Tunturisuden sivut

Millan ja sen lauman traaginen tarina

Osa suomalaista, synkkää susiemme lähihistoriaa on vuonna 2003 huipentunut Millan tapaus, joka nostatti aikoinaan suoranaisia kansanliikkeitä ja sai aikaan mediassa valtaisan uutisvyöryn.

Kesäkuun alkupuolella vuonna 2001 tehdään Raahen pohjoispuolella, Siikajoella, ensimmäinen havainto alueella liikkuvasta sudesta.

Heinäkuussa vuonna 2001 Pohjanmaalla havaintoja vaeltavista susista. Oulaisten ja Ylivieskan välimaastossa, lähellä Raahea, liikkuu RKTL:n mukaan varmuudella ainakin kaksi sutta.

Syyskuussa samana vuonna 2001 susi on edelleen Siikajoella. Sudet ovat tällä suunnalla hyvin harvinaisia, joten susipelkoa esiintyy. Suurta yleisöä rauhoitellaan: Nyt Pohjois-Pohjanmaalla liikkuvan suden suhteen ei ole syytä pelkoon eikä paniikkiin. Susi pelkää ja karttaa ihmistä - se ei ole siis ihmiselle vaarallinen.

Syyskuussa edelleen vuonna 2001 tehdään susihavainto Haapavedellä, joka on Raahesta noin 100 kilometriä kaakkoon. Karjalankarhukoiran jäätyä suden suihin, Erkki Pulliainen toistaa, että ihmisillä ei ole syytä paniikkiin.

Syksyllä vuonna 2001 siirtyy keväällä 2001 Sotkamossa radiopannoitettu Milla länteen.

Maaliskuussa vuonna 2002 tutkimussusi Milla liikkuu Pyhäjoen ja Vihannin (Pohjanlahden rannikkokuntia Oulun eteläpuolella Raahen lähellä) välisellä alueella. Seuranaan tällä pannoitetulla naarassudella on pannoittamaton uros. Pohjois-Pohjanmaalla asustelee kaksi muutakin sutta, joten susia alueella on yhteensä neljä. Yksi yksinäinen susi liikkuu Siikajoen alueella ja toinen yksinäisistä susista liikuskelee Kärsämäen-Haapaveden alueella.

Toukokuussa vuonna 2002 Pyhäjoen ja Vihannin maastoissa Pohjois-Pohjanmaalla elelevä susipari näyttää jääneen alueelle pysyvästi. Ja pentujakin on odotettavissa pariskunnan pannoitetulle Millalle. Länsirannikolla ei ennen näitä susia ole asustellut pysyvästi susia miesmuistiin. Alueen ihmisissä susiparin näille seuduille sijoittuminen on herättänyt suurta mielenkiintoa.

Metsästäjät järjestävät alueella kriisikokouksen, jossa esittävät pelkoaan susia kohtaan. Susitutkija saapuu tilaisuuteen rauhoittelemaan mielialoja. Kaiken kaikkiaan Pohjois-Pohjanmaalla tiedetään Ilpo Kojolan mukaan varmuudella olevan tällä hetkellä susia yhteensä puolenkymmentä.

Tammikuussa 2003 Millan lauma, johon kuuluu kuusi sutta, on kotiutunut ja asettunut pysyvästi asumaan Pyhäjoelle Raahen lähettyville. Susien alkava levittäyminen maassa on tosiasia, ja lännessä rannikon tuntumissa on ensimmäinen susilauma. Susitutkijat aikovat laittaa GPS- ja GSM-pannat ainakin kahdelle lauman jäsenelle. Ilpo Kojola rauhoittelee edelleen paikallisia asukkaita ja vakuuttaa, ettei Suomen läntisin susilauma aiheuta ihmisille harmia. "Ne elävät hirvillä, jotka ovatkin suden pääravintoa. Niitä ei tarvitse pelätä, sillä ne liikkuvat täysin omissa oloissaan", Kojola kertoo.

Helmikuun lopussa vuonna 2003 susi raatelee Merijärvellä, Raahen eteläpuolella, hengiltä kahdeksan lammasta. Sudelle haetaan kaatolupaa - ja susiviha ja susipelko alueella leimuavat.

Maaliskuun 12. päivänä vuonna 2003 MMM myöntää tappoluvan Merijärven sudelle - sutta eivät metsästäjät kuitenkaan onnistu tavoittamaan.

Maaliskuussa vuonna 2003 kadotetaan yhteys pantasusi Millaan, josta ei tämän jälkeen tehdä enää yhtään havaintoa. Ilpo Kojola : "Millan tutkapannan radiosignaali hävisi 9. maaliskuuta tienoilla ja samaan aikaan loppuivat myös havainnot isojälkisestä ja virtsaamalla reviiriä merkanneesta uroksesta. Se viittaisi siihen, että sudet katosivat yhtä aikaa." (Ilmeisesti juuri tämä uros löydetään surmattuna myöhemmin, kesäkuun 13. päivänä Pyhäjoelta).

Toukokuun 15. päivänä vuonna 2003 jättää Luontoliitto poliisille tutkimuspyynnön kadonneen Millan kohtalosta.

Kesäkuun 13. päivänä vuonna 2003 löydetään Pyhäjoelta vedestä tapettu urossusi, jota susitutkijat tässä vaiheessa pitävät Millan kumppanina. Kojolan mukaan urossuden kuolinsyyn selvittämiseen voi kulua aikaa parikin kuukautta. Esimerkiksi mahdollisen myrkyn etsiminen on pitkä prosessi. Myös iän määritys vie oman aikansa. Suden ikä voidaan määrittää kulmahampaasta otetusta mikroleikkeestä, jossa talvikausi näkyy tummempana vuosirenkaana. Millasta ei edelleenkään mitään havaintoja ja myös sen oletetaan tulleen surmatuksi. Kojolan mukaan on mahdollista, että Milla-susi on kokenut saman kohtalon kuin nyt löytynyt urossusi. Hänen mukaansa sekä Suomessa että ulkomailla tehdyistä tutkimuksista tiedetään, että on erittäin poikkeuksellista, että alueelle asettunut ja kertaalleen pesinyt naarassusi lähtisi reviiriltään uusille alueille. Siksi voi olettaa, että myös Millalle on käynyt huonosti.

Kesäkuu 2003. Millan mukana liikkuneista neljästä taikka viidestä pennusta, kahdesta on saatu tuoreita havaintoja samalta alueelta, jolla Milla piti reviiriään. Kojolan mukaan parhaillaan on nuorten susien itsenäistymisen aika, joten osa pennuista on jo voinut lähteä jolkottelemaan uusille alueille.

Kesäkuun 19. päivänä vuonna 2003 Millakin löytyy tapettuna meren rantavedestä, läheltä tapetun urossuden löytöpaikkaa.

Millaan ja sen kehittämään pieneen susilaumaan asetettiin suuria toiveita. Nyt sudet todellakin olivat levittäytymässä itärajoiltamme muuallekin Suomeen. Alusta alkaen osa paikallisista asukkaista Millan uusilla asuinseuduilla oli jyrkästi susien tuloa vastaan. Millan kokema kohtalo oli uusi murheellinen ja synkkä luku Suomen susihistoriaan, joka on täynnään susivihaa ja susien tappamista sekä "laillisesti" että laittomasti.