|
|
Harmaakettu (Urocyon cinereoargenteus)
Harmaaketulla on painoa 3 - 6 kg ja se on ulkoisilta mitoiltaan jonkin verran kettua
(Vulpes vulpes) pienempi. Sen kokonaispituus on 80 - 110 cm ja hännällä
on pituutta noin 30 - 44 cm. Urokset ovat hieman narttua suurempia. Nimestään huolimatta
harmaakettu ei ole kokonaan harmaa, vaan sen turkissa on usein punertavaa sävyä.
Harmaaketun asuinaluetta on Amerikka - Etelä-Amerikasta Venezuelan pohjoisosista Pohjois-Amerikkaan,
Kanadan eteläisiin osiin. USA:ssa maan länsi- ja eteläosat ovat sen asuinseutuja -
aivan preerioilla sitä ei tapaa, se on tyypillinen metsien asukki. Sillä on erityinen taito kaikkiin
muihin koiraeläimiin verraten, sillä se kykenee kiipeilemään puissa. Puista se hakee
saalista ja sinne se saattaa kavuta vaaran uhatessa. Se kykenee hyppimäänkin
oksalta oksalle hieman kuin kissa. Totuuden nimessä, sen kiipeilytaito
ei kuitenkaan vedä vertoja kiipeilyn ammattilaisille, kissoille, pesukarhuille tai
näädille. Ei ole harvinaista, että harmaakettu puussa taiteillessaan
menettääkin otteensa ja tasapainonsa ja edessä on ilmalento tukevalle
maankamaralle.
Kotkat, kojootit, puumat ja punailvekset
ovat harmaaketun vaarallisia vihollisia luonnossa. Mutta ihminen aseineen,
ansoineen ja autoineen on harmaaketullekin se kaikkein suurin vaara.
Harmaakettu ei ole mitenkään erityisesti suojeltu laji, sillä kanta on varsin runsas,
vaikka harmaakettua metsästetäänkin paljon. Noin puoli miljoonaa harmaakettua
metsästetään vuosittain - esimerkiksi Wisconsinissa puolet harmaaketuista
metsästetään joka vuosi. Metsästyksen lisäksi harmaakettu on alttiina
monille taudeille. Raivotauti, penikkatauti ja tularemia eli jänisrutto
tarttuvat siihen, ja paikoin kettuja on rokotettu syöttirokotteilla
raivotautia ja penikkatautia vastaan. Myös monet kirput ja täit vaivaavat
metsien kettuja. Sen sijaan syyhypunkki, kapin aiheuttaja, ei viihdy
harmaaketussa.
Päivän valoisat ajat harmaaketuilla
kuluvat jossakin maanalaisissa kaivannoissa ja luolissa piilossa lepäillen. Mutta kun
pimeys alkaa kääriä maisemaa vaippaansa, ilmestyvät harmaaketut luolistaan
ja lähtevät saalistusmatkoilleen. Pikkunisäkkäät ja linnut ovat harmaaketun
tärkeimpiä saaliseläimiä, mutta myös tielle osuvat heinäsirkat ja muut
ötökät tulevat napostelluiksi. Eikä harmaakettu kaihda serkkunsa punaketun tavoin
kaatopaikkoja, tunkioita ja kompostejakaan. Hieman suuremmatkin eläimet, kanit,
jäävät sen saaliiksi - paikoin kanit ovat jopa harmaaketun pääravintoa.
Oravat ja opossumit saavat varoa harmaakettua. Myös hedelmät ja raadot
ovat ruokalistalla.
Harmaaketut muodostavat puolisonsa kanssa elinikäisen liiton. Kantoaika on 2
kuukautta ja pentuja syntyy pesäluolaan 4 - 10. Joskus harmaaketun pesä voi
sijaita myös puussa. Jo 4 kuukauden ikäisinä pennut kykenevät saalistamaan
itse oman ruokansa, samassa iässä niillä on jo aikuisen harmaaketun hampaisto.
Urocyon fossiililöydöt osoittavat, että tämä
kettu on yksi kaikkein varhaisimmista kettulajeista. Urocyon cineroargenteus lajina eli jo noin 1,5
miljoonaa vuotta sitten ja sen varhaisemmat esi-isät jo paljon kauemmin, noin
6 miljoonaa vuotta sitten. Kaarina Kauhalan mukaan harmaakettu on vanhin
nykyään elävistä koiraelämistä.
Alalajit
Urocyon cinereoargenteus cinereoargenteus
Urocyon cinereoargenteus borealis
Urocyon cinereoargenteus californicus
Urocyon cinereoargenteus colimensis
Urocyon cinereoargenteus costaricensis
Urocyon cinereoargenteus floridanus
Urocyon cinereoargenteus fraterculus
Urocyon cinereoargenteus furvus
Urocyon cinereoargenteus guatemalae
Urocyon cinereoargenteus madrensis
Urocyon cinereoargenteus nigrirostris
Urocyon cinereoargenteus ocythous
Urocyon cinereoargenteus orinomous
Urocyon cinereoargenteus peninsularis
Urocyon cinereoargenteus scotti
Urocyon cinereoargenteus townsendi
Urocyon cinereoargenteus venezuelae
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
Urocyon cinereoargenteus
Grey Fox
Kuvissa kaksi ylintä
Alden M. Johnson ja alin Gerald and Buff Corsi © California Academy of Sciences
CalPhotos
Koiraeläimet
|
|
