SUSI - HISTORIAA JA TARINOITA!


SUSIA JA SUOMEN RINTAMAITA 1800-LUVULLA
SUDET HALLITSIVAT MYÖS NOITAKONSTEJA!
PELON SIIVITTÄMÄÄ LIIOITTELUA!
SUSISIRPALEITA!


Valkea aavehukka!
Kuva Public Domain


SUSIA JA SUOMEN RINTAMAITA 1800-LUVULLA

Tämän sivun kaikkien katkelmien ja tarinoitten lähdeteoksena on Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101" - Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla. "Sutta käsitellään tässä teoksessa ihmiselle haitallisena petoeläimenä, ei lainkaan biologisena ilmiönä eikä lajin säilymisen kannalta tärkeänä eläinjäänteenä." Voimme heti alkuun kai todeta, että näillä susisivuilla sutta käsitellään ihan toisin ja toisessa hengessä. Se ei kuitenkaan mitenkään estä meitä ottamasta käsiimme tätä mielenkiintoista tutkimusta. Voin suositella kirjaa/tutkimusta myös jokaisen sudenystävän luettavaksi, sillä sen sisältö on kuvaamistaan ikävistäkin tapahtumista huolimatta erittäin mielenkiintoinen ja suorastaan kiehtova.

Kirja on hieman kuin raamattu; jokainen voi sieltä hakea tukea käsityksilleen, ihan vastakkaisillekin. Jos haluaa ihan lietsoa susipelkoa ja kaikkea kielteistä sutta kohtaan, on tämä teos oiva apuneuvo siihen: paljon suden tekemää pahaa löytyy kirjan sivuilta niin totena kuin taruinakin. Jos haluaa oppia ymmärtämään sutta ja ihmisen kompleksista asennetta suteen eli jos haluaa levittää positiivista tietoutta sudesta - on tämä teos yllättäen oiva apuneuvo siihenkin. Ihmisen kuva kaikkine "porsasviettelyksineen" ja "sudenpennun riiputuksineen" välittyy usein tämän teoksen sivuilla vähintäänkin yhtä "julmana" - kuin sudenkin. Ihminen tekee kuitenkin kaiken aina tietoisesti ja yleensä ihan suunnitellen ja harkiten - susi toimii viettiensä ja vaistojensa varassa. Syystä herää ihan kysymys, että kumpi onkaan julmempi peto - ihminenkö vaiko susi.

Teperin teoksen alkupuheenvuoro "Lukijalle" päättyy toteamukseen: "Koko tutkimus sen sijaan lienee puheenvuoro sudesta ja ihmisestä, joiden välillä ei rintamailla näytä milloinkaan jatkuva rauhanomainen rinnakkaiselo olevan mahdollista." Tähän eivät tietenkään kaikki yhdy - pitkälti yli sataan vuoteen ei susi ole Suomessa hyökännyt ihmisen päälle. Jostakin mieleeni jäänyt lause "suden kanssa on opittava elämään" antaa hyvän pohjan sille, kuinka susi ja ihminen voivat mahtua samoillekin rintamaille. Ja mitä tarkoittaa "rauhanomainen rinnaiselo"? - onko tuo menetetty, jos susi on vienyt yhden koiran taikka lampaan? Mutta emme mene pidemmälle tähän vaan syöksemme itsemme 1800-luvun susimaailmaan...

LAMPAAT VAARASSA!
Lampaat saattoivat olla vaarassa, sillä susillakin oli noitakeinonsa... Kuva FreeFotoCom

SUDET HALLITSIVAT MYÖS NOITAKONSTEJA!

Sudet katsottiin 1800-luvulla luonnonvoimaksi, osaksi Jumalan säätämää maailmanjärjestystä. Niinpä, jos susi vei karjaa tai teki muita tuhotöitä, se vain koettiin Jumalan määräämäksi tapahtumaksi, joka oli hyväksyttävä ja jolle ei voinut mitään. Tämän lisäksi susien katsottiin omaavan yliluonnollisia kykyjä ja hallitsevan noitakonsteja! Niinpä esim. Valkjärvellä, keskisellä Karjalan Kannaksella saatettiin uskoa sellaiseen taikuuteen, että jos ken tappoi keväällä suden pentuja, niin kesällä susi söi talon katraasta yhtä monta lammasta. Myös ihminen yritti monenlaista poppakonstia susien karkottamiseksi. Juvalla uskottiin, että Jyrinpäivää vasten yöllä piti talon nuorten miesten juosta ja räiskää metsässä, niin sudet karkottuisivat.

SUSILAUMAA!
Copyright ©
California Wolf Center

PELON SIIVITTÄMÄÄ LIIOITTELUA!

Susi on laumaeläin - se pyrkii muodostamaan laumoja. Kuinka suuria noista laumoista tulee - se riippuu monista seikoista. 1800-luvulla ei ollut harvinaista, että susilaumojen suuruutta liioiteltiin ajan lehdissä esitetyissä tapahtumissa. Aina ei suinkaan sanomalehdissä itse toimituskunnassakaan tunnuttu varauksitta uskottavan kaikkiin niille esitettyihin susitarinoihin. Esimerkiksi Helsingfors Tidningar julkaisi vuonna 1855 uutisen, jossa se kertoi Degerössä nähdyistä susista - ja tässä yhteydessä se korosti sitä, että näin kerrottiin. Eipä ihme, että jo toimittajakin epäilevänä laitteli näitä varaumia - sillä erästäkin rekeä, jossa mies vaimoineen ja lapsineen teki taivalta, seuraili yöpimeässä ei enempää eikä vähempää, kuin 27 sutta! Tokihan kriittisempi lukija jo alkaa ihmetellä ei vain tuonkin lauman suuruutta vaan sitä, että miten ylipäänsä noissa yöoloissa kävi noin tarkoin tuon lauman pääluvun laskeminen?

