Menu
Susisivut
Koiraeläimet
Sudet kartalla

Ihan ei Suomen kohdalla kartta ole ajan tasalla, koska susia meillä esiintyy lähes koko maan alueella. Silti kartta antaa hyvän yleiskuvan susien sijoittumisesta Pohjois-Amerikassa ja Euraasiassa.
Tundra Wolf (Canis lupus albus) - Tundrasusi
Arabian Wolf (Canis lupus arabs) - Arabiansusi
Arctic Wolf (Canis lupus arctos) - Arktinen susi
Eurasian Wolf (Canis lupus lupus) - Susi
Indian Wolf (Canis lupus pallipes) - Intiansusi

Kaikki sudet tällä kartalla edustavat samaa susilajia, siis sutta (Canis lupus) - mutta eri alalajeilla on erilaiset tieteelliset nimet ja nimet. Siten esim. tundrasusi ja arabiansusi ovat myös samoja susia, kuin meidänkin sutemme (Canis lupus lupus), mutta vain eri alalajeja. Suomalainen sutemme on suden nimilaji, euraasiansusi eli susi (Canis lupus lupus).
Susisivut
SUDEN ALALAJIT

Sudelle (Canis lupus) on tässä otettu mukaan yhteensä 37 alalajia.

- luettelossa 10 ensimmäistä tavattu Euraasiasta
- seuraavat 23 tavattu Amerikasta
- viimeisinä ovat 3 punasutta Amerikasta ja koira koko maailmasta

Mukana alalajien esittelyssä on myös koira (Canis lupus familiaris). Mukana alalajeissa on myöskin punasusi (Canis rufus) - tässä (Canis lupus rufus), jonka lajiasemasta ei ole täyttä varmuutta; onko se laji, alalaji vaiko peräti hybridi.

1) Canis lupus lupus, Linnaeus, 1758 - Susi, euraasiansusi, harmaasusi, Common Grey Wolf - Euraasia (valtava levinneisyysalue kautta Euraasian, läntiseen Tyyneenmereen kuuluvan Ohotanmeren rannoilta, Kiinan ja Intian pohjoisista osista läpi Aasian Eurooppaan, mukaan lukien myös Skandinavian ja Suomen) - altaicus (Noack, 1911) * argunensis (Dybowski, 1922) * canus (Sélys Longchamps, 1839) * communis venäjänsusi (Dwigubski, 1804) * deitanus (Cabrera, 1907) * desertorum (Bogdanov, 1882) * flavus (Kerr, 1792) * fulvus (Sélys Longchamps, 1839) * kurjak (Bolkay, 1925) * lycaon (Trouessart, 1910) * major (Ogérien, 1863) * minor (Ogerien, 1863) * niger (Hermann, 1804) * orientalis (Wagner, 1841) * orientalis Dybowski, 1922 - Venäjänsusi elää keskisen Venäjän pohjoisissa osissa, ja on susista kooltaan suurimpia.

2) Canis lupus signatus, Cabrera, 1907 - Iberiansusi, The Iberian Wolf - Euraasia (Espanja, Portugali)

Iberiansudet ovat pienikokoisempia ja hoikempia, kuin suomalaiset lajitoverinsa ja niiden turkki on ruskea-punavärinen. Iberiansusi elää Iberian niemimaalla, Espanjan ja Portugalin alueella. Iberiansusia on näiden kahden maan alueella yhteensä 2500. Susista suurin osa on Espanjassa. Espanjassa on siten läntisen Euroopan suurin susipopulaatio. Euroopassa vain Romaniassa ja Venäjällä on enemmän susia, kuin Espanjassa. Espanjan parituhatta sutta, jotka muodostavat noin 300 laumaa, elävät maan pinta-alan viidenneksellä: maan luoteisnurkassa ja pohjoisimmassa osassa, maakunnissa, jotka ovat Galicia, Asturia, osin Cantabria sekä Kastilia-León eli Vanha Kastilia, jossa susista on jopa puolet. Pieni määrä, ehkä noin 50 iberiansutta, elää etelämpänä Espanjassa, Sierra Morenassa. Portugalissa kannan suuruus on 200 - 300 iberiansutta. Vielä 1960-luvulla susi oli Espanjassakin katoamassa, mutta noista ajoista susien määrä on tasaisesti kasvanut nykyisiin lukemiinsa. Muutama vuosikymmen sitten Espanjassakin oli vallalla käsitys, että susi on heikosti kehittyneiden, kolmannen luokan valtioiden eläin. Niinpä pyrittiin samaan, kuin "sivistysvaltioissa", kuten Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa, jotka olivat jo päässeet eroon susistaan. Espanjan valtio maksoi susista tapporahaa ja jakoi strykniiniä maaseudun talonpojille susien myrkyttämiseksi.

