Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivun yläreunassa Copyright
© ucumari
PUNASUSI (Canis rufus)
Punasuden alkuperä on hämärän peitossa - useat tutkijat ovat pitäneet sitä itse asiassa suden
(Canis lupus) ja
kojootin
(Canis latrans) risteymänä.
Joidenkin mielestä punasusi on suden alalaji. Esitetään myös
ainakin teoreettisesti mahdollisuus,
että punasusi olisi elänyt jo ennen sutta, joka siten olisikin
päin vastoin, kera kojootin, punasudesta kehittynyt. Ilmeisesti punasuden fossiilisia
jäänteitä on löydetty ajalta noin 750 000 vuotta sitten. (Nowak 1979, 1992).
Englanninkielisen Wikipedian ajantasaisten selvitysten mukaan vuonna 2011 on geenitutkimuksissa selvitetty,
että punasuden perimästä 76 - 80 % on kojoottia ja vain 20 - 24 % sutta.
Silti, Wikipedian mukaan US Fish and Wildlife Service pitää punasutta edelleenkin
itsenäisenä lajina
(Canis rufus).
Koko ja ulkonäkö
Punasudet ovat kooltaan suden ja kojootin väliltä,
sutta pienempiä ja kojoottia suurempia.
Ulkonäöltään ne voivat muistuttaa erehdyttävästi kojoottia.
Ne ovat ruumiiltaan sopusuhtaisia ja niillä on pitkät jalat.
Sekä pitkät korvat että pitkät jalat ovat punasudelle tyypillisiä ominaisuuksia.
Pesäluola
Joskus naaras voi, uroksen avustamana, kaivaa synnytystä
varten itselleen pesäluolan sopivaan maastokohtaan. Pesälle sopiva
paikka voi löytyä myös ontosta puusta taikka jonkin pienemmän lajin kaivamasta
valmiista onkalosta, jota voi laajentaa.
Kantoaika ja pennut
Kantoaika 60 - 63 vrk. Pentuja syntyy 2 - 6, tavallisimmin 2 - 3, mutta joskus jopa 12.
Pennut ilmestyvät maailmaan maalis-huhtikuun aikana.
Pennut syntyvät kaikkien pentujen tapaan täysin avuttomina ja sokeina.
Ne ovat ensimmäisen 2 kuukauden ajan täysin riippuvaisia emostaan.
Pennut ovat valmiita selviytymään
ilman vanhempiensa huoltoa kuuden kuukauden ikäisinä.
Vanhempiensa
seuraan ne kuitenkin jäävät ensimmäisiksi elinvuosikseen, muodostaen näiden kera pienen perhelauman.
Molemmat vanhemmat osallistuvat pentujen hoivaamiseen.
Omille teilleen pennut lähtevät, saavuttaessaan aikuisuuden.
Nuori punasusi.
Turkki
Turkin perusväri on usein ruskea, kellanruskein sävyin
ja tummemmin, mustinkin kuvioin etenkin selkäpuolelta. Siinä
on myös punertavia sävyjä - punainen on ruusun- taikka
ruosteenpunaista. Erityisesti punaista on
päässä, korvissa ja jaloissa; tästä punaisesta juontuu
punasuden nimi.
Vaaleampia ja valkoisia osia löytyy
jaloista, rinnan alaosasta, kaulasta, sekä kuonon ja leukapielten
alaosista. Turkin perusvärissä esiintyy yksilöittäin vaihtelua ja
se voi joskus olla perussävyltään myös varsin harmaa.
On myös hyvin vaaleita ja ihan mustia punasusia.
Sukupuuttoon kuollut alalaji
(Canis rufus floridanus) oli
erityisen mustaturkkinen.
Peitinkarva on melko pehmeää ja lyhyempää, kuin sudella.
Pää, korvat, kommunikointi, elinikä
Pää on leveämpi, kuin kojootilla - mutta kapeampi ja hennompi,
kuin sudella.
Korvat ovat varsin pitkät ja niissä on usein
takana punertavaa väriä.
Punasuden kommunikointi elein, äänin, ilmein ja asennoin
sisältää kaikki ne samat, tyypillisyydet, jotka ovat käytössä
kaikilla koiraeläimillä. Myös toisia punasusia kosketellaan.
Punasudet elävät vapaudessa luonnossa, 5 - 7 vuoden ikäisiksi.
Vankeudessa jopa 15-vuotiaaksi.
Levinneisyys muinoin ja nykyisin
Muinoinkaan punasuden levinneisyysalue ei ole ollut erityisen laaja, vaan
se on rajoittunut kaakkoisen Pohjois-Amerikan alueelle.
Punasuden alkuperäinen levinneisyys ulottui pohjoisessa Pennsylvaniaan, etelässä Floridaan ja
lännessä Texasiin.
Nykyinen pieni kanta elää Pohjois-Carolinassa.
Siellä vapaudessa elävien, villien punasusien yhteismäärä oli 45 - 60 vuonna 2018.
Määrä oli hieman laskenut parista edellisvuodesta.
Lisäksi vajaat 200 punasutta eli suojelukeskuksissa.