KANSANPERINNETTÄ JA SANANPARSIA
Suomen kansan historiassa, kansanperinteessä, kirjallisuudessa ja sananlaskuissa sudella
on ollut monenlaista roolia. Sanonnan
nälkäinen kuin susi, tunnemme
kaikki. Oikein nälkäisellä
silmätkin kiiluivat kuin sudella.
Tuollaisen nälän jälkeen on ollut sopivaa
syödä kuin susi.
Jos muinoin nälkä ei kuitenkaan noinkaan hotkien lähtenyt, on voitu
joutua peräti tappeluun, ja tietenkin on
tapeltu kuin sudet.
Ja kun on
hyökätty susina toisten kimppuun niin eipä ihme,
jos kirjailija
Ilmari Kiantokin on jo ihmetellyt, että
ovatko ne kristityitä,
vaiko sydämettömiä susia, jotka noin tekevät!?
Ihan huonosti jos kävi
ihmispololle, niin hän
meni suoraan surmaan eli suden suuhun. Aika pahana
paikkana pidettiin sitä, jota verrattiin
suden luolaan. Suden osa ei siis
ole ollut yleensä näissä vertailuissa sille mairitteleva. Susi on
haluttu nähdä syöppönä, melkein juopponakin ja kuitenkin kaiken
pahan ruumiillistumana.
Mairitteleva ei ole sekään vertaus, jossa
ulvotaan susien mukana,
kun yhdytään johonkin puheeseen, joka on jollekulle kielteistä ja johon
mennään mukaan vain oman heikkouden vuoksi.
Kyllä susi poikansa ulvomaan opettaa - kielteisiä virityksiä
on ollut tuossakin vertauksessa. Suden suhtautuminen koiraan tiedettiin ainakin
Etelä-Pohjanmaalla, kun todettiin, että
ei susi koiran kuolemaa itke.
On kuin susi lammasten vaatteissa - ilmensi taitavaa kavaluutta.
Lisää sananlaskuja
Huono paimen, joka sutta rakastaa.
Sitä susi naura, ku lammas parkku. (Salo)
Susi syöpi köyhän lapsen, koira kulkevan puree.
Suvella on suven luonto: lihan syö,
nahan repii.
Sillon susi syö kun saa.
Kirvulla sanottiin, että Susi syö
veljensäkin.
Naantalin puolessa
taas oltiin sitä mieltä, että ei susi
toist sut syö.
Miksi Korkeasaaressa ei ole hukkia? - Koska siellä ei ole hukkatilaa!
Kuvan kaunis aasialainen Punahilkka-tyttö on kaupungissa turvassa, mutta
yksinäisillä metsätaipaleilla hänenkin olisi parasta aina kurkata taakseen,
jotta
hukka ei pääse yllättämään! Ehkä tytön silloinkaan ei kuitenkaan
kannattaisi pelätä, sillä Savonlinnasta on peräisin sanonta, jonka mukaan
tyttö, jota susi puree, pääsee naimisiin!
Patikointia suden ilmalla
Jos raskaan sudenaterian päälle on lähdetty ulos jaloittelemaan, niin
kuinkas ollakaan tietenkin siellä sitten on ollut juuri
suden ilma
- ei siis aina vain koiran ilma. Mikäli matkalle ei päästy syystä, että
susi söi eväät - niin se ei suinkaan tarkoittanut sitä, että
susi söi eväät, vaan että suunnitelmat menivät myttyyn. Lyhyt ei olekaan ollut
nyt edessä patikointi,
sillä matkaa on pitänyt tehdä peräti
suden virsta - joka ilmaus
on tarkoittanut hyvin pitkää, epämääräistä matkaa.
Silloin, kun tiellä kulkijoita
on ollut paljon, on ollut hyvä huudahtaa
miehiä kuin Viron susia!