3) Canis lupus italicus, Altobello, 1921 - Italiansusi, Italian Wolf, Apennine Wolf - Euraasia (Italia, Ranska, Sveitsi)

Alalajin määritti Altobello vuonna 1921 ja sen aseman alalajina vahvisti Nowak vuonna 1999. Italiansusi elää Apenniinien vuoristossa Italiassa ja on levittäytynyt sieltä Ranskaan ja myös yksittäistapauksin Sveitsiin. Kooltaan keskikokoinen, urosten paino 24-40 kg. Ruumiin pituus 100-140 cm. Italiansudet ovat Euroopan puhtaimpia susia siten, että ne ovat vähiten lisääntyneet koirien kanssa. Populaation koko on 500 - 800 sutta. Italiansudet elävät Apenniineilla ja näissä maakunnissa: Piemonte, Liguria, Lombardia, Emilia Romagna, Toscana, Umbria, Marche, Abruzzo, Lazio, Molise, Campania, Basilicata ja Calabria. Suurin määrä susista elää keskisessä Italiassa, Abruzzon maakunnassa. Sudet ovat aiemmin asustelleet lähinnä Apenniineilla Etelä- ja Keski-Italiassa, mutta viime vuosina ne ovat levittäytyneet yhä pohjoisemmaksi. Läntisillä Alpeilla tehtiin ensimmäiset susihavainnot muutama vuosi sitten, ja viime aikoina Alppien itäisiin osiin on muuttanut susia naapurimaasta Sloveniasta. Italiassa puhutaan susi-ihmeestä siksi, että susien määrä on niinkin suuri kuin on. Salametsästäjät myrkkysyötteineen ovat susien uhkana Italiassakin. Pelkästään Toscanassa tapetaan vuosittain laittomasti kymmenen-kaksikymmentä sutta. Suomen kaltaista susihysteriaa ei Italiassa esiinny. Italian sudet ovat oppineet elämään lähellä ihmistä. Ne ovat hyvin ihmisarkoja ja pysyttelevät hiljaa omissa piiloissaan, eivätkä tule lähelle asumuksia.

4) Canis lupus albus, Kerr, 1792 - Tundrasusi, Tundra Wolf, Turukhan Wolf, Arctic Wolf, White Wolf - Euraasia (Venäjällä Siperian pohjoisosat, tundra) - dybowskii (Domaniewski, 1926) * kamtschaticus (Dybowski, 1922) * turuchanensis (Ognev, 1923) * - Tundrasusi elää Venäjän Siperian pohjoisimmalla rannikkokaistaleella, sen tundralla. Se on Euraasian vastine Pohjois-Amerikan ja Grönlannin arktiselle sudelle. Metsästetty runsaasti tuuhean ja näyttävän turkkinsa vuoksi. Turkin väri on usein valkea. Silti yleisimmät värit ovat harmaan eri sävyt, tummin kirjoiluin metsäsusien tapaan. Tundrasusien turkin karvojen pituus on noin 15 senttimetriä. Tundrasusia ei tavata Suomen pohjoisosista. Nykyisin levinneisyysalue lännessä päättyy Vienanmeren itäpuolelle.

5) Canis lupus arabs, Pocock, 1934 - Arabiansusi, Arabian Wolf - Euraasia (Saudi-Arabia, Israel, Jemen, Oman, ehkä Siinai Egyptissä)

Arabiansusi on harvinainen ja erittäin uhanalainen suden alalaji. Kokonaismäärä noin 500. Sen erityistuntomerkki on keltaiset silmät mustin pupillein. Tämä ohutturkkinen susi on kooltaan varsin pieni, narttujen keskipaino on vain 16 kg - urosten 22 kg. Arabiansusi liikuskelee missäpäs muualla, kuin Arabian niemimaalla. Arabiansudet liikkuvat pienissä laumoissa, itseasiassa suurin osa niistä liikkuu pareina. Yleensä parin kaikki jälkeläiset jättävät laumansa, mutta joskus ne jäävät vanhempiensa luo. Arabiansusi on hiljainen susi, sillä sen ei tiedetä ulvoneen. Kuumista elinoloista huolimatta sen talviturkki on paksu ja tuo mieleen euraasiansuden. Lajin kanta on runsastunut esim. Omanissa sen jälkeen, kun sen metsästäminen kiellettiin. Toiveissa on, että arabiansusi levittäytyisi Omanista lähitulevaisuudessa myös Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin. Uhkana on lisääntyminen koirien kanssa.

6) Canis lupus pallipes, Sykes, 1831 - Intiansusi, Indian Wolf - Euraasia (Iran, Afganistan, Pakistan, Intia)

Pienikokoinen susi Intiasta ja eteläisestä Aasiasta - eräiden tutkijoiden mukaan sama, kuin arabiansusi (Canis lupus arabs). Huom! Intiansusi voi olla uusi koiraeläinlaji, kuten himalajansusikin. Lue siitä tarkemmin!

7) Canis lupus campestris, Dwigubski, 1804 - Kaukasiansusi, Caucasian Wolf, kaspianmerensusi - Caspian Sea Wolf, arosusi - Steppe Wolf - Euraasia - bactrianus (Laptev, 1929) * cubanenesis (Ognev, 1923) * desertorum (Bogdanov, 1882) - Pienikokoinen, lyhytturkkinen suden alalaji, joka elää Keski-Aasian aroilla ja aavikoilla Kirgisiassa.

8) Canis lupus chanco, Gray, 1863 - Tiibetinsusi, himalajansusi, kiinansusi, Tibetan wolf, Himalayan wolf, Chinese wolf - Euraasia (Tiibet, Himalaja, Kiina) - coreanus (Abe, 1923) * dorogostaiskii (Skalon, 1936) * ekloni (Przewalski, 1883) * filchneri (Matschie, 1907) * karanorensis (Matschie, 1907) * laniger (Hodgson, 1847) * niger (Sclater, 1874) * tschiliensis (Matschie, 1907) - Usein hyvin tumma, karujen vuori- ja aavikkoseutujen susi, joka viettää vaeltelevaa elämää.

