|
ETELÄAFRIKANKETTU (Vulpes chama)
Eteläafrikankettu on pieni, sillä on painoa 3,6 - 5,0 kg. Sen vaalean ruskeassa turkissa on hopeisia harmaan sävyjä ja siitä käytetäänkin myös nimityksiä hopeakettu taikka hopeasakaali. Kuonon kärjestä hännän juureen pituutta on 45 - 61 cm. Tuuhakan, 30 - 40 cm pitkän hännän pää on aina musta. Hännässä karvojen pituus on 5,5 cm. Hartiakorkeus on 28 - 33 cm. Ravinto Eteläafrikankettu on kaikkiruokainen, pienet jyrsijät ovat kuitenkin pääravintoa. Muuta ravintoa ovat liskot, hyönteiset, kasvikset ja haaskatkin. |
|
|
Levinneisyys Eteläafrikankettu elää nimensä mukaisesti Etelä-Afrikassa ja on ainoa varsinaisten kettujen (Vulpes) edustaja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Laji on jopa hieman laajentanut asuinalueitaan viime vuosikymmeninä. Maat, joissa elää eteläafrikankettu: Angola, Botswana, Namibia ja Etelä-Afrikka. |
Elinympäristöt ja -tavat
Eteläafrikankettu viihtyy aukeilla, ruohoisilla savanneilla ja kivikkoisilla ylämailla. Laji elää yksin taikka pareina ja liikkuu öisin. Pennut tosin pesäpaikoilla liikkuvat ja leikkivät ulkosalla pesän edustalla päiväaikoinakin. Joskus eteläafrikanketut pesivät myös pieninä yhteisöinä. |
All rights reserved
*Kuva yllä eteläafrikankettu - Copyright - All rights reserved: © Johan Strydom - Used with permission. |
|
|
Lisääntyminen
Kantoaika on 51 - 53 päivää ja sen jälkeen syntyy pentue, kooltaan 3 - 6. Syntymäpaino on pieni, 50 - 100 grammaa. Pennut ovat täysikasvuisia aikuisia vuoden ikäisinä, vaikkakin lisääntymiskyky on saavutettu jo 9 kuukauden iässä. Elinvuosia kertyy enimmillään noin 10. |
Eteläafrikanketun nimiä eri kielillä
- englanti: silver fox, silver jackal - ranska: le renard du Cap - espanja: Zorro Chama, Zorro del Cabo - afrikaans: silwervos, silwerjakkals, draaijakkals |
Uhanalaisuus
Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2004 uhanalaisuusluokituksessaan eteläafrikanketun tilan elinvoimaiseksi (LC, Least Concern) - eli kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa. Eteläafrikankettu on jopa laajentanut elinalueitaan viime vuosikymmeninä. Toisaalta, eräillä seuduilla aavikoituminen on vähentänyt sen elinmahdollisuuksia. Maatalouden harjoittajat myrkyttävät laittomasti eteläafrikankettuja, mikä muodostaa niille suurimman uhan. |
Lähteet
Animal Diversity Web: Vulpes chama - Cape fox International Union for Conservation of Nature and Natural Resources IUCN Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset BBC Science & Nature Wildfacts Encyclopedia of Life Ylempi kuva Copyright Albert Froneman Nature Photographer Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Toiseksi alin kuva, Eteläafrikankettu (Vulpes chama), Copyright Kilara *Alin kuva, Eteläafrikankettu (Vulpes chama), Copyright Jeppestown |
|
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira * Andienkettu * Atamarankettu * Bengalinkettu * Brasiliankettu * Darwininkettu * Dingo * Eteläafrikankettu * Etiopiansusi * Falklandinkoira * Fennekki * Harjasusi * Harmaakettu * Hiekkakettu * Isoandienkettu * Juovasakaali * Kaliforniankettu * Kettu * Kit fox * Kojootti * Korsakki * Korvakoira * Kultasakaali * Laulava uudenguineankoira * Mustatäpläkettu * Naali * Pampakettu * Preeriakettu * Punasusi * Ravustajakoira * Sahelinkettu * Savannikoira * Suokoira * Supikoira * Susi * Tiibetinkettu * Vaippasakaali * Viidakkosusi * |
| TUNTURISUDEN ELÄINSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |
| ESIHISTORIALLISEN AJAN ELÄIMIÄ |
| LEMMIKIT - HARRASTUS- JA HYÖTYELÄIMET |
| *** tunturisusi.com linkit *** |