|
|
|
ULVONTA
Susista puhuttaessa
muistamme aina, että ne ulvovat! Romanttisissa jännitystarinoissa ulvonta kaikuu tietenkin vielä
mielellään täysikuun valossa. Sudet karttavat ulvomista, jos ne tietävät, että ihmisiä
on lähistöllä. Ulvomisellaan sudet viestivät toisilleen monenlaisia asioita - ja etenkin muille laumoille se
on varoitus: tämä on meidän aluettamme ja tänne ei ole tulemista!
Ulvonnan sisältämiä viestejä
Jos susilauma hajotetaan metsästyksen
yhteydessä, niin silloin lauman jäsenet ulvovat toisilleen - ja löytävät toisensa.
Ulvonta toimii siis ikäänkuin kokoon kutsuna.
Jos lähistöllä on vaikkapa jokin
kaadettu hirvi, tai pesä pentuineen - voivat kaikki laumassa yhtyä ulvontaan.
Myöskin
herätessään sudet saattavat ulvoa - ne ulvovat ehkä "huomenta" toisilleen!? Ihminen
voi matkia suden ulvontaa - ja saada lähistöllä olevan suden taikka susilauman vastaamaan
ulvomalla.
Jossakin päin maailmaa järjestetään oikein "ulvontaretkiä" - joissa susista
kiinnostuneet ihmiset saavat yrittää ottaa ulvomalla yhteyttä susiin.
Kuuntele ulvontaa!
Yksi susi ulvoo!
Lauma ulvoo!
Susi haukkuu!
Yksi susi uikkailee ja juttelee!
Kaksi sutta uikkailee ja juttelee romanttisesti!
Kaksi sutta uikkailee ja juttelee romanttisesti!
.gif)
Susilla on kyky ulvoa eri äänenkorkeudella. Joka sudella on mahdollisuus
muuttaa ääntään ja erottua lauman muista ulvojista. Tämä antaa ihmisille,
ja luultavasti myös toisille susilaumoille, sen vaikutelman, että
paljon susia on liikkeellä. Erityisesti ne hämäävät ihmisiä. Melkein aina
kuultuaan suden ulvontaa ihmiset ovat sitä mieltä, että suuri lauma on liikkeellä.
Minä ihmettelen suden kyvykkyyttä, kunnioitan luontokappaleitten oveluutta.
Luonnossa on aina etu, jos voi esiintyä suurempana ja monilukuisempana kuin onkaan,
se pitää kilpailijat ja saalistajat loitolla. Että sen voi tehdä petollisilla
äänillä, on minusta hämmästyttävää.
"Hämärän laskeutuessa, juuri kun olin saanut askareeni toimitettua, ne tulivat.
En nähnyt niitä pimeässä, mutta ne olivat lähellä. Susien kuoroulvonta halkaisi
jääkylmän ilman: minä jähmetyin ihastuksesta. Kuuntelin ja yritin kuvitella
niitä metsässä.
Sulje silmäsi. Näetkö ne? Pää takakenossa, silmät kiinni, kuonot kohti
taivasta, suu vähän auki, mustat huulet erillään. Niiden hengityshuurut
näkyvät kylmässä ilmassa. Kuinka monta niitä on? Kuulostaa siltä kuin metsä
olisi täynnä susia. Laumassa on varmaan kymmenen taikka viisitoista yksilöä.
Kuoro jatkoi muutaman hetken. Tuijotin pimeään metsään äänen suuntaan, sudet
lopettivat äkisti ja mieleni jäi kunnioituksen valtaan". (Jim Brandenburg: Veljemme susi).
"Ulvonta on jatkuva ääni, joka kestää puolesta sekunnista yhteentoista sekuntiin.
Se käsittää perustaajuuden jossa voi olla 150-170 jaksoa sekunnissa
ja jopa 12 sopusointuisessa suhteessa olevaa yliääntä.
Suurimman osan aikaa
sävelkorkeus pysyy samana tai vaihtelee hiukan ja voi muuttaa suuntaa
jopa neljä-viisi kertaa. Voimakkuus ei paljon vaihtele ulvonnan aikana.
Ulvomisessa saattaa olla yksilöllisiä eroja - ja sama yksilö
voi ulvoa eri kerroilla hiukan eri tavoin". (J.B. Theberge - J.B. Falls)
Suden äänivalikoima
P.W.B Joslin on tutkinut ja analysoinut susien ääntelyitä. Hän jakaa
ne neljään ryhmään: vikinään, murinaan, haukuntaan ja ulvontaan. Eräät tutkijat
lisäävät noihin neljään vielä viidennen, eli "sosiaalisen vikisemisen".
Joslinin mukaan vikinä on alistuva ja ystävällinen tervehtimisääni.
Murina kertoo ihan toisenlaisista tunteista: se ilmentää vihamielisyyttä,
uhkausta ja epäystävällisyyttä. Susi murisee esimerkiksi silloin -
kun toinen susi tulee häiritsemään sen ruokarauhaa. Haukkuminen puolestaan on hälytyshuuto,
joka päästetään ilmoille silloin, kun vieraita yksilöitä tunkeutuu suden asuinalueelle.
Sosiaalinen vikiseminen on sudella hiirimäistä, hyvin hentoa ääntä,
jolla eräät tutkijat otaksuvat olevan jonkinlaisen sosiaalisen merkityksen silläkin.
Hurjasti ulvovat hyökkääjät!
"Susi ei metsästä väijyksistä, vaan käy
suoraan kohtaamansa uhrin, ihmisenkin, kimppuun hurjasti ulvoen. Talvella sudet liittyvät
suuriksi laumoiksi, jotka vaeltavat öisin nälkiintyneinä sinne tänne. Tuliaseiden yleistyttyä
on sudet saatu hävitetyksi lähes kaikkialta asutuilta seuduilta." Näin kuvattiin sutta
vielä vuonna 1974 ilmestyneessä "Suuressa eläinkirjassa". Tuo lainaus kuvaa hyvin
menneitten aikojen suhtautumistamme suteen, joka "käy ihmisenkin kimppuun hurjasti
ulvoen". Tuollainen ihan väärä taikka väritetty tieto ei ole tiennyt hyvää - ajatellen
sitä, miten olemme kuvaa itsellemme sudesta muovanneet.
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
*Ylin kuva Copyright
starleigh
*Iso kuva alimpana Copyright
C. Young Photography
|
|
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.
Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|