9) Canis lupus hodophilax, Temminck, 1839 - Honshunsusi, japaninsusi, Honshu Wolf - Euraasia (Honshu Islands, Japani) (sukupuutossa vuodesta 1935) - hodopylax (Temminck, 1844) * japonicus (Nehring, 1885) - Japanissa Honshu-, Shikoku-, ja Kyushu-saarilla elänyt susi, kuollut sukupuuttoon vuonna 1935. Ehkä kaikkein pienikokoisin kaikista susista.

10) Canis lupus hattai, Kishida, 1931 - Hokkaidonsusi, japaninsusi, The Hokkaido Wolf, Ezo Wolf, Japanese Wolf, Kishida Wolf - Euraasia - rex (Pocock, 1935) - Hokkaidossa Japanissa tavattu alalaji, sukupuuttoon kuollut. Toinen sukupuuttoon kuolleista Japanin susista, jolla yhtenä ja samana nimenä toisen kanssa myös japaninsusi. Kuvassa näkyy, kuinka täytetyistä susista on tehty irvistelyineen mahdollisimman häijyn ja vaarallisen näköisiä; näin haettiin oikeutusta susien vihaamiseen ja tappamiseen, luomalla niistä ikäviä mielikuvia.

11) Canis lupus arctos, Pocock, 1935 - Arktinen susi, arktistensaartensusi, Arctic Wolf, White Wolf, Polar Wolf - Pohjois-Amerikka ja Grönlanti (Pohjois-Kanada, Grönlanti)

Arktisella sudella on tavallisesti valkoinen turkki, joka on paksumpi, kuin muilla susiperheen alalajeilla. Arktisissa susissa on kuitenkin kaikenvärisiäkin susia, jopa mustia. Arktisissa susissa on tapahtunut sopeutumista kylmiin elinoloihin: niitten korvat ovat pienemmät, lihakset ovat jonkin verran lyhyemmät ja jalat selvästi lyhyemmät, kuin muilla susilla - koko olemus on tanakka.

Arktisetkin sudet elävät sosiaalisesti muitten susien tapaan pienissä laumoissa. Se on niille ehdoton elossa säilymisen edellytys, sillä karibu on eräs tämän suden pääasiallisista saaliseläimistä - ja yksin ei sudelle karibun kiinni saaminen onnistu.

Nimensä mukaisesti nämä sudet elävät maailman pohjoisimmilla alueilla - hyisillä, kylmillä ja luoksepääsemättömillä tundrilla ja jäätiköillä; pääsääntöisesti alueella, jonka eteläisin raja kulkee 70:n pohjoisen leveysasteen tienoilla. Arktinen susi voi elää ympäristössä, jossa lämpötila on aina "alle nolla-astetta" ja maaperä ikuisessa jäässä. Kanadan arktiset saaret ja Grönlannin pohjoisimmat rannikot ovat tämän alalajin keskeisintä elinaluetta. Näissä olosuhteissa voi ravinnon saanti tuottaa arktiselle sudelle ongelmia - ja saalista etsiessään se joskus joutuu taivaltamaan tavattomia matkoja. Eristyneistä elinoloista on ollut sudelle kuitenkin hyötyäkin; sen olemassaolo ei eräitä tiettyjä saaria lukuunottamatta, ole joutunut uhatuksi. Ihminen ei ole voinut metsästää sitä liiallisesti - eikä tuhota sen elinympäristöä.

12) Canis lupus baileyi, Nelson ja Goldman, 1929 - Meksikonsusi, Mexican Wolf - Pohjois-Amerikka (Meksikon keskiosista USA:n lounaisosiin)

Meksikonsusi "Lobo Mexicano", ei ole vain pienikokoisin suden alalaji Pohjois-Amerikassa, vaan se on myös äärimmäisen uhanalainen. Verrattuna meidän sutemme pään piirteisiin, meksikonsudessa kiinnittyy huomio lyhyeen kuonoon ja aika suuriin korviin. Erona meikäläiseen "harmaasuteen" on myös meksikonsuden kirjavampi ja värikkäämpi turkki. Meksikonsusi on saanut nimensä siitä, että sitä aikoinaan on tavattu vuoristoisilla seuduilla, jotka ulottuvat Meksikon keskiosista kaakkoiseen Arizonaan, eteläiseen Uuteen-Meksikoon ja lounaiseen Teksasiin.

IUCN ei pidä meksikonsutta edes suden alalajina, vaan paikallisena populaationa ja sen todetaan tyystin kadonneen luonnosta. Sen se kyllä tekikin, eli katosi - mutta ainakin uusistutettuina meksikonsudet elävät edelleen myös villeinä ja vapaina.

1970-luvulle tultaessa meksikonsudet oli ihmisen toimesta eliminoitu luonnosta. Sen jälkeen on aloitettu vuodesta 1998 alkaen yritykset palauttaa meksikonsusi takaisin luontoon.

Vuonna 2013 tavattiin tämän uusistutuksen ansiosta Yhdysvalloissa Arizonasta ja Uudesta-Meksikosta yhteensä 83 meksikonsutta. Lisääntyviä pareja oli samana vuotena 5. Populaatio kasvoi neljättä vuotta peräkkäin.

