatiessa,
yli tunninkin kestoinen.
Jokainen väijyntä ja hyppy ei suinkaan
tuota onnistuneesti saalista, vaan yritys on usein toistettava yhä uudelleen.
Etiopiansusien saalistusta on seurattu 946 tunnin ajan. Tällöin saalistusyrityksiä
ja niissä saaliintappoyrityksiä oli 811 - niistä 361 johti onnistuneeseen lopputulokseen
ja saaliin tappamiseen.
Muita rottia ne etsivät ruohostosta edestakaisin siksakkia pyörien ja välillä niitä niiden
onkaloista hätistellen.
Kaivaminen
Rottia myös kaivetaan esille maan alta, etenkin jättiläisjuurirottia.
Kaivaminen voi olla melko pinnallista, vain muutamia kuopaisuja ja kaapimisia, mutta se voi
olla myöskin todella syvälle menevää.
Tällaisen teho- ja tuhokaivamisen jäljiltä, pesäkuopaston maa voi jäädä hyvin
myllerretyksi ja korkeimmat maakasat voivat kohota yhden metrin korkeuteen.
Rottien lomassa maistuvat myös joskus vaikkapa munat
Etiopiansusi syö
myös linnunpoikasia ja linnunmunia. Joskus harvoin sen saalistuksen kohteina voivat olla myös
jänikset ja muut isommat lajit, kuten myös sorkkaeläimet. Tällöin etiopiansudet
saalistavat joskus parina taikka pienenä laumana, 2 - 4 yksilöä yhdessä.
Havaituissa 20 jäniksen saalistusyrityksessä oli 12 sellaista, joissa etiopiansusia
oli tapahtumassa mukana useampia kuin yksi.
Haaskat
Useiden petoeläinten tapaan myös etiopiansusi joskus aterioi
haaskallakin, kun sellainen kohdalle osuu. Etenkin se suosii lammashaaskaa.
Endeeminen laji
Etiopiansusi on endeeminen laji, mikä tarkoittaa sitä,
että sitä esiintyy vain tietyllä, rajatulla taikka jollakin tavalla eristäytyneellä alueella.
Lisääntyminen
Etiopiansudet ovat täysin kehittyneitä aikuisia kahden vuoden ikäisinä,
mutta molemmat sukupuolet saavuttavat sukukypsyyden jo toisen elinvuotensa kuluessa.
Narttu kantaa
pentujaan 60 - 62 vuorokautta. Vain alfa-naaras lisääntyy, mutta parittelee
useiden urosten, ei vain alfa-uroksen kanssa. Yleisimmin alfa-naaras löytää
parittelukumppaninsa vieraista uroksista.
Näin vältetään lähisukuisten rappeuttavaa sisäsiitosta. Näitä vieraita
uroksia alfa-naaras kohtaa, liikkuessaan lisääntymiskaudella yksin saalistusmatkoillaan -
ja tällöin se voi paritella jokaisen kohdalle osuvan uroksen kanssa.
Naaraan paritteluinto voi joskus johtaa myös huonoon lopputulokseen, sillä
se mieluusti antautuu retkillään parittelemaan myös koirien kanssa, jos se
kohtaa näitä. Vain noin 60 % naaraista lisääntyy vuosittain.
Jos laumassa lisääntyvä narttu
kuolee, sen paikan ottaa tavallisimmin sen tytär.
Pennut
Pennut syntyvät loka-joulukuussa sokeina ja hampaattomina, emon synnytystä varten johonkin kivien suojaan kaivamaan
pesäluolaan.
Pentujen määrä on 2 - 7. Niiden syntymäpaino on
200 - 250 grammaa. 10 päivän ikäiselle naaraspennulle on mitattu painoksi 650 g.
Kun pennut syntyvät, johtavan naaraan sisarukset tai vanhemmat lapset osallistuvat
jälkikasvun hoitoon. Osa muista naaraista jopa imettää pentuja. Tällaisesta
apulaiskäyttäytymisestä on monenlaista hyötyä koko laumalle ja johtava naaras pääsee
välillä myös jaloittelemaan ja verryttelemään pitkiä raajojaan.
