|
|
Punasusi (Canis rufus).
Punasuden nimitys juontuu sen punertavasta värityksestä, joka on keskittynyt sen päähän,
korviin ja jalkoihin. Punasudenkin turkin yleisväritys voi olla hyvin vaihteleva -
kellertävänruskeasta mustaan. Kooltaan punasusi on harmaasutta pienempi, mutta
kojoottia suurempi. Raajat ovat pidemmät ja hontelommat, korvat suuremmat ja peitinkarvat
lyhyempiä kuin sudella. Punasuden erityispiirteitä ovat juuri sen pitkät korvat ja jalat.
Ruumis on 135 – 165 cm pitkä. Painoa on 16 – 41 kg, uros on naarasta kookkaampi.
Harmaasuden tapaan punasudetkin ovat hyvin sosiaalisia - ja tiukasti omaa reviiriään
hallitsevia.
Lisääntyminen. Punasusipari muodostaa elinikäisen liiton. Pari lisääntyy vuosittain
ja keväisin syntyy 2 - 3 pentua. Molemmat vanhemmat osallistuvat pentujen hoivaamiseen.
Pennut ovat valmiita selviytymään ilman vanhempiensa huoltoa kuuden kuukauden
ikäisinä.
Punasuden kehityksen ja katoamisen historiaa.
Punasuden alkuperä on hämärän peitossa - useat tutkijat pitävät sitä itse asiassa suden ja
kojootin risteytymänä. Joidenkin mielestä se on harmaasuden alalaji. Kuitenkin se on luokiteltu
itsenäiseksi lajikseen.
Yhdysvaltain
kaakkoisimmissa osissa elellyt punasusi oli vaarassa kadota maapallon eläimistöstä,
sillä 1930-luvun lopulle tultaessa ilmeisimmin vain kaksi erillistä punasusipopulaatiota
oli jäljellä. Toinen niistä Ozark/Quachita-vuorten alueella Arkansasissa, Oklahomassa ja
Missourissa - toinen eteläisessä Louisianassa ja kaakkoisessa Texasissa.
Punasudet, sudet, koirat ja kojootit ovat keskenään lisääntymiskykyisiä
ja tuottavat lisääntymään kykeneviä jälkeläisiä. Yleensä eläinten
sosiaaliset elintavat ja se, että ne elävät erillään, ehkäisee tällaista
eri lajien keskinäistä lisääntymistä. Vuonna 1960 kiivas petoeläinten
hävitystahti USA:ssa oli romahduttanut punasusien määrän. Nekään, jotka
vielä sinnittelivät laajoilla alueilla hengissä, eivät kyenneet helposti
löytämään itselleen kumppania omasta lajistaan. Tämän seurauksena
viimeiset punasudet hakeutuivat runsaslukuisena elävän kojootin seuraan
ja tuloksena olivat jälkeläiset, joissa oli sekä punasutta että kojoottia.
Tällainen oli punasuden viimeinen yritys selviytyä lajina, ennen lopullista
sukupuuttoa - mutta puhtaan punasusikannan säilymisen kannalta se oli
varsin tuhoisaa. Tämän jälkeen kaikissa ihmisen ponnisteluissa punasusikannan
säilyttämiseksi nykyisin pyritään siihen, että tällaista lajien keskenään
tapahtuvaa lisääntymistä ei pääsisi tapahtumaan. Vankeudessa elävien
punasusien kohdalla tämä voidaankin täysin saavuttaa - ja vankeudessa elävät
punasudet varmistavat ainakin tietyllä aikavälillä, puhtaan punasusikannan
säilymisen.
Parikymmentä vuotta sitten viimeinenkin punasusi oli kuollut luonnosta. 1960-luvun
lopulla ja 1970-luvulla oli punasutta alettu etsiä luonnosta vangittavaksi, jotta
lajin säilyminen voitaisiin varmistaa. Toimeen ryhtyi "U.S. Fish and Wildlife Service".
Kaiken kaikkiaan noin 400 yksilöä vangittiin. Punasutta oli tässä vaiheessa kuitenkin
luonnossa enää niin vähän, että se oli lajitovereittensa puuttuessa pyrkinyt
lisääntymään kojootin kanssa. Niinpä vain 14 näistä vangituista luokiteltiin
punasudeksi. Nämä 14 yksilöä varmistivat sen, että punasusi ei kuollut sukupuuttoon.
Saalistus. Punasudet ovat varovaisia ja piilottelevia eläimiä.
Ne liikkuvat yksin, taikka pieninä perheryhminä, mutta laumakoot ovat
pienemmät, kuin harmaasudella.
Punasudet viihtyvät parhaiten kosteikkoalueilla.
Saaliseläiminään ne suosivat kaikkia pieniä
nisäkkäitä, kuten rämemajavia, jäniksiä ja pesukarhuja. Joskus ne voivat saalistaa
yhteisvoimin myös valkohäntäpeuroja.
Levinneisyys.
Punasuden alkuperäinen levinneisyys ulottui pohjoisessa Pennsylvaniaan, etelässä Floridaan ja
lännessä Texasiin. Nykyään punasusia elää Etelä-Carolinassa, Floridassa ja Mississippissä,
Yhdysvalloissa.
Punasutta on palautettu ihmisen toimesta takaisin luontoon, omimmille asuinalueilleen.
Esimerkiksi vuonna 1987 yhteensä 100 punasutta vapautettiin suojelualueelle nimeltänsä
Alligator River National Wildlife Refuge, joka sijaitsee Pohjois-Carolinassa.
Vuonna 2003 punasusia eli luonnossa villinä noin 100 yksilöä. 70 näistä villeistä
punasusista on varustettu radiolähettimin. Noin 170 punasutta elää suljetuilla alueilla
vankeudessa 38 paikassa eri puolilla USA:ta. Punasusien määrä on tälläkin hetkellä
hyvin vähäinen ja punasusi onkin yksi maailman kaikkein uhanalaisimmista eläinlajeista.
Äärimmäisen uhanalainen laji. Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN
(The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2006 uhanalaisuusluokituksessaan
punasuden
tilan äärimmäisen uhanalaiseksi (CR, Critically Endangered). Äärimmäisen uhanalaiseen
lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta.
Koiraeläimet CLICK!
Lähteet:
The Wild Ones
National Parks Conservation Association
The U.S. Fish and Wildlife Service
Smithsonian Institution
IUCN Red list
Kuva punasudesta pentuineen Greg Koch/U.S. Fish and Wildlife Service - Public domain.
Creative Commons
Ylhäällä logossa aavikkokettu Copyright
Joachim S. Müller
-
kuva seisovasta punasudesta sekä kuva sivun alareunassa Copyright
ucumari -
Creative Commons:
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
|
|
|