|
|
Blanfordinkettu eli afgaanikettu (Vulpes cana)
Blanfordinkettu on saanut nimensä
Blanfordilta, joka antoi sille tieteellisen nimen vuonna 1877.
Blanfordinketulla on suuret korvat, joilla kuulee hyvin ja jotka haihduttavat
lämpöä aavikoiden kuumissa oloissa - ja 30 cm pitkä häntä. Pitkästä hännästä on hyötyä,
kun blanfordinkettu tasapainottelee kallioilla jopa 2000 metrin korkeudessa.
Turkin yleisväri on vaihtelevakin,
mutta yleensä vaalean
harmaan kellertävän ruskea. Selkäpuolelta voi löytyä mustempi juova ja joskus turkissa voi
olla valkoisia täpliäkin.
Hännän päässä on mustaa. Painoa blanfordinketulla on 1,5 - 3 kg,
pituutta 70 - 90 cm ja säkäkorkeus 28 - 30 cm.
Se on yksi koiraeläinten pienimmistä.
Laji on yöeläjä ja yksiavioinen. Kantoaika on noin 50 - 60 vuorokautta ja pentuja
syntyy 1 - 3. Sukukypsyys saavutetaan 8 - 12 kuukauden iässä.
Blanfordinketuilla on erikoiset tassut, sillä niissä ei ole lainkaan karvoja.
Liikkuessaan jyrkillä kalliorinteillä ne hyppivät vaivattomasti kielekkeeltä
toiselle karvattomien tassujen tarttuessa kiinni kallionpintaan kuin imukupit.
Ehkä juuri tämän taituroivan hyppimisen vuoksi niiden liikkeissä
on nähty kissamaisia piirteitä.
Blanfordinkettu elää Lähi-Idässä Iranissa, Israelissa, Jordaniassa, Omanissa sekä
Afganistanissa, Pakistanissa ja Venäjän lounaisosissa - vuorisilla autiomailla
ja puoliaavikoilla, mm. Kuolleenmeren lähialueilla.
Israelissa sitä tavataan vain Judean ja Negevin autiomaissa, missä se kiipeilee jyrkillä
kalliorinteillä ja karuissa kanjoneissa. Alueet ovat hyvin kuumia ja kuivia.
Blanfordinkettu asustaa myös Arabian niemimaan autiomaissa, missä vettä ei
ole lainkaan saatavilla. Se on kivierämaiden asukki hiekka-autiomaiden sijaan.
Blanfordinkettu on kaikkiruokainen.
Ruokavalio sisältää pieniä jyrsijöitä, joita se tosin pyytää harvoin,
vaikka siihen olisi tilaisuuskin. Tämä johtuu sen pienestä koosta, jonka vuoksi sille
ravinnoksi riittävät vaikkapa hyönteisetkin. Niitä sen ravintoon kuuluu erilaisia,
kuten heinäsirkkoja,
kovakuoriaisia ja termiittejä. Hyönteisiä syövillä eläimillä on yleensä
myös hidas aineenvaihdunta, mistä on hyötyä kuumassa ilmastossa. Myös se innolla popsii hedelmiä,
viinirypäleitä, oliiveja ja meloneja. Suurimman osan tarvitsemastaan vedestä blanfordinkettu
saa nauttimastaan ravinnosta.
Laji on paikoin uhanalainen
ja vähälukuinen, sillä sitä on metsästetty holtittomasti kauniin turkkinsa vuoksi.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
Blanford's Fox
(Vulpes cana)
Kuva Copyright
Animal Biodiversity in Jordan
Koiraeläimet
|
|