Pentujen turkki on sävyiltään hiilenharmaa, rinnassa ja paikoin muuallakin
on ruskeankeltaista - ja se
alkaa vaihtua aikuisen väreihin noin 3 viikon iässä.
Tässä iässä pennut myös ensimmäistä kertaa tulevat ulos luolasta - ja pian
tämän jälkeen pesäluolaa voidaan vaihtaa.
All rights reserved
*Kuva yllä, etiopiansusi Canis simensis - Copyright - All rights reserved:
© wous
- Used with permission.
Lajin kehitys alkoi 100 000 vuotta sitten
Nykysuden
(Canis lupus) kaltainen susi tuli Euraasiasta
Afrikkaan pleistoseenikaudella noin 100 000 vuotta sitten.
Fossiileja suden kaltaisista eläimistä on löydetty tuolta ajalta
Euraasiasta, mutta kauempaa menneisyydestä ei ole olemassa
etiopiansuden fossiilia.
Tuolloin ilmasto Afrikassakin jääkausien aikana oli
selvästi kylmempää, kuin nykyisin. Jääkausi muokkasi monin tavoin Afrikankin
luontoa, sekä kasvullisuutta, että eläimiä. Esimerkiksi Bale-vuoret, etiopiansuden
keskeisimmät asuinseudut nykyisin, olivat jääkauden aikana jäätiköiden peittämiä.
Laajimmillaan afroalpiininen alue kattoi Afrikassa 110 000 neliökilometriä.
Kylmä ilmasto houkutti Afrikkaan Euraasian
kylmyyteen sopeutuneita susia - myös siksi, että elinolot pohjoisempana
kävivät vaikeiksi.
Sudet eivät koskaan jatkaneet matkaansa Afrikassa
Etiopiaa kauemmaksi etelään, sillä siellä oli vastassa autiomaa.
Etiopian kylmillä
ylänköalueilla tämä oletettu, etiopiansuden esi-isä selviytyi hyvin, sillä se oli
jo kylmyyteen esi-sopeutunut.
Tästä sudesta saattoi eriytyä ja kehittyä evoluution aikamittakaavassa
varsin lyhyellä aikajanalla etiopiansusi. Tarvittiin vielä sopeutuminen
saalistamaan näiden seutujen pieniä nisäkkäitä.
Noin 18 000 vuotta sitten,
viimeisen jääkauden alkaessa väistyä ja ilmaston lämmetessä, laajat afroalpiiniset
seudut alkoivat kutistua. Nykyiseen tilaansa jäivät jo tuolloin Etiopian ylänköseudut.
Tällöin etiopiansudet jäivät
eristyksiin noille Etiopian alpiinista tundraa muistuttaville, afroalpiinisille ylänkömaille,
missä niitä nykyisinkin tavataan.
Erittäin uhanalainen laji
Etiopiansusien kokonaismäärä
on vain noin 500 ja se on siten erittäin uhanalainen laji, jota sukupuuttoon
kuoleminen uhkaa kaiken aikaa.
Ilman kansainvälisiä suojeluprojekteja etiopiansusi olisi luultavasti jo kadonnut maailmasta.
Etiopiansutta uhkaavia tekijöitä
ovat väestönkasvu ja asutuksen levittäytyminen sen elinalueille vuoristoon.
Pahin uhka ovat koirat
Suurin uhka susille ovat paimentolaisten koirat, jotka ovat levittäneet raivotautia.
Yli puolet koko etiopiansusikannasta kuoli rabiekseen 1990-luvun alussa. Tällöin vain
kahdessa viikossa
Bale-vuorten kansallispuiston 440 etiopiansuden määrä putosi niin rajusti, että niitä
jäi sinne vain alle 160.
Sittemmin koirien rokotuskampanjoilla
tämän taudin leviäminen susien parissa on saatu paremmin kuriin.
Koirat myös lisääntyvät etiopiansusien kanssa ja uhkaavat
niiden geeniperimää.
Lähteet
Canis simensis. By Claudio Sillero-Zubiri and Dada Cottelli.
Spatial ecology of the Ethiopian wolf, Canis simensis
The Ethiopian Wolf Conservation Programme EWCP
IUCN Canid Specialist Group
Carnivore Ecology & Conservation
The Born Free Foundation
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
BBC Wildlife Magazine
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
©
Charles J Sharp