Helmikuulta 1887 löytyy Uuden Suomettaren Tampereelta saama uutinen, jonka mukaan "aivan kaupungin laidalla Sorrinahteella oli nähty 30 suden muodostama lauma lauantaina." Lehtikin oli mitä ilmeisimmin epäillyt tuon jättilauman olemassa oloa, sillä se oli lisännyt uutisointinsa perään lisämääreen "näin vakuutetaan". Viikkoa myöhemmin Tampereen Sanomat kumosikin tämän uutisankan(suden): "Luulemme toki, että tietojen lähettäjä on nähnyt unta mörköjoukoista ja suurista tapporahoista..."

Tässä sarjassamme "suur-susilaumoja" esiintyi Viipurin kaupungin liepeillä Suomenvedenpohjan jäällä joulukuun 1884 puolimaissa erikoinen näky: peräti 18 suden lauma nähtiin "istuen jäällä virttä vetämässä". Juvan pitäjän historiassa puolestaan kerrotaan susien kesällä 1820 esiintyneen 30-40-päisinä laumoina. Näitä monikymmenpäisiä parvia olisi siis ollut useampiakin!

Kuinka suuria olivat susilaumat kulloinkin, se on oma lukunsa. Jos ihminen oli kohdannut susilauman, oli hän pelkonsa siivittämänä valmis värittelemään ja liioittelemaan. Lehtien kannalta susien uhka oli myös jatkuvasti lukijoita kiinnostavaa materiaalia - ja siksi nämäkin suurlaumauutiset julkaistiin, vaikkakin edellä esitetyin varaumin. Suhtautumisesta suteen kertoi se, että niistä oltiin valmiita uskomaan minkälaisia juttuja tahansa.

SUSISIRPALEITA - LYHYITÄ KATKELMIA AJAN UUTISISTA!
Hilma ja Väinö. Suurina susivuosina kansaa yritettiin herätellä monin tavoin susien vastaisiin toimiin. Susien tehdessä tuhojaan rintamailla, piti Topeliuskin "kansan välinpitämättömyyttä ja saamattomuutta suurimpana syynä tapahtumiin." Kansaansa syvästi pettynyt kirjailija ei säästellyt sanojaan eikä ilmaisujaan. "Rahvaalla ei ollut tahtoa, kykyä ja taitoa suojella itseään." Monin kirjoituksin yritettiin rahvaan mielipiteisiin vaikuttaa. Mielellään havaitun välinpitämättömyyden muurin murtamisessa vedottiin suoraan vanhempiin ja etenkin äitiin. Sanomia Turusta-lehdessä julkaistiin sydämiä liikuttava tarina Hilmasta ja Väinöstä, jotka "menivät iloisina leikkimään Suomen luonnossa raittiissa ilmassa. Viattomuuden loisto näkyy heidän silmistänsä kun he lähtevät tuvasta ulos, turvallisuus kotonsa piiriin ja vanhempiinsa, etenki äitiinsä, joka aina tahtoo estellä muiden pahain lasten tulemista pienoisten iloa häiritsemään, tekee Hilmaa ja Väinöä niin rohkeiksi että lähtevät pellon taaksekin kuusen käpyjä lampaiksensa keräilemään. - Toinen, vanhempi lapsi ehkä, juoksee hengen hädässä pakoon kodon nurkkaan piillen ja sitten huutaa kirkuen: siskoni meni ison koiran suussa! Tunnottomana juoksee talon väki kadonneen perässä ja äiti - etupäässä rientää hän, varsinkin jos on voimia..." Lapsen hätä ja äidin kyyneleet; voisiko enempää tunteisiin vedota...


Ilta-auringon punaamasta Suomenlahdesta ei tullut kaikkien susiemme hautaa - kuten alla joku suunnitelmissaan esitti. Kuva FreeFotoCom

18 000 miehen ketju! Kaikenlaisia esityksiä susista pääsemiseksi esitettiin. Ihan vakavissaan oli hänkin, joka esitti, että Porista Suomenlahteen muodostettaisiin miesketju, joka ajaisi kerralla kaikki sudet mereen ja pyssymiesten ammuttaviksi! Tämän suunnitelman esittäjä oli laskenut, että ketjuun tarvittaisiin 15 000-18 000 miestä. Kullakin olisi kädessään värilyhty - ja näin tämä ketju kulkien läpi maitten, metsien ja mantujen ratkaisisi susiongelman kertaiskulla!

Ivan Pakljan - lukashi, joka ulvoi suurkeuhkoin! Muinoin sudenmetsästäjät houkuttelivat susia luokseen myös ulvoen - susien ulvontaa matkien. Etenkin susien kiima-aikana keino toimi hyvin. Jotkut sudenmetsästäjät ulvoivat itse - muualla maailmassa saatettiin käyttää erityisiä erikoismiehiä, ulvojia. Kai aivan jättikeuhkot oli maineikkaalla lukashilla Ivan Pakljanilla, sillä silminnäkijä kertoi: "Tällainen sudenulvonnan matkiminen näyttää minusta kyllä ihan helpolta, mutta ihmettelin Pakljanin hyviä keuhkoja, sillä hän voi pitkittää yhtä ainoaa ulvontaa yli minuutin! En katsonut kylläkään kelloa, mutta siltä se minusta tuntui."

FreeFoto.Com
www.tunturisusi.com

Alku | Perustiedot | Susikuvat | Kevennyksiä | Koirasusi | Uutiset | Koiraeläimet | Vetoomukset | Kirjat | Foorumi | Viekku