FENNEKKI (Vulpes zerda)

Kääpiöitä kokonsa puolesta koiraeläinten heimossa edustavat fennekit, joita aiemmin kutsuttiin myös aavikkoketuiksi.

Laji on pienimpiä kaikista koiraeläimistä. Koko on suunnilleen samaa sarjaa, kuin toisella lilliputtiketulla, mustatäpläketulla.

Fennekin korkeus harteiden kohdalta on vain 20 - 25 cm. Vartalon pituus on 40 cm, hännän 25 cm ja painoa fennekillä on vain 1 - 1,5 kg.

Fennekillä on tosi isot korvat

Mutta sen, minkä fennekki ruumiinsa koossa häviää, sen se korvaa korvillaan, joilla on pituutta peräti 15 cm. Myös fennekin kuuloluut ovat suuret ja niinpä sen kuuloherkkyys aavikon vaarallisissa oloissa onkin erityisen suuri. Suuret korvat myös haihduttavat liikalämpöä. Kun lämpötila on korkea, verenkierto korvissa lisääntyy ja lämpöä haihtuu tehokkaasti.

Turkki on tuuhea ja silkinpehmeä - väriltään päältä vaaleanruskea ja alapuolelta valkoinen. Tuuhea häntä on valkokärkinen.

Helposti kesyyntyvä

Fennekki kesyyntyykin vankeuteen otettuna helposti. Siitä voidaan kasvattaa ihan siisti, todella viehättävä ja kaunis lemmikki. Lajin käyttäytymisestä on saatu paljon lisätietoa näiden kesyjen yksilöiden käytöstä seurailemalla.

Fennekin käyttäytymisessä ihmisen seurassa on paljon koiramaisia piirteitä - se saattaa hoitajansa lähestyessä vaikkapa pyörähtää selälleen kuin rapsutuksia odotellen. Se myös heiluttaa häntäänsä ja haukkuu kuin pieni koira.
Aavikkokettutorni
Levinneisyys

Fennekki elää Pohjois-Afrikan, Arabian ja Siinain aavikoilla, joiden tavallisimpia nisäkkäitä se on. Aavikoilla nisäkkäät elävät kuitenkin harvassa, jotta ravintoa riittäisi.

Saharassa elää 14 eri petoeläinlajia, mutta fennekki on ainut, joka selviytyy etäällä keitaista tai muista vesilähteistä. Se näyttää tulevan toimeen ihan ilman vettä - vaikka juokin sitten hanakasti, kun vettä on tarjolla. Suurimman osan tarvitsemastaan vedestä se saa pyydystämistään pikkueläimistä. Se kaivaa myös joskus maasta juuria, saadakseen niistä kaipaamaansa vettä.
Sopeutumista kuumuuteen

Fennekki on sopeutunut kuumiin erämaihin; se alkaa väristä kylmästä jo lämpötilan laskiessa alle kahdenkymmenen asteen mutta läähättää vasta, kun elohopea kipuaa yli 35 asteen, ja silloin se pystyykin tavattoman tehokkaaseen läähätykseen. Kun se levossa hengittää tavallisesti 23 kertaa minuutissa, kuumassa se voi hengittää jopa 690 kertaa minuutissa.

Fennekin turkki hylkii liikaa lämpöä ja auringonvaloa päivisin, mutta säilyttää lämmön öisin ilman viilentyessä. Sen käpälien anturat ovat paksun karvan peitossa, mikä suojaa niitä kuumalta hiekalta.
Kaivamista

Tämä pikku veijari on salamannopea kaivaja. Kaivaessaan se käyttää etukäpäliään ja työntää hiekan taakseen. Laajentaessaan käytävää se makaa kyljellään ja kaapii ja kuopii käytävän seinämiä. Pesänsä se kaivaa usein kukkulan juurelle paikkaan, jossa kosteus säilyy kauimmin. Käytävä voi olla jopa kymmenen metriä pitkä ja metrin syvyydessä.

Saalistusta

Pesäkolossaan elävä fennekki karttaa autiomaan polttavinta kuumuutta. Niinpä sen päivät kuluvat nukkuen siistissä, lehdin ja karvoin sisustetussa luolassa.

Saharan yöt ovat viileämmät ja silloin fennekki luikahtaa maanpinnalle ja on tiiviisti liikekannalla etsimässä syötävää, pikkujyrsijöitä, sisiliskoja, skorpioneja, käärmeitä ja linnunpoikasia. Hyppyrotat jäävät myös sen suihin ja itseään huomattavasti isommat aavikkojänikset se tappaa nopeasti, puraisemalla niitä niskan takaosaan.

Taatelitkin maistuvat tälle erämaan pikkuherkuttelijalle. Taatelipalmuihin se tuskin kuitenkaan itse kiipeää, vaikka niinkin kuulee väitettävän.
Lisääntyminen

Lajin lisääntymiskäyttäytymistä on tutkittu vankeudessa ja se on samantapaista kuin koiralla tai ketulla. Pariutumisaikana tammi-helmikuussa urokset ovat hyvin hyökkääviä. Pesimäpiiri merkitään virtsalla ja uroksen pippurinen periaate on, että "kimppuun vaan ja onnea kaikelle, mikä liikkuu"!

Naaraspuoliset fennekit poikkeavat muiden kettulajien naaraista, koska ne tulevat kiimaan kahdesti vuodessa. Jos ensimmäinen kiima menee hukkaan, niin toinen paikkaa sen parin kuukauden jälkeen. Tämä ominaisuus fennekin biologiassa todistaa sen, miten kovaa elämä autiomaassa on.

Fennekit tulevat sukukypsiksi vuoden ikäisinä. 52 vuorokauden kantoajan jälkeen pentuja syntyy nartulle 2 - 5. Fennekkinarttu puolestaan puolustaa pentujaan hyvin aggressiivisesti, eikä päästä edes urosta luolaan silloin, kun pennut ovat hyvin pieniä - vaikka ottaakin vastaan sen sille tuoman saaliin.
Kukapa pärjää pienelle fennekille!?

Fennekki on pieni eläjä ja sitä uhkaavat kaiken aikaa monet vaarat: korppikotkat, hyeenat ja sakaalit. Mutta erittäin tarkkavainuisena ja nopsana se selviytyy yleensä kotipesäkolonsa ulkopuolellakin.

Arabialaisilla on sanonta kuvaamassa fennekin taitoja: "Kaksi koiraa saa fennekin leikittelemään, kolmelle koiralle se nauraa, neljä saa sen juoksentelemaan, viittä se pakenee ja kuusi koiraa tarvitaan sen pyydystämiseen".

Puutteellisesti tunnettu laji

Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan aavikkoketun tilan puutteellisesti tunnetuksi (DD, Data Deficient). Lajin elintavoista luonnossa tiedetäänkin varsin vähän, sillä maan alle kaivautuvan yöeläimen tutkiminen ja seuraileminen on hyvin vaikeaa.

Koiraeläimet

Lähteet:
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
IUCN Red list

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kaksi ylintä kuvaa, sekä alin kuva, fennekki, Copyright Joachim S. Müller
*Alin iso kuva, fennekki, Copyright cml.1674
www.tunturisusi.com