|
|
|
PUNASUSI (Canis rufus)
Punasuden alkuperä on hämärän peitossa - useat tutkijat ovat pitäneet sitä itse asiassa suden
(Canis lupus) ja
kojootin (Canis latrans) risteytymänä.
Joidenkin mielestä se on suden alalaji. Esitetään myös
ainakin teoreettisesti mahdollisuus,
että punasusi olisi elänyt jo ennen sutta, joka siten olisikin
päin vastoin, kera kojootin, punasudesta kehittynyt. Ilmeisesti punasuden fossiilisia
jäänteitä on löydetty ajalta noin 750 000 vuotta sitten. (Nowak 1979, 1992).
Kuitenkin punasusi nykyisin on
luokiteltu itsenäiseksi lajikseen.
Koko ja ulkonäkö
Punasudet ovat kooltaan suden ja kojootin väliltä,
sutta pienempiä ja kojoottia suurempia.
Ulkonäöltään ne voivat muistuttaa erehdyttävästi kojoottia.
Ne ovat ruumiiltaan sopusuhtaisia ja niillä on pitkät jalat.
Sekä pitkät korvat että pitkät jalat ovat punasudelle tyypillisiä ominaisuuksia.
Turkki
Turkin perusväri on usein ruskea, kellanruskein sävyin
ja tummemmin, mustinkin kuvioin etenkin selkäpuolelta. Siinä
on myös punertavia sävyjä - punainen on ruusun- taikka
ruosteenpunaista. Erityisesti punaista on
päässä, korvissa ja jaloissa; tästä punaisesta juontuu
punasuden nimi. Vaaleampia ja valkoisia osia löytyy
jaloista, rinnan alaosasta, kaulasta, sekä kuonon ja leukapielten
alaosista. Turkin perusvärissä esiintyy yksilöittäin vaihtelua ja
se voi joskus olla perussävyltään myös varsin harmaa.
On myös hyvin vaaleita ja ihan mustia punasusia.
Sukupuuttoon kuollut alalaji (Canis rufus floridanus) oli
erityisen mustaturkkinen.
Peitinkarva on melko pehmeää ja lyhyempää, kuin sudella.
Pää
Pää on leveämpi, kuin kojootilla - mutta kapeampi ja hennompi,
kuin sudella.
Korvat
Korvat ovat varsin pitkät ja niissä on usein
takana punertavaa väriä.
Kommunikointi
Punasuden kommunikointi elein, äänin, ilmein ja asennoin
sisältää kaikki ne samat, tyypillisyydet, jotka ovat käytössä
kaikilla koiraeläimillä. Myös toisia punasusia kosketellaan.
Elinikä
Punasudet elävät vapaudessa luonnossa, 5 - 7 vuoden ikäisiksi.
Vankeudessa jopa 15-vuotiaaksi.
Levinneisyys muinoin ja nyt
Muinoinkaan punasuden levinneisyysalue ei ole ollut erityisen laaja, vaan
se on rajoittunut kaakkoisen Pohjois-Amerikan alueelle.
Punasuden alkuperäinen levinneisyys ulottui pohjoisessa Pennsylvaniaan, etelässä Floridaan ja
lännessä Texasiin. Nykyinen pieni kanta elää Pohjois-Carolinassa.
Vapaudessa elävien, villien punasusien yhteismäärä oli vuonna 2007 hieman yli 100.
Lisääntymiskykyisiä näistä on noin 50.
Vuonna 2007 yhteensä 38 tarhaan Yhdysvalloissa oli sijoitettuna 207 punasutta.
Lisääntyminen
Punasudet saavuttavat lisääntymisen suhteen täyden kypsyyden toisen, taikka kolmannen
elinvuotensa aikana.
Punasusipari muodostaa elinikäisen liiton. Punasusipari parittelee vuosittain tammi- maaliskuun
välisenä aikana.
