|
|
Supikoira (Nyctereutes procyonoides)
Supikoira ei ulkonäöltään muistuta tyypillistä koiraeläintä, pikemminkin se
lyhytjalkaisena ja pyöreämuotoisena tuo mieleen mäyrän.
Supikoiran ruumiilla on pituutta 55 - 80 cm, häntä on 15 - 26 cm ja painoa
supikoiralla on 5 - 10 kg. Turkki on tuuhea ja talviturkissa peitinkarvoilla voi olla mittaa
12 cm. Alkuperäinen levinneisyysalue käsittää suuren osan Itä-Aasiaa mukaan lukien
Japanin. Sieltä Aasiasta lajia siirrettiin aikoinaan entisen Neuvostoliiton Euroopan
puoleisiin osiin.
Vuosina 1929 - 1955 supikoiria istutettiin kaikkiaan 9100 yksilöä eri paikkoihin Neuvostoliitossa,
mistä ne puolestaan ovat levinneet länteen.
Supikoira ei kuulu Suomen alkuperäiseen eläimistöön, kuten ei kuulu minkkikään.
Suomeen supikoira levisi 1930- ja 1940-luvuilla. Varsinaisesti runsastua täällä meillä
supikoira alkoi 1960-luvulla.
Nykyisin sitä
tavataan suurimmassa osassa maata napapiiriä myöten. Supikoira suosii erityisesti
kosteita lehti- ja sekametsiä, joissa on rehevä aluskasvillisuus. Vesistöjen läheisyydessä se viihtyy
etsien ruokaa rannoilta ja rantavesistä. Tällöin se syö myös sammakoita ja kaloja.
Muutoin kaikkiruokaisen supikoiran pääravintona ovat pikkujyrsijät - lisäksi myös hyönteiset ja kasvisruoka.
Marjasato on supikoiralle tärkeä, sillä etenkin mustikoilla ja puolukoilla se
lihottaa itseään ennen talviunta. Talviaikoina haaskat ja jätteet muodostavat tärkeän ravintolähteen silloin,
kun supikoira ei ole vetäytynyt talvilevolle.
Levinneisyysalueensa pohjoisosissa supikoira nukkuu talviunta ketun- tai
mäyränluolassa tai itse kaivamassaan luolassa. Talviuni on lyhyt ja kevyttä,
ei edes varsinainen horros. Tosin joskus talviunikin voi olla aika sikeää.
Sikeimmän unen aikana supikoiran
ruumiinlämpö laskee muutaman asteen ja aineenvaihdunta hidastuu
25 prosenttia. Mäyrään verrattuna supikoiran talviuni
on sekä syksyllä että keväällä pari viikkoa lyhempi. Talviunille supikoira asettuu
marras-joulukuussa talven tulon mukaan. Ensin talviunille käyvät vanhemmat eläimet
ja viimeiseksi nuoret. Joskus mäyrä ja supikoira
saattavat uinailla samassa talvipesässä. Leutoina talvina
supikoira on liikkeellä koko talven.
Kiima-aika on helmi-maaliskuussa, narttu kantaa noin 60 vrk
ja pentueen koko on Suomessa 9 - 10.
Monilla koiraeläimillä on varsin suuret pentueet. Supikoira ja sen pohjoinen
serkku naali ovat koiraeläintenkin joukossa surperheellisiä: niillä on noin
kaksi kertaa niin suuret pentueet kuin esimerkiksi ketulla.
Suomessa ketulle syntyy keskimäärin 5 pentua.
Supikoira on yksiavioinen ja uros osallistuu pentujen hoitoon.
Supikoira synnyttää yleensä luolaan, missä on kylmä lämpimänäkin
kesäpäivänä, joten urosta tarvitaan pentuja lämmittämään.
Koska naaras joutuu olemaan pesältä poissa yhtäjaksoisesti monta tuntia
saadakseen riittävästi ravintoa suuren pentueen imettämiseksi, pennut eivät
selviäisi ilman urosta.
Vaikka useimmat koiraeläinurokset osallistuvat
pentujen hoitoon, supikoiralla työnjako uroksen ja naaraan välillä
on poikkeuksellinen.
Supikoirien radioseurannassa on voitu todeta, että supikoirauros viettää
aikaansa pesällä pentujen kanssa jopa enemmän kuin naaras. Suurimman osan
päivästä uros on lapsenvahtina, kun taas naaras kulkee ravinnonhaussa.
Naaras käy välillä imettämässä pentuja mutta lähtee taas pian etsimään
lisää suuhunpantavaa. Yöllä vanhemmat vuorottelevat, kun toinen on poissa,
toinen on pesällä. Ensimmäisen kuukauden aikana pentuja ei jätetä juuri
koskaan yksin.
Supikoira liikkuu
yleensä öiseen aikaan, se on "yön etsijä". Sen tieteellisessä nimessä
Nyctereutes alkuosa tulee kreikan sanasta "nuktos", joka on yö-sanan
genetiivi ja loppuosan "ereuna" on etsivä.
Supikoiria metsästetään vuosittain meillä ja useat kymmenet tuhannet
supikoirat tulevat ammutuiksi.
Supikoiria kasvatetaan myös turkistarhoissa turkisteollisuuden tarpeisiin.
Tarhaturkiseläimenä supikoirasta käytetään nimitystä suomensupi. Sen turkin väri
vaihtelee valkoisesta ja vaaleanruskeasta punaruskeaan ja lähes mustaan. Nykyään
Suomi on maailman suurin suomensupinnahkojen tuottaja.
Vuonna 2002 Suomessa supitarhojen pentutuotos oli noin 54 000 kpl.
Tanuki eli japaninsupikoira, joka elää Japanissa eroaa huomattavasti Manner-Aasian supikoirasta.
Sen kallo on pienempi ja se eroaa muodoltaankin Suomessa elävän
ussurinsupikoiran kallosta. Tanuki on myös kooltaan mannermaalla
elävää serkkuaan pienempi ja ohutturkkisempi, mikä johtuu
leudommasta ilmastosta. Myös tanukin ja supikoiran kromosomiluvut eroavat:
tanukilla on vain 38 kromosomia, supikoiralla 54. Onkin kyseenalaista, voiko
tanukia enää pitää supikoirana. Tanukit ovat eläneet eristyksissä
muista supikoirista viimeiset 12 000 vuotta. Jääkauden lopulla merenpinta nousi
ja Japanista tuli saaristo. Japaninsupikoiran elinympäristö
on eksoottinen, usein eläimen tapaa bambumetsistä ja muista subtrooppisista
metsistä.
Alalajit
Nyctereutes procyonoides procyonoides (Aasia)
Nyctereutes procyonoides koreensis (Korea)
Nyctereutes procyonoides orestes (Yunnan)
Nyctereutes procyonoides ussuriensis (Venäjä - Suomi)
Nyctereutes procyonoides viverrinus (Japani - Honshu, Shikoku ja Kyushu)
Nyctereutes procyonoides albus (Japani - Hokkaido)
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja
Kuva Copyright
©
Eräsivut.net
Koiraeläimet
|
|