Meksiko liittyi tähän uusistutusohjelmaan vuonna 2011. Vuonna 2014 syntyi Meksikon puolella luonnossa ensimmäinen pentue näille uusistutetuille meksikonsusille. Tämä pentue nähtiin tutkijoiden toimesta kesäkuussa 2014 Sierra Madren länsipuolella. Uusistutuksen ansiosta voidaan nyt, 30 vuoden tauon jälkeen kuulla jälleen meksikonsuden ulvovan Lounais-Yhdysvaltain vuorilla. Villien meksikonsusien lisäksi Yhdysvalloissa ja Meksikossa elää tarhattuna yhteensä 300 meksikonsutta.

*Elokuu 2014, U.S. Fish and Wildlife Service: The Mexican Wolf Recovery Program.
*17.7.2014, TheHuffingtonPost: Mexico Reports Litter Of Mexican Gray Wolves Born In Wild For First Time In Decades.

13) Canis lupus crassodon, Hall, 1932 - Vancouversaarensusi, Vancouver Island Wolf, Rainforest Wolf - Pohjois-Amerikka (Vancouver Island, British Columbia, Kanada)

Keskikokoinen taikka pienehkö, ruskean-punasävyinen suden alalaji, joka elää Vancouversaarella ja Kanadan rannikolla, Brittiläisen Kolumbian länsiosissa, lauhkean vyöhykkeen sademetsissä (Great Bear Rainforest). Tämä ainutlaatuinen suden alalaji ui pitkiä matkoja, jopa 10 - 15 km saarilta toisille. Ruokavaliosta jopa 75 % koostuu meren elävistä ja siihen kuuluu lohia, rantaan ajautuneita valaita, sekä hylkeitä, joita ne tappavat - ja hylkeenpoikasia.

14) Canis lupus hudsonicus, Goldman, 1941 - Hudsoninlahdensusi, Hudson Bay Wolf, Tundra Wolf - Pohjois-Amerikka (Alaska ja Kanada)

Hudsoninlahden tienoilla Manitobassa ja Luoteisterritorioissa elävä suden alalaji, joka on kooltaan keskikokoinen ja jonka turkki on vaalea ja usein ihan valkoinen. Nämä sudet seurailevat saaliin etsinnässään vaeltavia karibulaumoja.

15) Canis lupus irremotus, Goldman, 1937 - Pohjoiskalliovuortensusi, montanansusi, Northern Rocky Mountains Wolf - Pohjois-Amerikka (Kalliovuoret, USA ja Kanada)

Keskikokoinen taikka suuri, harmaa susi, joka elää Yhdysvalloissa Kalliovuorten pohjoisimmissa osissa ja eteläisessä Albertassa. Tämä alalaji oli jo kuolemassa sukupuuttoon, mutta suojelutoimenpiteiden ansiosta elää tänäkin päivänä.

16) Canis lupus labradorius, Goldman, 1937 - Labradorinsusi, Labrador Wolf - Pohjois-Amerikka (pohjoinen Quebec ja Labrador, Kanada)

Labradorissa ja pohjoisessa Quebecissa tavattava, keskikoinen alalaji, jonka turkin väri vaihtelee tummanharmaasta valkoiseen

17) Canis lupus ligoni, Goldman, 1937 - Alexanderinsusi, rannikkovuortensusi, Alexander Archipelago Wolf - Pohjois-Amerikka (Alexander Archipelago Islands, Kanadan arktis)

Pieni, vaihtelevan värinen alalaji Alaskan kaakkoisosissa, alueen saarilla.
18) Canis lupus lycaon, Schreber, 1775 - Itäkanadansusi, metsäsusi, algonquininsusi, Eastern North America Timber Wolf - Pohjois-Amerikka (Kanada) - canadensis (de Blainville, 1843) * ungavensis (Comeau, 1940)

Kanadassa, Algonquin Parkin alueella elävä pienikokoinen, useimmiten harmaa susi. Täysin mustia taikka täysin valkoisia yksilöitä ei ole tavattu. Alunalkaen laajimmalle levinnyt suden alalaji Amerikassa. Ensimmäinen tunnistettu alalaji Pohjois-Amerikassa vuodelta 1775. Ehkä onkin laji? Tätä eläintä on pidetty suden alalajina, mutta se onkin ehkä oma lajinsa (Canis lycaon). Näin se olisi neljäs "susi" Pohjois-Amerikassa pienimmän eli kojootin (Canis latrans), keskikokoisen eli punasuden (Canis rufus) ja varsinaisen ison suden, eli harmaasuden (Canis lupus) kanssa. Algonquininsuden katsotaan olevan hyvin lähisukuinen punasuden kanssa, samoin siitä löytyy kojoottia. Sille on esitetty nimeksi mm. Greater Coyote eli isokojootti. Aikuisten algonquininsusi-yksilöiden paino on 25 - 30 kg, eli selkeästi vähemmän, kuin suden (C. lupus). Pohjois-Amerikassa näiden koiraeläinlajien ja niiden alalajien määrittäminen on ollut erityisen vaikeaa, sillä kaikki kolme - susi, punasusi ja kojootti - lisääntyvät myös keskenään. Näin luonnosta tavataan suuri kirjo erilaisia ristisiitoksia eli hybridejä ja tämän lisäksi kullekin lajille suuri määrä alalajeja, jotka jo ulkonäöltään eroavat huomattavasti toisistaan.