Pesäluola
Joskus naaras voi, uroksen avustamana, kaivaa synnytystä
varten itselleen pesäluolan sopivaan maastokohtaan. Pesälle sopiva
paikka voi löytyä myös ontosta puusta taikka jonkin pienemmän lajin kaivamasta
valmiista onkalosta, jota voi laajentaa.
Kantoaika ja pentujen määrä
Kantoaika 60 - 63 vrk. Pentuja syntyy 2 - 6, tavallisimmin 2 - 3, mutta joskus jopa 12.
Pennut ilmestyvät maailmaan maalis-huhtikuun aikana.
Pennut
Pennut syntyvät kaikkien pentujen tapaan täysin avuttomina ja sokeina.
Ne ovat ensimmäisen 2 kuukauden ajan täysin riippuvaisia emostaan.
Pennut ovat valmiita selviytymään
ilman vanhempiensa huoltoa kuuden kuukauden ikäisinä.
Vanhempiensa
seuraan ne kuitenkin jäävät ensimmäisiksi elinvuosikseen, muodostaen näiden kera pienen perhelauman.
Molemmat vanhemmat osallistuvat pentujen hoivaamiseen.
Omille teilleen pennut lähtevät, saavuttaessaan aikuisuuden.
Saalistus
Punasudet ovat varovaisia ja piilottelevia eläimiä. Ne liikkuvat saalistaessaan yksin, taikka pieninä
perheryhminä. Ne ovat yöeläimiä. Aktiivisinta liikkumisaikaa on iltahämärä, taikka
aamuyön hetket ennen auringon nousua.
Punasudet viihtyvät
parhaiten kosteikkoalueilla - mutta suosivat myös
muita maisematyyppejä. Tärkeimmät saaliseläimet ovat valkohäntäpeura ja pesukarhu.
Muita saaliseläimiä ovat kohdalle sattuvat pienemmät nisäkkäät, kuten
jänikset ja rämemajavat.
Laumat ja reviirit
Punasusien laumat ovat varsin pieniä, pienempiä kuin susien.
Ne muodostuvat vanhemmista ja niiden jälkeläisistä. Lauman tavallinen koko
on 5 - 8 punasutta. Reviirikäyttäytyminen lienee samanlaista, kuin muillakin susilla.
Punasusia on äärimmäisen vähän ja niiden ei siten tarvitse taistella alueista
lajitovereiden kanssa. On myös syytä muistaa, että nykyiset punasudet
luonnossa ovat sinne ihmisen sijoittamia - eivätkä näiden nykyisten
laumojen elinpaikat ole syntyneet luonnollisten etsiytymisten kautta.
Intiaanien koirana?
Aikojen alussa Louisianan intiaanit käyttivät punasusia hyväkseen
riistan paikallistamisessa, niillä seuduilla, joissa metsästäjät nykyään koirineen metsästävät.
Ei hyökkäile
Punasuden ei koskaan ole todettu hyökänneen ihmisen kimppuun.
Kojootit punasuden pahin uhka luonnossa
Lisääntyminen kojoottien
kanssa uhkaa tällä hetkellä punasusien selviytymistä itsenäisenä
lajina luonnossa pahiten. Myös liikenne ja ihminen aseineen muodostavat
vaaran punasudelle, mutta tämän uhan merkityksen suuruudesta ja vaikutuksista ei ole täyttä
selvyyttä.
Äärimmäisen uhanalainen laji
Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation
Union) on määrittänyt vuonna uhanalaisuusluokituksessaan punasuden tilan äärimmäisen
uhanalaiseksi (CR, Critically Endangered). Äärimmäisen uhanalaiseen lajiin kohdistuu
äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta.
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Susi *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
Lähteet
Red Wolf
Red Wolf Coalition
IUCN Canid Specialist Group
Canis rufus
Carnivore Ecology & Conservation
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
*Kaikki kuvat sivulla punasudesta - Copyright
ucumari
|
|
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Hannu Hautala, Reijo Heikkinen: Kalevalaista luontoa - Articmedia 2009.
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.
Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|
