Antonov An-2, Neuvostoliitossa sudenmetsästykseen käytetty lentokonetyyppi.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright ©
Flickr/Neuwieser
SUDENMETSÄSTYSTÄ TAISTELUKONEISTA
Täysin tuomittaviin metsästysmuotoihin kuuluu metsästäminen lentokoneita
tai helikoptereita apuna käyttäen. Suomessa tällainen menettely on otettu
käyttöön puolustusvoimiemme koneilla ainakin kolmesti, kun Lappia ja Kainuuta on tehty porotalouden ehdoilla
sudettomaksi. Lapista ja etenkin tunturilapistammehan susi nykyisin puuttuu täysin.
Vielä 1930- ja 1940-luvuilla sudet olivat hyvin yleisiä pohjoisimmissa
kunnissamme Enontekiöllä, Inarissa, Utsjoella ja Petsamossa.
Ilmavoimiemme lentokonein susien kimppuun on hyökätty kahdesti, Lapissa vuosina 1939 ja 1949.
Vuosi 1939
Näin äärimmäisiin menettelyihin mentiin useistakin syistä. Vaikka oli selvää,
että tämänlaatuinen summittainen tulitus lentokoneista "suunnilleen sinne
päin" oli tuottava paljon haavoittumisia, niin ei ollut olemassa mitään
kontrollia taikka lainsäädäntöä, joka olisi estänyt tällaisen,
nykynäkökulmasta täysin laittomana ja tuomittavana pidettävän metsästämisen. Pääsyynä oli, että
susia oli tuolloin
mitä ilmeisimmin aika runsaasti.
Vaikkakin toisaalta on syytä suhtautua hyvin kriittisesti
tuon ajan lehdistön uutisointiin, jonka mukaan noin kymmenpäiset susilaumat
suorastaan parveilivat pitkin ja poikin Lapin kuruja ja tuntureita.
Näissä oloissa alettiin kuitenkin puuhata maassamme siihen saakka ennen
kokematonta ja kokonaan uutta metsästysmuotoa, lentokonemetsästystä.
Lapin Kansan uutinen 4.3.1939 valottaa asiaa näin:
Kolme lentokonetta susijahtiin?
"Maatalousministeriössä kysymys parhaillaan pohdittavana. Jahdin kerrotaan alkavan
jo t.k. puolivälissä.
Maatalousministeriössä pohditaan parhaillaan kysymystä, voitaisiinko
kevätpuolella päivien pidentyessä ja hankien kantaessa ryhtyä Lapissa
susijahtiin lentokoneita käyttäen. Asiasta on neuvoteltu myös
puolustusministeriön kanssa, mutta lopullista päätöstä ei ole vielä tehty.
Ennenkuin lentokoneita lähetetään pohjoiseen, on ensin saatava tarkemmin selkoa siitä,
minkälaisia mahdollisuuksia siellä on tällaiseen susien
metsästykseen.
Kun viime aikoina etupäässä Inarissa ja Petsamossa on tavattu useita susilaumoja,
jotka ovat tappaneet lukuisia poroja, jatketaan maaliskuun aikana susijahtia
entistä tehokkaammin. Petoja yritetään tuhota paitsi myrkyin ja raudoin
myös hävittämällä niiden pesiä. Pesien etsintään kootaan seutua tuntevaa
paikallisväestöä, jota toivotaan saatavan liikkeelle suuremmat joukot kuin
viime keväänä. Porotokkien vartiointia on myös viime aikoina
tehostettu.
Mikäli Ivalosta meille eilen kerrottiin, pitäisi sinne tämän kuun
puolivälissä saapua kolme lentokonetta suorittamaan sudenmetsästystä.
Hukkia kerrottiin tulleen viime päivinä Norjan puolelta melko runsaasti.
Varsinkinkin Marrastunturin seutuvilla on tavattu paljon sudenjälkiä".
Sarjatulta lentokoneesta kohti susilaumaa!
Edelle lehtiuutiseen voidaan lisätä tarkennuksena, että tuohon aikaan
noin sadat susiraudat olivat viritettyinä ympäri pohjoisinta Lappia -
myrkkysyöttejä oli siroteltu alueelle tuhansittain.
Maaliskuun 22. päivänä oli sitten edetty siihen vaiheeseen, että armeijan
taistelukoneet saapuivat Ivaloon, missä ne laskeutuivat Ukonjärvelle
ottaen Ukontuvan asemapaikakseen. Ensimmäinen, aina Utsjoelle asti
ulottunut "tarkastuslento" yli susialueen tehtiin heti, mutta tällä lennolla
ei susia vielä näkynyt. Ihan vakavissaan esitettiin julkisuudessa myös arvailuja, että
sudet olisivat muka "jotenkin vaistonneet" tämän tulossa olevan poikkeuksellisen
susijahdin ja sen vuoksi tilapäisesti siirtyneet turvaan Norjan puolelle.
