|
|
Aavikkokettu eli fennekki (Vulpes zerda)
Kääpiöitä kokonsa puolesta koiraeläinten heimossa edustavat aavikkoketut eli fennekit.
Ne ovat pienimpiä kaikista koiraeläimistä. Aavikkoketun korkeus harteiden kohdalta
on vain 20 - 25 cm.
Vartalon pituus on 40 cm, hännän 25 cm ja painoa tällä lajilla on 1 - 1,5 kg. Mutta sen, minkä aavikkokettu
ruumiinsa koossa häviää, sen se korvaa korvillaan, joilla on pituutta peräti 15 cm.
Myös aavikkoketun kuuloluut ovat suuret ja niinpä sen kuuloherkkyys aavikon vaarallisissa oloissa onkin
erityisen suuri. Suuret korvat myös haihduttavat liikalämpöä. Kun lämpötila
on korkea, verenkierto korvissa lisääntyy ja lämpöä haihtuu tehokkaasti. Turkki on tuuhea ja
silkinpehmeä - väriltään päältä vaaleanruskea ja alapuolelta valkoinen. Tuuhea
häntä on valkokärkinen.
|
|
|
|
|
|
Levinneisyys.
Aavikkokettu elää Pohjois-Afrikan, Arabian ja Siinain aavikoilla, joiden tavallisimpia
nisäkkäitä se on. Aavikoilla nisäkkäät elävät kuitenkin harvassa, jotta ravintoa
riittäisi. Saharassa elää 14 eri petoeläinlajia, mutta fennekki on ainut,
joka selviytyy etäällä keitaista tai muista vesilähteistä. Se näyttää tulevan toimeen ihan
ilman vettä - vaikka juokin sitten hanakasti, kun vettä on tarjolla.
Suurimman osan tarvitsemastaan vedestä se saa pyydystämistään
pikkueläimistä. Se kaivaa myös joskus maasta juuria, saadakseen niistä
kaipaamaansa vettä.
Sopeutumista kuumuuteen.
Aavikkokettu on sopeutunut kuumiin erämaihin; se alkaa väristä kylmästä jo
lämpötilan laskiessa alle kahdenkymmenen asteen mutta läähättää vasta,
kun elohopea kipuaa yli 35 asteen, ja silloin se pystyykin tavattoman
tehokkaaseen läähätykseen. Kun se levossa hengittää tavallisesti 23 kertaa
minuutissa, kuumassa se voi hengittää jopa 690 kertaa minuutissa.
|
|
|
|
|
Aavikkoketun turkki hylkii liikaa lämpöä ja auringonvaloa päivisin, mutta säilyttää lämmön öisin
ilman viilentyessä. Sen käpälien anturat ovat paksun karvan peitossa, mikä suojaa niitä kuumalta
hiekalta.
Kaivamista.
Tämä pikku veijari on salamannopea kaivaja. Kaivaessaan se käyttää etukäpäliään
ja työntää hiekan taakseen. Laajentaessaan käytävää se makaa kyljellään
ja kaapii ja kuopii käytävän seinämiä.
Pesänsä se kaivaa usein kukkulan juurelle
paikkaan, jossa kosteus säilyy kauimmin. Käytävä voi olla jopa kymmenen metriä pitkä
ja metrin syvyydessä.
Saalistusta.
Pesäkolossaan elävä aavikkokettu karttaa autiomaan polttavinta kuumuutta.
Niinpä sen päivät kuluvat nukkuen siistissä,
lehdin ja karvoin sisustetussa luolassa. Saharan yöt ovat viileämmät ja silloin aavikkokettu
luikahtaa maanpinnalle ja on
tiiviisti liikekannalla etsimässä
syötävää, pikkujyrsijöitä, sisiliskoja, skorpioneja, käärmeitä ja linnunpoikasia.
Hyppyrotat jäävät myös sen
suihin ja itseään huomattavasti isommat aavikkojänikset se tappaa nopeasti,
puraisemalla niitä niskan takaosaan. Taatelitkin maistuvat tälle erämaan
pikkuherkuttelijalle. Taatelipalmuihin se tuskin kuitenkaan itse kiipeää,
vaikka niinkin kuulee väitettävän.
|
|
|
|
|
Helposti kesyyntyvä.
Aavikkokettu kesyyntyykin vankeuteen otettuna helposti. Siitä voidaan kasvattaa
ihan siisti, todella viehättävä ja kaunis lemmikki. Lajin käyttäytymisestä
on saatu paljon lisätietoa näiden kesyjen yksilöiden käytöstä seurailemalla.
Fennekin käyttäytymisessä ihmisen seurassa on paljon koiramaisia piirteitä -
se saattaa hoitajansa lähestyessä vaikkapa pyörähtää selälleen kuin rapsutuksia
odotellen. Se myös heiluttaa häntäänsä ja haukkuu kuin pieni koira.
Lajin elintavoista luonnossa tiedetäänkin varsin vähän, sillä maan alle kaivautuvan
yöeläimen tutkiminen ja seuraileminen on hyvin vaikeaa.
|
|
|
|
|
Lisääntyminen.
Lajin lisääntymiskäyttäytymistä
on tutkittu vankeudessa ja se on samantapaista kuin koiralla tai ketulla.
Pariutumisaikana tammi-helmikuussa urokset ovat hyvin hyökkääviä. Pesimäpiiri
merkitään virtsalla ja uroksen pippurinen periaate on, että "kimppuun vaan ja onnea
kaikelle, mikä liikkuu"!
Naaraspuoliset aavikkoketut poikkeavat muiden kettulajien naaraista, koska ne tulevat
kiimaan kahdesti vuodessa. Jos ensimmäinen kiima menee hukkaan, niin toinen paikkaa
sen parin kuukauden jälkeen. Tämä ominaisuus fennekin biologiassa todistaa sen,
miten kovaa elämä autiomaassa on. Fennekit tulevat sukukypsiksi vuoden ikäisinä.
52 vuorokauden kantoajan jälkeen pentuja syntyy nartulle 2 - 5. Fennekkinarttu puolestaan
puolustaa pentujaan hyvin aggressiivisesti, eikä päästä edes urosta luolaan silloin,
kun pennut ovat hyvin pieniä - vaikka ottaakin vastaan sen sille tuoman saaliin.
Aavikkokettu on pieni eläjä ja sitä uhkaavat kaiken aikaa monet vaarat: korppikotkat,
hyeenat ja sakaalit. Mutta erittäin tarkkavainuisena ja nopsana se selviytyy yleensä
kotipesäkolonsa ulkopuolellakin. Arabialaisilla on sanonta kuvaamassa aavikkoketun
taitoja: "Kaksi koiraa saa fennekin leikittelemään, kolmelle koiralle se nauraa,
neljä saa sen juoksentelemaan, viittä se pakenee ja kuusi koiraa tarvitaan
sen pyydystämiseen".
Puutteellisesti tunnettu laji. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan
aavikkoketun tilan puutteellisesti tunnetuksi (DD, Data Deficient).
Lähteet:
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
IUCN Red list
Kuvista ylin ja kolmanneksi alin Ralf Schmode
Creative Commons
Ylhäällä logossa aavikkokettu sekä iso kuva hiiviskelevästä
aavikkoketusta Copyright
Joachim S. Müller - keskimmäinen iso kuva Copyright
timparkinson
-
alin pieni kuva Copyright
yvonne_n_1968
-
levinneisyyskartta Copyright
Jrockley
-
kuva sivun alareunassa Copyright
klonoaxero -
Creative Commons:
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Koiraeläimet
|
|
|
|