Sudet katsottiin 1800-luvulla luonnonvoimaksi, osaksi Jumalan säätämää maailmanjärjestystä.
Niinpä, jos susi vei karjaa tai teki muita tuhotöitä, se vain koettiin Jumalan määräämäksi
tapahtumaksi, joka oli hyväksyttävä ja jolle ei voinut mitään. Tämän lisäksi susien katsottiin
omaavan yliluonnollisia kykyjä ja hallitsevan noitakonsteja! Niinpä esim. Valkjärvellä,
keskisellä Karjalan Kannaksella saatettiin uskoa sellaiseen taikuuteen, että jos ken tappoi
keväällä suden pentuja, niin kesällä susi söi talon katraasta yhtä monta lammasta.
Myös ihminen yritti monenlaista poppakonstia susien karkottamiseksi. Juvalla uskottiin,
että Jyrinpäivää vasten yöllä piti talon nuorten miesten juosta ja räiskää
metsässä, niin sudet karkottuisivat.
Susi on laumaeläin - se pyrkii muodostamaan laumoja. Kuinka suuria noista
laumoista tulee - se riippuu monista seikoista. 1800-luvulla ei ollut harvinaista,
että susilaumojen suuruutta liioiteltiin ajan lehdissä esitetyissä tapahtumissa.
Aina ei suinkaan sanomalehdissä itse toimituskunnassakaan tunnuttu
varauksitta uskottavan kaikkiin niille esitettyihin susitarinoihin. Esimerkiksi
Helsingfors Tidningar julkaisi vuonna 1855 uutisen, jossa se kertoi Degerössä
nähdyistä susista - ja tässä yhteydessä se korosti sitä, että näin
kerrottiin. Eipä ihme, että jo toimittajakin epäilevänä laitteli
näitä varaumia - sillä erästäkin rekeä, jossa mies vaimoineen ja lapsineen
teki taivalta, seuraili yöpimeässä ei enempää eikä vähempää, kuin 27
sutta! Tokihan kriittisempi lukija jo alkaa ihmetellä ei vain tuonkin
lauman suuruutta vaan sitä, että miten ylipäänsä noissa yöoloissa kävi noin
tarkoin tuon lauman pääluvun laskeminen?
Helmikuulta 1887 löytyy Uuden Suomettaren Tampereelta saama uutinen,
jonka mukaan "aivan kaupungin laidalla Sorrinahteella oli nähty 30 suden
muodostama lauma lauantaina." Lehtikin oli mitä ilmeisimmin epäillyt tuon
jättilauman olemassa oloa, sillä se oli lisännyt uutisointinsa perään
lisämääreen "näin vakuutetaan". Viikkoa myöhemmin Tampereen Sanomat kumosikin
tämän uutisankan(suden): "Luulemme toki, että tietojen lähettäjä on nähnyt
unta mörköjoukoista ja suurista tapporahoista..."
Tässä sarjassamme "suur-susilaumoja" esiintyi Viipurin kaupungin liepeillä
Suomenvedenpohjan jäällä joulukuun 1884 puolimaissa erikoinen näky: peräti
18 suden lauma nähtiin "istuen jäällä virttä vetämässä". Juvan pitäjän historiassa
puolestaan kerrotaan susien kesällä 1820 esiintyneen 30-40-päisinä laumoina.
Näitä monikymmenpäisiä parvia olisi siis ollut useampiakin!
Kuinka suuria olivat susilaumat kulloinkin, se on oma lukunsa. Jos ihminen
oli kohdannut susilauman, oli hän pelkonsa siivittämänä valmis värittelemään
ja liioittelemaan. Lehtien kannalta susien uhka oli myös jatkuvasti lukijoita
kiinnostavaa materiaalia - ja siksi nämäkin suurlaumauutiset julkaistiin,
vaikkakin edellä esitetyin varaumin. Suhtautumisesta suteen kertoi se,
että niistä oltiin valmiita uskomaan minkälaisia juttuja tahansa.
