Kultasakaali. - Kuva yllä Copyright © Dick Knight - Creative Commons.
Kultasakaali (Canis aureus)
Kuten useimmat koiraeläimet, kultasakaalit ovat notkealihaksisia, pitkäjalkaisia juoksijoita,
joilla on pitkä häntä.
Kultasakaali painaa 7 - 15 kg ja sen ruumiin pituus on 65 - 105 cm ja hännän noin 25 cm.
Säkäkorkeus on 38 - 50 cm.
Kultasakaali on siis kooltaan suden ja ketun välimailla, ollen hieman jykevämpi kuin vaippasakaali.
Se muistuttaa enemmän sutta, mutta on
punertavampi -
aureus merkitsee kultaista. Suteen verrattuna sillä on myös pienemmät
tassut, mutta suhteellisesti suuremmat korvat.
Karkeakarvaisen turkin yleisväri on kellanharmaa ja siinä on kauttaaltaan laikullisesti
jonkin verran mustaa ja valkoista - hännänpää on usein musta.
Kuvassa srilankansakaali
(Canis aureus naria), kultasakaalin Sri Lankassa ja Etelä-Intiassa elävä alalaji.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, Copyright ©
Flickr/Dinuka Kavinda
Kultasakaalin ääni
on valittava ulvonta, joka joskus muuttuu haukunnaksi. Ääni on voimakas
ja voi suotuisissa oloissa kuulua hyvinkin kauas, kilometrien päähän.
Kultasakaalien käyttäytyminen on vivahteikasta: ilmeiden, eleiden, asentojen ja hajumerkkien
lisäksi siihen sisältyy ääniä ja äännähtelyjä - on haukahtelua, murinaa, kiljumista
ja ulvomista susien tapaan kuono kohti taivasta.
150 vuoden jälkeen on löydetty uusi koiraeläinlaji - ja se on susi - "Afrikan kultasusi"
Uusin tutkimus paljastaa, että kultasakaali
(Canis aureus), joka elää sekä Afrikassa että Euraasiassa,
jakaantuukin kahteen eri eläinlajiin. Euroopan puoleinen kultasakaali pysyy kultasakaalina, mutta Afrikassa
elävä kultasakaali onkin lajiltaan susi. Näin on löytynyt uusi susilaji, ja ensimmäinen uusi koiraeläinlaji 150 vuoteen.
Afrikankultasusi
Kultasakaali - koiran esi-isä?
Melkein kaikki kultasakaalin käyttäytymistavat ja eleet tuovat mieleen koiran.
Vaikka nykytiede onkin jo vakuuttavasti todistanut, että koiran esi-isä on susi, on sakaalillakin
tässä tarkastelussa ollut menneinä aikoina omat puolustajansa. Erityisesti Jonathan Kingdon,
joka on perustanut tutkimuksensa lähinnä käyttäytymistieteelliselle pohjalle,
väittää koiran juurien johtavan pikemminkin sakaaliin.
Kingdonin mielestä susi ei
ole voinut olla
kovinkaan sovelias liittolainen ihmiselle, olihan se pikemminkin tämän
kilpailija saalistaessaan samoilla apajilla. Leikkisät sakaalit olivat hänen
mielestään paljon helpompia ja vähemmän pelottavia kuin jurot ja ihmisarat sudet.
Sakaalit viihtyvät myös ihmisasutuksen liepeillä, mistä ne löytävät aina jätteitä tai
jotakin muuta syötäväksi kelpaavaa.
Saksalaisen Konrad Lorenzin teoria koiramme
alkuperästä puolestaan esittää, että osa koiraroduista polveutuisi sudesta ja
osa sakaalista.
Salaperäinen sakaali kuoleman ja onnen jumala
Sakaali on aina herättänyt ihmisissä voimakkaita tuntemuksia, siinä missä susikin.
Yleensä nuo tuntemukset ovat olleet sekä kielteisiä ja jopa kauhun sekaisia - että
myöskin ihailevia ja kunnioittavia. Illan hämärillä poluilla luikkivan sakaalin
hahmo on saanut mielikuvituksen kiitoon ja loihtinut esiin kuoleman mysteerit.
Sen illansuussa alkava kimakka ulvonta on jo ammoisista ajoista
kiihottanut ihmisten mielikuvitusta ja antanut sille tarunhohtoisen
ja pelottavankin maineen.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, kultasakaali Copyright
Steve Garvie