19) Canis lupus manningi, Anderson, 1943 - Baffininsusi, ellesmerenmaansusi, Baffin Island Wolf - Pohjois-Amerikka (Baffin Island, Kanada)

Baffininsaari on maailman viidenneksi suurin saari Kanadassa. Siellä elää tämä valkoinen, arktisista susista pienin suden alalaji. Tunnistettu alalajiksi vuonna 1943.

20) Canis lupus nubilus, Say, 1823 - Tasankosusi, puhvelisusi, preeriasusi, Great Plains Wolf - Pohjois-Amerikka (keskinen Pohjois-Amerikka) - variabilis (Wied-Neuwied, 1841)

Tämän tavallisimmin vaalean, keskikokoisen suden luultiin kuolleen sukupuuttoon noin vuonna 1926. Mutta nyttemmin Minnesotasta, Wisconsinista ja Ylä-Michiganista tavataan susi, joka on juuri tämä Canis lupus nubilus.

21) Canis lupus occidentalis, Richardson, 1829 - Kalliovuortensusi, mackentsinsusi, alaskansusi, kanadansusi, Mackenzie Valley Wolf, Alaskan Timber Wolf, Canadian Timber Wolf, Rocky Mountain Wolf, Alaskan Wolf, Canadian wolf, - Pohjois-Amerikka (läntinen Kanada, läntinen USA, Alaska) - sticte (Richardson, 1829) * ater (Richardson, 1829) * Canis lupus mackenzii (Anderson, 1943) * - Vuonna 1992 uusluokiteltu ja todettu, että on kyseessä Canis lupus occidentalis.

Läntisen Kanadan, USA:n ja Alaskan suurikokoinen susi ja samalla koko Pohjois-Amerikan suurikokoisin susi.

22) Canis lupus pambasileus, Elliot, 1905 - Alaskansusi, eteläalaskansusi, The Alaskan Wolf - Pohjois-Amerikka (Alaska, läntinen Kanada)

Hyvin suurikokoinen, tummasävyinen susi Alaskasta ja Yukonista.

23) Canis lupus tundrarum, Miller, 1912 - Alaskantundrasusi, tundrasusi, pohjoisalaskansusi, Alaskan Tundra Wolf - Pohjois-Amerikka (koillinen Alaska, USA)

Suurikokoinen, arktinen tundrasusi - vaalean värinen.

24) Canis lupus youngi, Goldman, 1937 - Eteläkalliovuortensusi, Southern Rocky Mountain Wolf - Pohjois-Amerikka (Colorado, Utah ja Nevada) (sukupuutossa vuodesta 1935).

Colorado, Utah ja Nevada olivat asuinseutuina tällä eteläisten Kalliovuorten sudella, joka on kuollut sukupuuttoon vuonna 1935.

25) Canis lupus alces, Goldman, 1941 - Kenainsusi, Kenai (Alaska) Peninsula Wolf, - Pohjois-Amerikka (sukupuutossa vuodesta 1925)

Yksi suurikokoisimmista Pohjois-Amerikan susista, joka eli eteläisessä Alaskassa Kenai-niemimaalla. Kuollut sukupuuttoon vuonna 1925.

26) Canis lupus beothucus, G. M. Allen ja Barbour, 1937 - Newfoundlandinsusi, Newfoundland Wolf - Pohjois-Amerikka (Newfoundland, Kanada) (sukupuutossa)

Sukupuuttoon 1900-luvun alussa kuollut alalaji, joka eli aikoinaan Newfoundlandissa, Kanadassa. Tämä susi oli kooltaan keskikokoinen ja suden turkki oli puhtaan valkoinen. Varsin vähän tiedetään tästä alalajista.

27) Canis lupus fuscus, Richardson, 1839 - Kaskadiensusi, Cascade Mountain Wolf - Pohjois-Amerikka (Cascade Mountains, Kanada ja USA) (sukupuutossa vuodesta 1940)

Tämä melko isokokoinen suden alalaji on elellyt Kaskadit-vuoristossa. Tämä vuorijono sijaitsee Pohjois-Amerikan luoteisosassa ja 1125 km:n pituisena ulottuu Kalifornian pohjoisosasta Kanadan puolelle Brittiläiseen Kolumbiaan. Brittiläisen Kolumbian eteläosissa elää mahdollisesti vielä muutamia yksilöitä näitä "ruskeasusia", vaikka on todennäköistä, että alalaji on kuollut sukupuuttoon jo vuoden 1940 tienoilla.

28) Canis lupus bernardi, Anderson, 1943 - Bernardinsusi, Bernard's Wolf - Pohjois-Amerikka (Kanada) (sukupuutossa)

Tämä suden alalaji eleli rajoitetulla alueella, Kanadan pohjoisimmissa osissa sijaitsevan Banks-saaren luoteisosissa. Suurikokoinen, suurimmaksi osaksi valkeaturkkinen - pitkin turkin selkäpuolen keskiosaa kuitenkin väritys mustaa. Kuollut sukupuuttoon joskus vuosien 1918 ja 1952 välillä.

