"Ruumiinosien ja muotojen sopusuhtaisuus, liikkeiden keveys
ja loistokkuus, luonteen eloisuus ja käytöksen jalous ovat ominaisuuksia,
jotka antavat meille täyden oikeuden pitää hevosta eräänä maailman kauneimmista
eläimistä."
Ratsastaminen on tiivistetysti ja yhdellä tavalla sanottuna, kyky pitää hevonen itsensä ja maan välissä.
Vielä sata vuotta sitten hevoset olivat suomalaisten kanssa, rakentamassa maatamme työtovereina pelloilla
ja muussa työajossa. Nykyisin hevonen on
yhä suositumpi kumppani vapaa-ajassa, ratsuna ja raveissa.
Koko maailmassa hevosia on noin 60 miljoonaa. Niistä pelkästään Yhdysvalloissa on noin 9,5 miljoonaa.
Suomessa oli vuonna 2009 noin 75 000 hevosta. Lämminverisiä ratsuhevosia oli vuonna 2009 rekisteröitynä 17 500, poneja 9 300 ja suomenhevosia 19 800,
joista ratsukäytössä oli noin 4 400. Yhteensä ratsukäytössä oli noin 30 000 rekisteröityä hevosta, minkä lisäksi suurin osa rekisteröimättömistä hevosista on ratsuja.
Maailman ratsastajiin lukeutuu myös, kuvassa oikealla, argentiinalainen karjapaimen, gaucho.
Gauchot ja criollot
Gauchon ratsuna kuvassa oikealla on criollo.
Argentiinan kansallishevonen criollo polveutuu niistä hevosista, jotka tulivat espanjalaisten valloittajien, konkistadorien, mukana Etelä-Amerikkaan 1500-luvulla.
Monet uskovat, että criollon takana on laivalastillinen hienoimpia andalusianhevosoreja ja -tammoja, joita Pedro de Mendoza, Buenos Airesin perustaja,
toi Argentiinaan vuonna 1535. Hänen mukanaan oli ilmeisestikin myös sitkeitä garrano- ja sorraiahevosia. Kun intiaanit hävittivät Buenos Airesin
kymmenen vuotta myöhemmin, näistä hevosista useat kiisivät vapauteen. Ne muodostivat villihevoslaumoja, jotka laidunsivat ja lisääntyivät vapaasti
Argentiinan laajalla pampalla.
Mustangit ovat elävä legenda ja yksi koko Amerikan historian tunnetuimmista symboleista.
Mustangit ovat läntisen Amerikan villejä ja villeistä hevosista polveutuvia
hevosia. Alunperin ne ovat villiintyneiden eli irtipäässeiden
kesyhevosten jälkeläisiä.
Kuvassa villit mustangit Nevadassa huhtikuussa 2013.
Paratiisin portilla - "Paratiisin portilla arvioidaan ihminen sen mukaan, miten hän
on kohdellut hevostaan." - Arabialainen sananlasku.
Tarujen lentävä Pegasos
Hevonen on mysteeri, tarujen lentävä Pegasos. Hevostietomme ja -taitomme koostuvat
siitä alueesta, joka ylipäänsä on inhimillisen tiedon ja taidon ulottuvissa.
Tietomme hevosesta on välttämättä ihmisen tietoa. Sitä, miltä tuntuu olla hevonen,
mikä on hevosen onni, emme ehkä koskaan sataprosenttisesti tiedä.
Toisaalta hevonen ei ole ihmiselle erityisen outo tai vieras eläin vaan kyseessä
on tuhansia vuosia kestänyt ihmisen ja eläimen kumppanuus.
Hevoset kietoutuvat
monin tavoin ihmisen historiaan sodassa, työssä ja arjessa. Hevosharrastuksen laajuutta
ei varmasti voi selittää yksin järjellisillä syillä. Hevoset vetävät ihmistä puoleensa
yhtä varmasti kuin ihmisessä on se jokin, joka vetää hevosta puoleensa.
Tarvitsemme toisiamme.
Nykyinen hevonen ei pärjää ilman ihmistä, mutta pärjäisikö ihminen
ilman hevosta? Hevonen ei ole enää välttämättömyys; maatalouskoneet, autot
ja rekat ovat korvanneet hevosen. Henkinen sidos hevoseen on kuitenkin säilynyt.
Tästä kertovat yhä uudet ja uudet hevostytöt kuin myös raviurheilun mukaansa
tempaamat lukuisat miesjoukot. (Leena Vilkka: Hevosen hyvä elämä).
Paint
Kuvassa yllä kuin sadun maisemassa paint. Paintit ovat väritykseltään ja kuvioinniltaan läikikkäitä, kirjavia eli tarkemmin, lehmänkirjavia -
erotuksena tiikerinkirjavista, kuten appaloosista. Lehmänkirjava hevonen on osittain tai miltei kokonaan valkoinen.
Esihistoriallisista luolamaalausajoista lähtien ihminen on maalannut hevosia. Menneinä vuosisatoina, kun hevonen on ollut keskeisesti mukana kulttuurissa,
on hevonen ollut näkyvästi myös mukana kuvataiteessa. Hevosia on kuvattu sotakentillä, maataloustöissä, vetämässä erilaisia vankkureita ja ratsuina erilaisissa
tilanteissa, kuten hallitsijoiden muotokuvissa.
Ponien suosio on näkynyt myös kuvataiteessa. Ponitaidetta on julkaistu
tavaton määrä erilaisissa julkaisuissa, lehdissä ja kirjoissa.
Arabialaiset ovat hevostietokirjallisuuden uranuurtajia. Jo vuoden 785 ja 1400-luvun välillä
kirjoitettiin arabian kielellä ainakin 86 kirjaa hevosen anatomiasta, fysiologiasta,
käyttäytymisestä ja ratsastamisesta. Näiden kirjojen tiedot pätevät
osittain vielä nykyäänkin.