|
HARMAAKETTU (Urocyon cinereoargenteus)
Harmaaketulla on painoa 3 - 6 kg ja se on ulkoisilta mitoiltaan jonkin verran kettua (Vulpes vulpes) pienempi. Sen kokonaispituus on 80 - 110 cm ja hännällä on pituutta noin 30 - 44 cm. Urokset ovat hieman narttua suurempia. Nimestään huolimatta harmaakettu ei ole kokonaan harmaa, vaan sen turkissa on usein punertavaa sävyä. Turkki on selkäpuolelta tumma, kuin vaippa - ja alaosistaan vaalean ruskea, paikoin on valkoista, kuten rinnassa. 
Levinneisyys Harmaaketun asuinaluetta on Amerikka - Etelä-Amerikasta Venezuelan pohjoisosista Pohjois-Amerikkaan, Kanadan eteläisiin osiin. USA:ssa maan länsi- ja eteläosat ovat sen asuinseutuja - aivan preerioilla sitä ei tapaa, se on tyypillinen metsien asukki. Lajin asuttamat maat: Belize, Kanada, Kolumbia, El Salvador, Guatemala, Honduras, Meksiko, Nicaragua, Panama, USA ja Venezuela. |
|
|
Kiipeilyä puissa
Harmaaketulla on erityinen taito muihin koiraeläimiin verraten, sillä se kykenee kiipeilemään puissa. Puista se hakee saalista ja sinne se saattaa kavuta vaaran uhatessa. Se kykenee hyppimäänkin oksalta oksalle hieman kuin kissa. Totuuden nimessä, sen kiipeilytaito ei kuitenkaan vedä vertoja kiipeilyn ammattilaisille, kissoille, pesukarhuille tai näädille. Ei ole harvinaista, että harmaakettu puussa taiteillessaan menettääkin otteensa ja tasapainonsa ja edessä on ilmalento tukevalle maankamaralle. Ravinto Päivän valoisat ajat harmaaketuilla kuluvat jossakin maanalaisissa kaivannoissa ja luolissa piilossa lepäillen. Mutta kun pimeys alkaa kääriä maisemaa vaippaansa, ilmestyvät harmaaketut luolistaan ja lähtevät saalistusmatkoilleen. Pikkunisäkkäät ja linnut ovat harmaaketun tärkeimpiä saaliseläimiä, mutta myös tielle osuvat heinäsirkat ja muut ötökät tulevat napostelluiksi. Eikä harmaakettu kaihda serkkunsa punaketun tavoin kaatopaikkoja, tunkioita ja kompostejakaan. Hieman suuremmatkin eläimet, kanit, jäävät sen saaliiksi - paikoin kanit ovat jopa harmaaketun pääravintoa. Oravat ja opossumit saavat varoa harmaakettua. Myös hedelmät ja raadot ovat ruokalistalla. |
Lisääntyminen Harmaaketut muodostavat puolisonsa kanssa elinikäisen liiton. Kantoaika on 2 kuukautta ja pentuja syntyy pesäluolaan 4 - 10. Joskus harmaaketun pesä voi sijaita myös puussa. Jo 4 kuukauden ikäisinä pennut kykenevät saalistamaan itse oman ruokansa, samassa iässä niillä on jo aikuisen harmaaketun hampaisto. Evoluutio Urocyon fossiililöydöt osoittavat, että tämä kettu on yksi kaikkein varhaisimmista kettulajeista. Urocyon cineroargenteus lajina eli jo noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten ja sen varhaisemmat esi-isät jo paljon kauemmin, noin 6 miljoonaa vuotta sitten. Kaarina Kauhalan mukaan harmaakettu on vanhin nykyään elävistä koiraelämistä. |
Uhanalaisuus
Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt uhanalaisuusluokituksessaan harmaaketun tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa. Kotkat, kojootit, puumat ja punailvekset ovat harmaaketun vaarallisia vihollisia luonnossa. Mutta ihminen aseineen, ansoineen ja autoineen on harmaaketullekin se kaikkein suurin vaara. Harmaakettu ei ole mitenkään erityisesti suojeltu laji, sillä kanta on varsin runsas, vaikka harmaakettua metsästetäänkin paljon. Noin puoli miljoonaa harmaakettua metsästetään vuosittain - esimerkiksi Wisconsinissa puolet harmaaketuista metsästetään joka vuosi. Metsästyksen lisäksi harmaakettu on alttiina monille taudeille. Lähteet: Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset IUCN Red list Animal Diveristy Web Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Ylin kuva, harmaakettu, Copyright Velo Steve *Ylin iso kuva, harmaakettu, ja toiseksi alin kuva, Copyright ingridtaylar *Alin iso kuva, harmaakettu, Copyright James Marvin Phelps (mandj98) |