29) Canis lupus columbianus, Goldman, 1941 - Brittiläisenkolumbiansusi, British Columbia Wolf - Pohjois-Amerikka (läntinen Kanada) (sukupuutossa)

30) Canis lupus griseoalbus, Baird, 1858 - Manitobansusi, saskatshewaninsusi, Manitoba Wolf - Pohjois-Amerikka (keskinen Manitoba, pohjoinen Saskatchewan, Kanada) (sukupuutossa) - knightii (Anderson, 1945)

Suurikokoinen, harmaa, mutta usein valkoinen taikka musta susi. Elänyt pohjoisessa Albertassa, Saskatchewanissa ja Manitobassa. Tätä sutta eivät kaikki luokittelijat pidä alalajina. Sukupuutossa.

31) Canis lupus mogollonensis, Goldman, 1937 - Uudenmeksikonsusi, Southwestern Wolf, New Mexico wolf, Mogollon Mountain Wolf - Pohjois-Amerikka (Mogollon, New Mexico, lounainen USA) (sukupuutossa vuodesta 1935)

Tämä pieni taikka keskikokoinen, tumman taikka vaalean harmaa alalaji Arizonasta ja Uudesta Meksikosta on kuollut sukupuuttoon vuoteen 1935 mennessä.

32) Canis lupus monstrabilis, Goldman, 1937 - Teksasinsusi, Texas Wolf - Pohjois-Amerikka (Texas, USA ja Meksiko) (sukupuutossa vuodesta 1942) - niger (Bartram, 1791)

Teksasissa ja Uudessa Meksikossa elänyt susi, joka kuollut sukupuuttoon vuonna 1942. Tämä susi oli kooltaan pieni, usein väritykseltään tumma.

33) Canis lupus orion, Pocock, 1935 - Grönlanninsusi, The Greenland Wolf - Grönlanti (Grönlanti) (ehkä sukupuutossa)

Valkea taikka kermanvaalea alalaji Grönlannista. Joidenkin luokittelijoiden mukaan tämä alalaji on sama, kuin Canis lupus arctos.

34) Canis lupus rufus, Audubon and Bachman, 1851 - Punasusi, Red Wolf - Pohjois-Amerikka (alalaji, itsenäinen laji, taikka hybridi) (USA)

Punasudet ovat kooltaan suden ja kojootin väliltä, sutta pienempiä ja kojoottia suurempia. Ulkonäöltään ne voivat muistuttaa erehdyttävästi kojoottia. Ne ovat ruumiiltaan sopusuhtaisia ja niillä on pitkät jalat. Sekä pitkät korvat että pitkät jalat ovat punasudelle tyypillisiä ominaisuuksia.

35) Canis lupus floridanus, Miller, 1912 - Punasusi - Pohjois-Amerikka (sukupuutossa) - Punasuden Canis lupus rufus alalaji.

36) Canis lupus gregoryi, Goldman, 1937 - Punasusi - Pohjois-Amerikka (ilmeisesti luonnosta sukupuutossa) - Punasuden Canis lupus rufus alalaji.

37) Canis lupus familiaris, Linnaeus, 1758 - Koira, Domestic dog - aegyptius (Linnaeus, 1758) * alco (C. E. H. Smith, 1839) * americanus (Gmelin, 1792) * anglicus (Gmelin, 1792) * antarcticus (Gmelin, 1792) * aprinus (Gmelin, 1792) * aquaticus (Linnaeus, 1758) * aquatilis (Gmelin, 1792) * avicularis (Gmelin, 1792) * borealis (C. E. H. Smith, 1839) * brevipilis (Gmelin, 1792) * cursorius (Gmelin, 1792) * domesticus(Linnaeus, 1758) * extrarius (Gmelin, 1792) * ferus (C. E. H. Smith, 1839) * fricator (Gmelin, 1792) * fricatrix (Linnaeus, 1758) * fuillus(Gmelin, 1792) * gallicus (Gmelin, 1792) * glaucus (C. E. H. Smith, 1839) * graius (Linnaeus, 1758) * grajus (Gmelin, 1792) * hagenbecki (Krumbiegel, 1950) * haitensis (C. E. H. Smith, 1839) * hibernicus (Gmelin, 1792) * hirsutus (Gmelin, 1792) * hybridus (Gmelin, 1792) * islandicus (Gmelin, 1792) * italicus (Gmelin, 1792) * laniarius (Gmelin, 1792) * leoninus (Gmelin, 1792) * leporarius (C. E. H. Smith, 1839) * major (Gmelin, 1792) * mastinus (Linnaeus, 1758) * melitacus (Gmelin, 1792) * melitaeus (Linnaeus, 1758) * minor (Gmelin, 1792) * molossus (Gmelin, 1792) * mustelinus (Linnaeus, 1758) * obesus (Gmelin, 1792) * orientalis (Gmelin, 1792) * pacificus (C. E. H. Smith, 1839) * plancus (Gmelin, 1792) * pomeranus (Gmelin, 1792) * sagaces (C. E. H. Smith, 1839) * sanguinarius (C. E. H. Smith, 1839) * sagax (Linnaeus, 1758) * scoticus (Gmelin, 1792) * sibiricus (Gmelin, 1792) * suillus (C. E. H. Smith, 1839) * terraenovae (C. E. H. Smith, 1839) * terrarius (C. E. H. Smith, 1839) * turcicus (Gmelin, 1792) * urcani (C. E. H. Smith, 1839) * variegatus (Gmelin, 1792) * venaticus (Gmelin, 1792) * vertegus (Gmelin, 1792)
Susisivut
SUDEN ALALAJEJA