Nälän siinä patikoidessa taas yllättäessä ei tienposkesta ole kannattanut
napostella suihinsa
sudenmarjoja, sillä niiden jälkeen patikoijan
yleistila olisi varmasti entisestäänkin heikentynyt.
Sinne ei mene susikaan! saatettiin sinulle tiukasti todeta, jos määränpääsi oli
vaarallinen. Jos se taas oli naurettava, niin
sillehän nauroivat jo
Viron sudetkin! Suden virstan mittaisella matkalla saattoivat kulkijan
jalat väsyä ja suustaan purkautui manauksia:
susi vieköön! susi
syököön sentään!
Jos jokin asia todella suututti, niin se oli sama
heittää susille! siitä paikasta.
Ja kas, jos matkalaisen
kohtasi epävarmuus siitä, että jaksaisiko hän kävellä perille asti, niin siihen oli
hyvä vain tyynesti puuskahtaa:
susi hänet tietäköön!
Tuuli saattoi lennättää siinä kävellessäsi silmillesi sudenkarvatukkuja,
mutta kannattaa muistaa bulgarialaisten vanha viisaus,
että
susi vaihtaa karvaa, ei luontoaan.
Jos tiesi varrelta aukeni suomaisema,
saattoi mieleesi juolahtaa vanha sananlasku
ei susi suolla eksy! -
tämä viisaus pitää sisällään ajatuksen siitä, että "ihmisen vihollinen" on kuin
kotonaan suolla. Ja suollakaan
ei susi silmiänsä häpee - vaikka ne ehkä
viirullaan ovatkin.
Kun sitten lopulta olit perillä, saatoit
huokaista onnellisesti: eipä sentään
jouduttu ihan hukkateille!
Eli ei ollut sentään kuitenkaan ihan
hukkaan heitettyä aikaa eli
hukkareissu ja tuli tehtyä!
Susivalssin pyörteissä
Susi ja Punahilkka tanssivat usvaisessa satumetsässä
susivalssia, joka on hyvin hidas ja tunteellinen,
slaavilainen tanssi. Todellisuudessahan susi ja Punahilkka tykkäsivät toisistaan.
Yrjön päivä
Yrjön päivä oli karjan suojelemisen kannalta muinoin tärkeä päivä.
Yrjön päivänä eläimet
laskettiin kesälaitumille. Jos se osuikin lauantaille, niin eläimiä ei saanut laskea ulos,
sillä
susi söi sunnuntaina!
Lounais-Suomessa vanha kansa sanoi, että susi saa pennut Yrjön päivänä.
Laitumille laskettavaa karjaa suojattiin susilta myös niin, että
samaa vettä liruteltiin kolmesti saunan kiukaan läpi ja tämä vesi sitten
pirskoteltiin karjan päälle.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright ©
Flickr/jamia54
Susi apuna lastenkasvatuksessa
Muinoin ei lapsilla ollut varaa kotona paljon paitaressuina äksyillä ja ällitellä.
Jos he kuitenkin sortuivat näin tekemään, niin he saivat sisupurkauksensa johdosta
seuraavan pahenteisen ennustuksen:
Susi tulee ja vie! Tai jos lapset
erehtyivät menemään liian kauaksi kotipihalta, heitä heti varoitettiin:
Älä mene, susi tulee ja syö!
Näiden pelottelujen teho oli tavaton, sillä ylläpidetyissä mielikuvissa susi oli lerppakielinen, kiiluvasilmäinen,
läähättävä ja verenhimoinen hirmupeto, joka herätti kauhua jo maininnalla.
Karhu voimakas susi viisas
Suden älykkyydelle osin jopa mairittelevana voidaan pitää tätä viisautta:
Karhulla yhdeksän miehen voimat ja kahden miehen mieli,
sudella kahden miehen voimat,
yhdeksän miehen mieli! Sen minkä susi karhulle voimissa hävisi, sen se viekkaudellaan
ja viisaudellaan voitti.