Kuitenkin vain muutama päivä myöhemmin, maaliskuun 27. päivänä, saivat ilmavoimat
tämän "susisodan" suurimman voittonsa, sillä kolme sutta onnistuttiin
ampumaan hyvin lähelle maata syöksyneestä lentokoneesta. Ampuminen
kohdistettiin laukaussarjoina kuuden suden laumaan, josta siis puolet
kuoli.
Sihti minne sattuu - ilma sakeanaan hauleja ja luoteja - ja käsikranaatteja!
Susien ampuminen lentokoneesta oli hyvin huteraa ja summittaista. Siinä
käytettiin konepistoolin ohessa myös haulikkoa. Sudet saivat osumia minkä saivat,
mutta kuolivat vasta useiden ampumisten jälkeen. Myös käsikranaatit olivat
käytössä, niillä oli tarkoitus ajaa esille piiloihin painautuneet sudet.
Lapin Kansan uutinen 1.4.1939 antaa kuvaa tämän metsästyksen käytännöstä:
Taas viisipäinen hukkalauma lentäjien haulikkotulen kohteena - yksi susi uskalsi ärhennellä
"Susijahdissa olleet armeijan lentokoneet olivat jälleen torstaina ja eilen
ahkerasti jahtilennoilla koko laajalla susialueella. Torstaina tuotti
pyynti jälleen kauniin tuloksen. Vääpeli Raition ohjaama kone tapasi noin 25 km
Menesjärveltä etelään Taimenjokivarressa eräällä jängällä viisipäisen
susilauman.
Kone syöksyi heti maata kohti. Voimakas moottorinsurina
säikytti kuitenkin neljä pedoista metsään, mutta eivät ne kuitenkaan
ennättäneet häipyä puiden suojaan niin nopeasti, etteikö koneessa ampujana ollut
luutnantti Halonen olisi ennättänyt tervehtiä niitä haulipanoksella.
Yksi susista sitävastoin jäi aukealle ja hampaat irvissä ärhenteli koneelle
ja ulvoi vihaisena."
Luutnantti Halonen lopetti suden ärhentelyt - mutta kuolemaan vaadittiin panos toisensa jälkeen
"Luutnantti Halonen tähtäsi suteen eräällä syöksyllä
hyvin osuneen haulipanoksen ja peto keikahti nurin. Se ei kuitenkaan kuollut heti
minkä vuoksi se sai turkkiinsa vielä useita panoksia. Kun hukka ei voinut enää liikkua
poistui kone ja laskeutui eräälle läheiselle lammelle mistä lentäjät
hiihtämällä menivät hakemaan sutta. Peto oli kuitenkin vielä hengissä
ja uhkaavasti murisi lähestyville miehille. Yksi kuula kuitenkin
riitti tekemään lopun siitä.
Saatu peto oli harvinaisen suurikokoinen naaras. Paino lähenteli 50 kiloa.
Eilen oli lentokone samoilla seuduilla ja löysi saman lauman. Tällöin saatiin
useaan suteen osumaan luoteja ja yksi pedoista haavoittui pahoin, mutta
se pääsi metsään piiloon. Menesjärveltä on mennyt paikalle miehiä
pyydystämään haavoittuneita hukkia."
Haavoittuneen suden seuraamista
Suurin osa niistä ammunnoissa haavoittuneista susista katosi mikä minnekin, eikä niiden suhteen jatkettu toimia.
Yhtä hukkaa sentään jaksettiin tovi seuraillakin:
"Vuoskustivaaran rinteellä ammutuista pedoista on kaiken todennäköisyyden
mukaan kaksi kuollut. Raatoja ei ole vielä löydetty, sillä lumisade on peittänyt
kaikki jäljet. Yhden hukan sitävastoin on todettu seuraavan muuatta hukkalaumaa.
Jokaiselle makuupaikalle on tämä peto jättänyt verisiä jälkiä, mistä
päätellään, että se on yksi Vuoskustivaarassa lentäjien haulikkotuleen joutuneista."
Maaherra Hillilän suhteilla käsikranaatteja urheille sudenpyytäjille
Näin etenivät tämän näytelmän tapahtumat. Tässä vaiheessa mukaan tuli näyttävästi
itse maaherra Hillilä, joka sai suhteillaan järjestellyksi asiat niin, että
lentokoneet saivat "erään määrän käsikranaatteja käytettäväkseen". Käsikranaatit
olivat välttämättömiä, jotta eläimet saatiin ajetuiksi esille "ryteiköistä,
joihin ne pakenevat ja joista niitä ei saada esille ampuma-asein".
Ilmasota susia vastaan jäi kevättalvella 1939 kuitenkin varsin lyhyeksi.
Huhtikuussa Lapin taivas hiljeni ja jostakin kaukaa itärajan takaa kantautui
enteitä kumusta, joka oli tietävä maallemme toisenlaista sotaa. Saaliiksi
tästä susi-ilmasodasta jäi muutamia kuolleita susia, haavoittuneita susia
jäi kitumaan ympäri Lappia varmaan moninkertainen määrä.