Suomessa ja Euraasiassa elää "tavallinen perussusi", eli suden kantamuoto, nimilaji, jonka tieteellinen nimi on Canis lupus lupus. Se on siis lajinimeltään susi - ja sitä kutsutaan joskus harmaasudeksi tai euraasiansudeksi. Tälle kantamuodolle on aikojen saatossa nimetty ja määritetty suuri määrä alalajeja. Alalajeille tyypillistä on, että ne rakenteeltaan jollakin tavalla eroavat kantamuodosta. Ne voivat olla pienempiä taikka suurempia. Ne voivat myös elää maapallollamme jollakin tietyllä, rajatulla alueella, joka usein antaa niille nimenkin. Täten esimerkiksi Iberiassa elävä susi Canis lupus signatus on luontevasti nimeltään iberiansusi.
Alalajien tieteellisistä nimistä

Alalajeilla on omia nimiään ja niillä on myös omat tieteelliset nimensä. Suden tieteellinen nimi on Canis lupus, jossa Canis tarkoittaa sukua ja lupus lajinimeä, eli sutta. Alalajissa lupuksen perään laitetaan vielä yksi sana, eli alalajin nimi. Siten esimerkiksi Canis lupus arctos on saanut loppuunsa määritteen arctos, josta tiedämme, että on kyseessä suden Canis lupus alalaji, arktinen susi arctos.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva yllä, tundrasusi - Copyright © Ana Fuentes
Susi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Piefke La Belle


Susi (Canis lupus lupus)

Meidän sutemme on suden kantamuoto susi (Canis lupus lupus), josta käytetään joskus nimityksiä harmaasusi tai euraasiansusi - engl. Eurasian wolf, Common Grey Wolf. Valtava levinneisyysalue kautta Euraasian, läntiseen Tyyneenmereen kuuluvan Ohotanmeren rannoilta, Kiinan ja Intian pohjoisista osista läpi Aasian Eurooppaan, mukaan lukien myös Skandinavian ja Suomen. Euraasiansuden levinneisyysalue on laajempi, kuin minkään muun suden alalajin.

Nisäkkäiden luokkaan kuuluvassa koiraläinten heimossa Canidae on yhteensä 14 sukua ja 35 lajia. Tämän heimon suurikokoisin jäsen on susi (Canis lupus).

Susi on samalla yksi neljästä suurpedostamme - karhun, ilveksen ja ahman kera. Suden paino ja koko maailman laajuisesti vaihtelee suurestikin sen maantieteellisen esiintymisalueen mukaisesti, pyrkien kasvamaan suuremmaksi sen mukaan, mitä pohjoisempana susi elää. Uros on susissa naarasta kookkaampi. Suurimmat Suomessa tavatut sudet ovat olleet yli 60-kiloisia, mutta painot vaihtelevat paljon. Urossudet painavat Suomessa keskimäärin 45 - 50 kg (vaihtelu 30 - 65 kg) ja naarassudet 30 - 40 kg (vaihtelu 20 - 45 kg).

Iberiansusi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Michaël Barbosa


Iberiansusi (Canis lupus signatus)

Iberiansusi, esp. El lobo ibérico, engl. The Iberian Wolf (Canis lupus signatus) elää Iberian niemimaalla, Espanjan ja Portugalin alueella. Iberiansusia on näiden kahden maan alueella yhteensä 2500. Susista suurin osa on Espanjassa. Espanjassa on siten läntisen Euroopan suurin susipopulaatio. Euroopassa vain Romaniassa ja Venäjällä on enemmän susia, kuin Espanjassa. Portugalissa iberiansusista elää noin 300.

Iberiansusi on pienikokoisempi ja hoikempi, kuin suden kantamuoto (joka elää Euraasiassa ja myös Suomessa) ja sen turkki on ruskea-punavärinen. Sillä on kuonossaan, ylähuulessaan valkoisia merkkejä ja pari tummia merkkikuviointeja hännässä.

Tällaiset tummat kuviomerkit iberiansudella on myös kummassakin etujalassaan, ja näistä merkeistä se on saanut tieteellisen nimensäkin signatus, joka tarkoittaa merkit tai merkitty. Urosten paino enimmillään 40 kg, naaraiden painorajat 20 - 30 kg.

Meksikonsusi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/U.S. Fish and Wildlife Service Headquarters


Meksikonsusi (Canis lupus baileyi)

Meksikonsusi, engl. Mexican wolf, tunnetaan myös nimellä lobo (Canis lupus baileyi) on pienikokoisin suden alalaji Pohjois-Amerikassa, ja se on myös äärimmäisen uhanalainen. Meksikonsusi on saanut nimensä siitä, että sitä aikoinaan on tavattu vuoristoisilla seuduilla, jotka ulottuvat Meksikon keskiosista kaakkoiseen Arizonaan, eteläiseen Uuteen-Meksikoon ja lounaiseen Teksasiin.

Verrattuna meidän sutemme pään piirteisiin, meksikonsudessa kiinnittyy huomio lyhyeen kuonoon ja aika suuriin korviin. Erona meikäläiseen "harmaasuteen" on myös meksikonsuden kirjavampi ja värikkäämpi turkki.

1970-luvulle tultaessa meksikonsudet oli ihmisen toimesta eliminoitu luonnosta. Sen jälkeen on aloitettu vuodesta 1998 alkaen yritykset palauttaa meksikonsusi takaisin luontoon. Vuonna 2013 tavattiin tämän uusistutuksen ansiosta Yhdysvalloissa Arizonasta ja Uudesta-Meksikosta yhteensä 83 meksikonsutta. Lisääntyviä pareja oli samana vuotena 5. Populaatio kasvoi neljättä vuotta peräkkäin.

Timber Wolf

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Jim H.


Itäkanadansusi (Canis lupus lycaon)

Pohjois-Amerikassa elää useampia suden alalajeja, "metsäsusia", joilla siellä on englanninkielisenä nimityksenä Timber Wolf. Itäkanadansusi, metsäsusi, algonquininsusi, engl. Eastern North America Timber Wolf, Eastern timber wolf, Great Lakes wolf, (Canis lupus lycaon) on Pohjois-Amerikassa ja erityisesti Kanadassa tavattava suden alalaji.

Itäkanadansuden kohdalla on mahdollista, että se ei olisikaan alalaji, vaan laji. Näin se voi olla neljäs susilaji Pohjois-Amerikassa suden, punasuden ja kojootin ohella. Itäkanadansusi on kooltaan huomattavasti suden kantamuotoa pienempi, painoa on 25 - 30 kg.
Timber Wolf

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/frank wouters


Kalliovuortensusi (Canis lupus occidentalis)

Kalliovuortensusi, mackentsinsusi, alaskansusi eli kanadansusi, engl. Mackenzie Valley Wolf, Alaskan Timber Wolf, Canadian Timber Wolf, Rocky Mountain Wolf, Alaskan Wolf, Canadian wolf (Canis lupus occidentalis) elää Pohjois-Amerikan luoteisissa osissa, siellä Kanadan ja USA:n länsiosissa sekä Alaskassa.

Kalliovuortensusi on suurikokoinen. Se on koko Pohjois-Amerikan suurikokoisin susi. Painavin, heinäkuussa vuonna 1939 kaadettu kalliovuortensusi painoi 79,4 kg.

Kalliovuorten susi on myös suden kantamuotoa suurikokoisempi. Sillä on myös suurempi pää ja suuremmat lihakset ja koko olemus on romuluisempi, kuin meidän sudellamme. Sen korvat ovat lyhyet ja turkki hyvin tuuhea.

Arabiansusi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/shankar s.


Arabiansusi (Canis lupus arabs)

Arabiansusi, engl. Arabian Wolf - elinseutuina Saudi-Arabia, Israel, Jemen, Oman ja ehkä Siinai Egyptissä. Aikoinaan arabiansusi on elänyt koko Arabian niemimaalla ja siihen rajautuvilla alueilla, mutta nyt arabiansudet elävät pienissä, toisistaan eristäytyneissä populaatiotaskuissa.

Arabiansusi on harvinainen ja erittäin uhanalainen suden alalaji. Kokonaismäärä noin 500. Sen erityistuntomerkki on keltaiset silmät mustin pupillein. Tämä ohutturkkinen susi on kooltaan varsin pieni, narttujen keskipaino on vain 16 kg - urosten 22 kg. Arabiansusi liikuskelee missäpäs muualla, kuin Arabian niemimaalla. Arabiansudet liikkuvat pienissä laumoissa, itseasiassa suurin osa niistä liikkuu pareina. Yleensä parin kaikki jälkeläiset jättävät laumansa, mutta joskus ne jäävät vanhempiensa luo. Arabiansusi on hiljainen susi, sillä sen ei tiedetä ulvoneen. Kuumista elinoloista huolimatta sen talviturkki on paksu ja tuo mieleen euraasiansuden.

Arktinen susi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/budgora


Arktinen susi (Canis lupus arctos)

Arktinen susi, arktistensaartensusi, engl. Arctic Wolf, White Wolf, Polar Wolf - Pohjois-Amerikka ja Grönlanti (Pohjois-Kanada, Grönlanti). Nimensä mukaisesti nämä sudet elävät maailman pohjoisimmilla alueilla - hyisillä, kylmillä ja luoksepääsemättömillä tundrilla ja jäätiköillä; pääsääntöisesti alueella, jonka eteläisin raja kulkee 70:n pohjoisen leveysasteen tienoilla. Kanadan arktiset saaret ja Grönlannin pohjoisimmat rannikot ovat tämän alalajin keskeisintä elinaluetta.

Arktisella sudella on tavallisesti valkoinen turkki, joka on paksumpi, kuin muilla susiperheen alalajeilla. Arktisissa susissa on kuitenkin kaikenvärisiäkin susia, jopa mustia. Arktisissa susissa on tapahtunut sopeutumista kylmiin elinoloihin: niitten korvat ovat pienemmät, lihakset ovat jonkin verran lyhyemmät ja jalat selvästi lyhyemmät, kuin muilla susilla - koko olemus on tanakka.

Eristyneistä elinoloista on ollut sudelle kuitenkin hyötyäkin; sen olemassaolo ei eräitä tiettyjä saaria lukuunottamatta, ole joutunut uhatuksi. Ihminen ei ole voinut metsästää sitä liiallisesti - eikä tuhota sen elinympäristöä.
Arabiansusi
Arabiansusi (Canis lupus arabs)

All Rights Reserved
Kuva Copyright © Flickr/ammadoux
Photo used with permission.
Susisivut
*** tunturisusi.com linkit ***